7 vuoden sykli + murros

Yleisesti uskotaan, että asiat kulkee seitsemän vuoden sykleissä. Kun seitsemän vuotta on kulunut, on aika jonkinlaiselle murrokselle. Joko tilanne jatkuu entisellään tai siihen tulee joku muutos, mutta ihmisen mieli kuitenkin seitsemän vuoden välein käy läpi jonkinlaisen muutoksen. Itävaltalainen filosofi Rudolf Steiner on sanonut, että ihmisen elämä rytmittyy seitsemän vuoden jaksoihin. Psykiatri C. G. Jung jakoi ihmisen elinkaaren seitsemän vuoden jaksoihin kuten jo aikoinaan myös antiikin Kreikan lääkäri Hippokrates.

Numeron seitsemän kerrotaan merkitsevän henkistä ja fyysistä täyttymystä, valon ja pimeyden yhdistymistä. Meillä on seitsemän päivää viikossa ja sateenkaaressakin on seitsemän väriä. Kehomme solut uusiutuvat joka seitsemäs vuosi. Meillä on seitsemän kuolemansyntiä, seitsemän chakraa, seitsemän merta ja seitsemän veljestä. Seitsemän on onnenlukumme!

Lainaus: Tara Lange / Hidasta Elämää

MT Personal Trainingin ekat viralliset kuvaukset takana vuonna 2012.

Parin viikon päästä tulee kuluneeksi tasan seitsemän vuotta, kun perustettiin MT Personal Training. Samana vuonna muutamaa kuukautta aiemmin olin perustanut blogin. Koko alkuvuosi 2019 tähän asti on tuntunut siltä, että jotenkin asiat on murroksessa ja jotain tulee tapahtumaan. En vieläkään tiedä mitä tuleman pitää, mutta huomaan ajattelevani paljon sitä mikä alkoi seitsemän vuotta sitten.

Mä mietin tosi paljon mun menneisyyttä ja sitä minkälainen mä oon ollut. Kun katon mun blogin alkutaipaleen kuvia, en ihmettele, että oon saattanut käydä kuvineni joidenkin hermoille. Ne kuvat on voineet näyttäytyä mua tuntemattomille ihmisille itseriittoisilta – minä sivusta, minä takaa, minä edestä, peppu sivusta, peppu takaa… Mutta kun katson nyt noiden kuvien taakse ja mun silmiin kuvissa, näen epävarmuuden. Mua jotenkin jopa alkaa vähän itkettämään.

Voi luoja kuinka sitä onkaan ollut kriittinen, epävarma ja katsonut itseään ja tekemisiään läpi hauraiden lasien. Alkutaival bloggaajana, personal trainerina ja yksityisyrittäjänä oli jännittävää ja kiehtovaa. Samaan aikaan koki hienoja onnistumisia ja kaikki oli uutta. Mutta samalla sitä oli ihan hirveän epävarma omasta osaamisestaan ja uskottavuudestaan.

Jäin äitiysloman jälkeen / aikana sivuun hyvinvointibisneksestä. Tai no en kokonaan, mutta jättäydyin kuitenkin vähän sivulle. Keskityin täysipäiväisesti blogiin ja valmennushommat oli sivutyö. Tavallaan se toiminta millä yrittäjyyden aloitin heitti täyden ympyrän. Silloin bloggaaminen oli sivutyö ja valmennushommat päätyö, sitten niiden osuus kääntyi toisin päin. Tänä päivänä valmennan vain yhtä ryhmää kerran viikossa. Syksylle mulla on suunnitteilla ihana valmennus. Mutta se ei oo ihan normi hyvinvointi-valmennus.

Mä huomaan, että se ”mainstreamin” valmennustyö (en tiedä voiko noin sanoa, mut hiffaatte varmaan) ja hyvinvointibisnes ei oo mun juttu. Se ei oo ollut sitä nyt pariin vuoteen, mutta oon pitänyt kuitenkin sen portin auki taustalla. Mä luulen ymmärtäväni pian sen, että mä haluan vaan entistä kovemmin motivoida ihmisiä voimaan hyvin ja rakastamaan itseään sellaisena kuin on ja tehdä sitä kautta niitä ”parempia” tai keholleen terveellisempiä valintoja.

Oon iloinen siitä, että meitä on täällä planeetalla sen verran paljon porukkaa ettei kaikki pidä samoista asioista tai samantyylisistä valmetajista. Siksi onkin tärkeä löytää ne omat kulmat asioihin. Sama koskee blogia ja instagramia, miksi ihmeessä yrittäisi kopioida samanlaista sisältöä mitä jollain muulla on. Yksi tärkeimmistä asioista somessa on löytää oma juttu ja sitten mennä sillä tiellä eteenpäin.

Joka tapauksessa käyn nyt jonkinlaista seitsemän vuoden tilannetta läpi. Mietinnässä on oikeastaan tosi moni asia, mukaan lukien blogi. Mä tykkään kirjoittaa ja saan palautetta, että mun kirjoituksia on kiva lukea. Mutta onko blogien tulevaisuus jo kirjattu maailman papereihin suuntaamaan tiensä alaspäin?

Saa nähdä mitä elämä heittää eteen! Paljon on suunnitelmia ja aion olla avoin niille fiiliksille mitä tässä eteen tulee. Eiköhän tän vuoden loppuun mennessä ainakin selviä. 😉

—

Monna