On oltava heikko löytääkseen vahvuutensa.

”On oltava heikko löytääkseen vahvuutensa.” – Tommy Hellsten, terapeutti & kirjailija

Mä oon sitä mieltä, että asiat joita meille tapahtuu on tarkoitettu tapahtuvan. Osa asioista on ihan suoraan sieltä jostakin, minne aurinko ei paista. Osa asioista on ihania ja osa ihan sellaisia tavallisia kohtaamisia ja juttuja. Mä silti uskon, että kaikella on tarkoitus.

On ollut tosi monta kertaa sellainen tilanne, kun oon miettinyt miksi tällaista tapahtuu mulle. Enkö oo jo saanut tarpeeksi kannettavaa? Sitten tulee vielä vähän lisää. Silloin kun mun rakas isäni menehtyi, en uskonut hetkeäkään sen olevan joku tarkoitus. Mutta ehkä silläkin oli joku tarkoitus.

Osa teistä ehkä luki tämän kirjoituksen ja mietti, että mikäs juttu tää nyt on. Joku laittoi kommentin, että ”yhyy, säälikää minua”.. en julkaissut sitä. Tämä lukija ei selvästi ymmärtänyt postausta. <3 Tuo koko postaus oli keksitty. Yksikään niistä esimerkeistä, joita siinä oli, ei pitänyt paikkansa. Ehkä jonkun elämässä on tapahtunut juuri noin, mutta nuo jutut keksin päästäni.

Toki siellä oli totuuden siemen pohjalla. Vaikka nuo esimerkit olikin vain satua, ne perustui niihin ajatuksiin, mitä juuri mä olen elämässäni miettinyt. Oon pelkänyt kilpailla yhtään mistään asiasta, sillä oon aina pelännyt jääväni toiseksi. En edelleenkään tykkää kilpailemisesta, en millään mittakaavalla. Mua myös monesti säälittää ne, jotka häviää tai tulee toiseksi.

Perjantaina pelattiin jääkiekon MM-kilpailuissa ottelu Suomi – Iso-Britannia. Kun aamulla Tuukka kertoi ottelun päättyneen 5-0 Suomelle, olin iloinen Suomen puolesta, mutta samalla mua säälitti Iso-Britannian joukkue. Ne on tulleet MM-kilpailuihin ”ei kovin vahvana voittajasuosikkina”.. Ja sitten ne saa murskatappioita.

No, joka tapauksessa siis en pidä itse kilpailemisesta, en vertailemisesta, enkä mistään sellaisesta, jossa jollain tapaa katsotaan kumpi on parempi ja kumpi heikompi. Ehkä osa voi ajatella, että omalla kohdallani se tarkoittaa huonoa itsetuntoa. Ehkä se on joskus ollutkin sitä. Mutta oon tässä tutkaillut mun ajatuksia nyt ja tiedän ettei se oo sitä enää.

Oon ymmärtänyt sen, että mulla on heikkouksia ja se on okei. Jokaisella meillä on. Mutta mulla on myös vahvuuksia. Kaikilla meillä on. 🙂 Ootko sä koskaan listannut ylös tai miettinyt sun heikkouksia ja vahvuuksia? 

Mieti tän viikonlopun aikana, että missä asioissa oot erityisen hyvä? Laita niitä ylös paperille tai mieti mielessä. Käytä hetki aikaa tähän. Jos tuntuu ettet löydä mitään asioita, mieti itsesi ulkopuolelle. Jos sun äiti, isä, veli, sisko, kumppani, hyvä ystävä, työkaveri tai joku muu kehuis sua, mitä se sanoisi?

Se voi tuntua pelottavalta miettiä niitä. Joku saattaa löytää helposti kymmenen, toinen yhden. Monien meidän heikkous on itsekehu. Mutta kokeilkaapa! Mä oon ainakin heikkouksieni ja epäonnistumisieni kautta löytänyt ne mun vahvuudet. Mä en todella enää ajattele olevani kakkonen yhtään missään. En myös ajattele olevani paras kaikessa, en ylipäätään halua arvottaa tai järjestää ihmisiä tai itseäni mihinkään jonoon, jossa määritellään kenenkin paremmuus.

Tärkeintä on tietää omat vahvuutensa ja heikkoutensa myös. Niiden kautta oppii itsestään, käyttäytymisestään ja muista ihmisistä.

—

Monna