Ei mustavalkoisuudelle!

Sain joulukuussa puhelun, joka ilahdutti!! Mut pyydettiin Kunto ja Terveys -lehden kansikuvaan ja henkilöhaastatteluun. ❤ Oli kunnia päästä lehden kanteen ja varsinkin se syy miksi mua siihen pyydettiin: ”Haluaisimme susta jutun vuoden ensimmäiseen nroon. On hienoa seurata sun aitoa, iloista ja rentoa menoa somessa.”

Viime viikolla tuli myyntiin tää nro ja mun täytyy sanoa, että henkilöhaastattelu, jonka Terhi Kangas musta lehteen kirjoitti on varmaan paras musta tehty juttu! ❤❤ Jutussa on niin hyvin kiteytetty se mitä mä oon. ❤

Tuon haastattelun jälkeen jäin vielä miettimään niitä kysymyksiä mitä Terhi mulle esitti. Ne oli jotenkin tosi hyviä kysymyksiä ja sellaisia osuvia ja avaavia. Yksi oli esimerkiksi se, että julkaisenko aina kaikki postaukset saman tien kun olen kirjoittanut ne, vai ajastanko postauksia etukäteen. Tähän oli nopea ja selkeä vastaus; suurin osa postauksista tulee nopealla temmolla. Kirjoitan ja julkaisen.

Sellainen mä oon ollut kaikessa aina. Jos mulla on joku tunne mielen päällä, haluan sanoa sen heti ulos. En kuitenkaan harkitsemattomasti. Aina mietin (ehkä vähän liikaakin) pahoittaako sanomani jonkun mielen tai pitäisikö vaikkapa postauksissa ottaa huomioon aina kaikki mahdolliset kulmat. Ystävilleni ja perheelleni en oikeastaan ikinä halua sanoa mitään, mikä voisi pahoittaa mielen. Toki Tuukan kanssa nyt tulee varmasti sanottua enemmän asioita, joita ei aina niin harkitse. Silti en koskaan oo ollut sellainen, että oikein yrittäisin sanoillani pahoittaa jonkun toisen mielen.

Postauksiin mulla tulee nyt ja on tullut aina alusta asti teksti suoraan tajunnan virtana. Silloin jos mulla on jotain painavaa sanottavaa, tekstiä tulee ihan älyttömästi ja kun oon saanut tekstin kirjoitettua haluan saman tien sen myös julkaista. Tällaisia tekstejä on ollut vaikkapa postaus imetyksestä, raskausarvista, valmentajan vastuusta… jne. Sellaiset mielipidejutut oikein kuohuttaa mun sydäntä ja adrenaliini rinnassa kirjoitan ja painan julkaisu-nappia. 😀 Joskus ehkä voisi harkita enemmän, mutta toisaalta, sitten se ei olisi niin aitoa mua.

Terhi kysyi multa myös, että onko mulla jotain asiaa, josta totaalikieltäydyn. Siihenkin oli helppo ja nopea vastata; ei mitään. Paitsi mustavalkoinen ajattelutapa. Te, ketkä ootte mua jo vuosia seuranneet ootte varmasti nähneet satoja kertoja postauksissa sanat keskitie ja maalaisjärki.

Vaikka mä toisaalta oonkin räiskyvä ja aika ääripään tyyppi monella tapaa ulospäin, mä kuitenkin mietin todella monessa asiassa sillä maalaisjärjellä. Ääripäät ei mulla oo mustavalkoisen laidoilla mustia tai valkoisia, vaan ne on jotain tosi kirkkaita ja värikkäitä värejä. Eikä ne koskaan pysy kauhean kauaa saman värisenä. 😀 Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. 😉

On sitten kyse syömisestä, treenaamisesta, siisteydestä kotona jne.. en mistään ajattele mustavalkoisesti, että joko tai. Siinä välissä on aina niin monta eri vaihtoehtoa! Joillekin sopii tarkat linjaukset ja tiukat kieltolistat, mutta mulle ei. 😀 Mitä enemmän itseltäni kiellän, sen enemmän mä niitä asioita haluan. Mulle omaan hyvinvointiin kuuluu se, että saan välillä syödä sitä karkkia, pääsen treenaamaan säännöllisesti, katson peilistä itseäni hyväksyen ja tunnen kroppani terveeksi. Kaikki ne mahtuu samaan pakkaan! 🙂

—

Monna ❤

• Kauniiden kuvien takana on upea Nina Kaverinen ❤
• Upean lookin takana Riia Koivisto / Fab ❤
• Ihanat treenivaatteet on tietysti Yveten ❤