Kaksi asiaa, jota en ymmärrä.
0
No on niitä enemmänkin.. 😀 Mutta nyt haluan nostaa kaksi asiaa, jotka mua suututtaa ja tekee surulliseksi. 🙁 Tiedän, että molemmat on sellaisia, että nää mun mielipiteet herättää tunteita suuntaan ja toiseen. Haluun kuitenkin näistä puhua.
1. Lapsilleen alentavasti ja kiroillen puhuvat vanhemmat
Mä ymmärrän sen, että välillä voi pinna palaa ja päästä suusta joku kirosana. Ääni voi kohota ja voi hermostua. Se on vaan inhimillistä. Mutta jos joka toinen sana on v*ttu tai s**tana ja tyyli / äänensävy, jolla omille lapsille puhutaan on aina alentava, on mun ymmärrys vähäistä.
”Älä nyt v*ittu itke siinä s**tana!”, kajahtaa ilmoille äidin suusta, kun taapero-ikäinen lapsi pahoittaa mielensä asiasta, jota ei osaa. ”Lopeta se v*tun mariseminen ja pue päälle.”, ”Mene nyt v*ttu johonkin siitä jaloista pyörimistä.” ”Älä s**tanan apina mongu siinä koko ajan!”….
Kuulostaako noi lauseet teiän mielestä kauniilta, omaa lasta kunnioittavalta puheelta? Mun mielestä ei. Mä en oikeasti ymmärrä sitä, että kun pieni lapsi hakee vanhemmilta huomiota (lopulta keinolla millä hyvänsä) saa hän heiltä takaisin pelkästään kiroilua ja alentavaa puhetta.
Tiedän, että nää asiat monesti on sellaisia jo omassa ”kasvatuksessa” opittuja asioita. Ymmärrän myös sen, että joillekin tällainen käytös on niin osa omaa personaa ettei niitä edes osaa kyseenalaistaa. Mutta oli miten oli, mua se joka kerta suututtaa ja surettaa, kun kuulen tai näen jonkun vanhemman puhuvan pienelle (tai vähän isommalle) lapselleen näin.
2. Koiriaan retuuttavat ihmiset
Toinen mitä en ymmärrä on koiriaan retuuttavat ihmiset. Sellainen tekee ihan pahaa, kun näen jossain tien varressa jonkun ihmisen oikeasti retuuttavan omaa koiraansa kaulapannasta. Koiran etutassut nousee puoli metriä ja näyttää siltä, että kaula katkee.
Koiria pitää kouluttaa, tottakai! Mutta koulutukseen on oikeita keinoja ja niihin ainakaan ymmärtääkseni ei kuulu retuuttaminen. On kauheaa kattoa kuinka isännilleen ja emännilleen uskollisia koiria kohdellaan kaltoin. Jos koiran haluaa hommata itselleen, pitäis ottaa selvää rodusta, joka sopii omaan elämään. Ottaa selvää miten paljon mitäkin rotua täytyy kouluttaa ja millä tavalla.
Mulle tulee tippa silmään, kun ajattelen miten pahalta äidin tai isän alentava käytös lapsesta tuntuu. Miten pahaa se tekee, kun lapsen tunteet ja tuntemukset kerta toisensa jälkeen lytätään tai ignoorataan. Mulla nousee pala kurkkuun, kun mietin koiraparkaa, joka vingahtaen ja häntä koipien välissä juokseen isäntäänsä tai emäntäänsä karkuun pöydän alle, pelko silmissä.
Mä en halua edes puhua fyysisestä väkivällasta lapsia tai koiria (tai mitä vaan eläimiä) kohtaan. Se on jotain niin käsittämätöntä, mitä en voi käsittää missään tapauksessa!!! Henkinen väkivalta voi kuitenkin tehdä yhtä pahoja tuhoja.
On ihan eri asia menettää välillä hermonsa lapseen tai koiraan ja huutaa kirosana jos toinen ilmoille. Mutta jos se on päivittäistä tai se toistuu monta kertaa päivässä, on ehkä syytä miettiä omaa käyttäytymistä aikuisena.
**
Monna