Olohuone on mun mielestä ehkä tärkein huone kotona. Ainakin mulle. Tai no keittiö ja olohuone. Ja makkari. 😀 Haha! No joo, mutta siis joka tapauksessa olohuone on se keskeisin, jossa ainakin meillä vietetään eniten aikaa valveilla ollessa. 😉

Meillä kävi perjantaina Kauneus&Terveys-lehden kuvaaja ottamassa pari kuvaa musta ja Emmasta yhteen artikkeliin, joka tulee keväällä lehteen. Sovittiin Tuukan kanssa, että yritetään ehtiä ennen sitä poraamaan taulut vihdoin seinälle, ainakin olkkarissa. 😉

Perjantaina aamupäivällä Emman päikkärien aikaan Tuukka otti poran ja minä rikkaimurin ja pistettiin taulut paikoilleen. Jotenkin olohuoneesta tuli heti kotoisampi (vielä ennestään), kuin taulut on seinällä. Noi taulut on muuten mun ystävän Villen käsityötä, eli Karusomaa. Tilattiin häneltä nuo taulut meille Töölön kotiin aikoinaan.

Meillä on nyt olkkarissa uutta ja vanhaa. Sohva ostettiin Askosta meiän edelliseen kotiin, Meilahteen. Se on vähän likainen, mutta höyrypesuri odottaa varastossa, jolla sitä voi putsailla. Muuten ihan tosi hyvä vielä. Olohuoneen pöytä ostettiin Ikeasta jo Töölön kotiin.

Korkea lipasto ostettiin Ikeasta nyt tänne ja samoin uusi tv-taso, se Jyskistä. Olkkarin matto on myös uusi hankinta, se Ellokselta. Tuo ”Apuri”-lamppu on multa lahja Tuukalle, sen ostin Tuukalle edelliseen kotiin jo. Tuo seinäkello on Clas Ohlssonilta ”DIY-kello” ja samoin Ohlssonilta on tuo pöytälamppu tv-tasolla.

Mulle ei oo tärkeetä sisustuksessa se, että miten paljon mikäkin maksaa tai mistä ne on ostettu. Ei myöskään jokin tietty brändi tuo mulle lisäarvoa. Mä tykkään, että meillä on sellaisia tavaroita ja huonekaluja ja sisustusjuttuja, jotka on just sellaisia mistä ollaan tykätty. Riippumatta siitä onko se jostain ns. ”halpisketjusta” vai sitten kotimaista käsityötä. <3

Suloista sekamelskaa siis! 😀

***

Tältä näyttää meillä olohuone ja seuraavaks sitten porataan Emman huoneeseen hyllyt ja taulut. Siitä sen jälkeen lisää kuvia. 🙂

Aurinkoista sunnuntaita kaikille!

Lue myös: RUOKAPÖYTÄ, ihan oikea sellainen!

Tää viikko oli varmasti se pahin ja raskain. Nyt se on takana. Ja toivo siitä, että ens viikolla on helpompaa, niin vanhemmilla kuin Emmallakin.

Oma pupu tiukasti sylissä ❤

Tiistaina ja keskiviikkona Tuukka vei Emman päiväkotiin, mutta torstaina oli mun vuoro tehdä se ekan kerran. Ja voi itkujen itku. Meni sitten koko aamupäivä kyynel silmässä. Istuin siinä päiväkodin parkkiksella ja itkin autossa, mietin etten voi jättää mun omaa rakasta sinne itkemään. Hammasta purren, pala kurkussa käynnistin auton ja lähdin ajamaan kohti Helsinkiä, töiden pariin.

Ekana päivänä itku oli ollut herkässä Emmalla. Koko päivä oli mennyt yhden tarhatädin sylissä, oma unilelu tiukasti kainalossa ja tutti suussa. Ruoka ei ollut maittanut yhtään, mutta unille oli kuitenkin rauhoittunut päikkäreillä. Kun Tuukka haki Emman päiväkodista oli hän riemusta kiljuen syönyt kaksi smoothiepussia heti siinä tarhan eteisessä. Toiset kaksi meni kaupassa lastenruokahyllyn edessä.

Turvallisesti tarhatädin sylissä koko ajan. ❤

Tankkausta päiväkodista päästyä. 😉

Tokana päivänä itku oli loppunut nopeasti sen jälkeen, kun Tuukka oli häipynyt tarhan ovesta ulos. Ruoka ei kuitenkaan ollut vieläkään maistunut. Ihan vähän oli näkkäriä syönyt. Päikkäreitä oli pikkuinen nukkunut vaan 30min. Mutta sylissä oli saanut seurata muiden lasten leikkejä taas koko päivän. Päivän päätteeksi nälkäinen ja väsynyt, mutta onnellinen tyttö oli vastassa kun hänet hain. Taas meni kolme smoothiepussia ennen kuin edes kotiin asti päästiin. 😀

Kolmantena päivänä mä jouduin tosiaan sitten viemään Emman. Se tuntui pahemmalta mitä uskoinkaan. En näyttänyt sitä Emmalle. Vilkutin hymyillen, vaikka pieni rakas jo itki tarhatädin sylissä. 🙁 🙁 Oma itku tuli sitten vasta autossa parkkipaikalla.

Kolmas päivä oli mennyt hyvin samalla tyylillä kuin kaksi aiempaa. Sylistä seuraillut muiden leikkejä. Positiivista on se, että Emma oli kuitenkin ollut ihan rauhallinen ke & to, eikä itkeskellyt koko päivää. Keskiviikkona oli jopa mennyt kerran leikkiin muiden mukaan. Ja myös torstaina oli hetken leikkinyt parin taaperon kanssa. ❤ Positiivista on myös päiväkodin johtajan kertoman mukaan se, että kun haemme Emman hän on iloinen ja alkaa pälättämään ja riekkumaan omaan tyyliinsä. Ettei hän jää syliin itkemään, että älkää ikinä enää päästäkö musta irti. 😉

Kolmantena päivänä äidin sylissä tarhaan menossa. ❤

Vaikka tää eka viikko olikin aika tiukka henkisesti, uskotaan päivä päivältä ja viikko viikolta tilanteen helpottavan. Pian Emma on innoissaan siitä, että saa mennä päiväkotiin. Ihanaa on se, että kuitenkin neljä päivää viikossa saadaan olla hänen kanssaan kotona.  Ja vielä se pitää sanoa, että ollaan molemmat Tuukan kanssa super kiitollisia siitä kun päiväkodista on laitettu joka päivä kuvia ja viestejä, että miten siellä sujuu. 

***

Näin se päiväkotiura meidän kohdalla alkoi!  Kiitos myös teille kaikille tsempeistä ja omista kokemuksista IG:n puolella ja täällä blogin kommenttiboksissakin! Huojentaa kuulla kokemuksia, että useimmillla alku on juuri tällaista ja sitten se helpottaa.