Mä oon tehnyt personal trainerina ja valmentajana hommia nyt pian 8 vuotta. Mä aina välillä kohtaan varsinkin verkkovalmennuksissa, joissa osallistujia on satoja sen, että osa heittää hanskat tiskiin liian nopeasti.

Oon miettinyt usein sitä, että miksi jotkut ei jaksa nähdä paria viikkoa enempää vaivaa sen oman hyvinvoinnin eteen? Suurin osa meidän valmennuksissa mukana olleista jaksaa kyllä!! 🙂 Mutta silti jokaisessa verkkovalmennuksessa on mukana kuitenkin muutama prosentti heitä, jotka ensimmäisen tai toisen viikon jälkeen heittävät hanskat tiskiin ja luovuttavat.

Nyt kirjoitan vaan näistä muutamasta prosentista, nimittäin suurin osa ainakin meiän valmennuksissa mukana olleista ei heitä hanskoja tiskiin ja on valmis näkemään vaivaa! <3

Oma hyvinvointi ei ole tarpeeksi arvokas?

Mun mielestä on hassua, että jos halutaan lähteä parantamaan omaa elämänlaatua ja hyvinvointia, ei sitten oikeasti jakseta nähdä yhtään vaivaa sen eteen. Eka viikko on aina helppo ja usein tokakin. Mutta sitten aletaankin vaatimaan sitä motivaatiota oikeasti. Se on vaikea kaivaa esiin varsinkin jos toivottua muutosta ei ole alkanut näkymään heti parin ekan viikon aikana. Mä tiedän!

Kuitenkin ihmettelen sitä, että jos valmennuksesta on maksanut ei halua selvittää mistä kiikastaa, kun paino ei tipu samaan tahtiin, kuin vaikkapa muilla valmennuksissa olevilla? Vähän niin kuin rahoille vastinetta.. 😉 Eikö oma hyvinvointi ole sen arvoinen? Meiän Suurin Muutos -valmennuksen painonpudotukset on ihan huimia viikko toisensa jälkeen. Osalla tippuu ekoilla viikoilla useita kiloja, joka on jo aikamoisen hurja luku! Toisilla ei taas tipu pariin ekaan viikkoon grammaakaan.

Tähän on kuitenkin syy! Kaikkien meiän kroppa reagoi eri tavalla. Osalla kroppa reagoi heti, kun tulee jonkinlainen muutos esim. ruokailurytmeihin, ruuan määrään / laatuun, liikunnan määrään / laatuun -> nesteet lähteet liikkeelle ja paino tipahtaa alaspäin heti. Osalla taas kestää parisen viikkoakin ennen kuin kroppa tajuaa, että tässä tapahtuu nyt jotain ihmeellistä ja uutta. 😉

Pitkäjänteisyys on avain!

Jos ajatellaan, että kilot on hiipineet kroppaan pikkuhiljaa kuukausien ja vuosien aikana, miksi ihmeessä ne tippuisi parissa viikossa pois? Jos kroppa (ja mieli!) on tottunut saamaan herkkuja joka päivä ja luvan maata sohvalla päivät pitkät, miten se yhtäkkiä olisi valmis täysin uusiin tapoihin pitkään? Ei se olekaan! Mutta sitä pitää opettaa! Siksipä on olemassa sellainen käsite, kuin PITKÄJÄNTEISYYS.

Hitaasti hyvä tulee! Sen on varmasti aika moni kuullut joskus! Vai mitä?

Jos toivottuja tuloksia ei synny parissa viikossa, ei kannata luovuttaa. Silloin kannattaa katsoa peiliin ja miettiä onko tehnyt oikeasti muutoksia omiin vanhoihin elämäntapoihin? Jos taasen pystyy käsi sydämellä sanomaan kyllä, suosittelen jokaista teistä, jotka valmennuksissa (kenellä tahansa) olette -> kysykää valmentajalta miksi? Ammattitaitoinen valmentaja osaa kyllä laskea esim. perusaineenvaihdunnan, päivän kulutuksen ja tarvittavan energiamäärän, jotta vaikkapa se paino putoaa.

TAPA MUODOSTUU VASTA AJAN KULUESSA

Jos painonpudotus ei ole se juttu, mitä itse hakee, vaan vaikka esim. liikunta osaksi arkea – täytyy muistaa, että tapa muodostuu vasta ajan kuluessa. On jopa ihan tutkittu, että tapa muodostuu 21 päivässä. Tämä tietysti edellyttää sitä, että asiaa, jonka haluaa muuttaa, pitää päivien kuluessa toistaa systemaattisesti.

Jos liikunta ei ole kuulunut normaaliin arkeen vaikkapa vuosiin, ei riitä, että yhden viikon ajan jaksaa käydä jumpassa ja tehdä askelkyykkyä olkkarissa. Sitä pitää toistaa ja toistaa. Myös liikuntamuodon kannattaa olla sellainen, että sitä haluaa toistaa ja toistaa. 🙂

Btw. Käykää kattomassa Tuukan uus valmennus VIIMEINEN FEMMA! Se on tarkoitettu heille, jotka haluaa pudottaa just sen viimeisen viis kiloa! 😉 Valmennukseen Tuukka ottaa vaan 60 henkilöä!

Jos haluatte muuttaa jotain tapaa itsessänne tai elämässänne; antakaa sille muutokselle aikaa! <3 Mitään ei tapahdu viikossa! 😉

**

Monna

6.5.2020 vietettiin Älä laihduta -päivää. Se herättää mussa joka vuosi ristiriitaisia fiiliksiä.

”Älä laihduta – päivän tarkoituksena on ravistella ja kyseenalaistaa laihduttamiseen ja painoon liittyviä päähänpinttymiä ja pakkomielteitä. Lisäksi päivä haastaa jokaisen omalla panoksellaan rakentamaan sellaista yhteiskuntaa, jossa kaiken kokoiset, -muotoiset, ja -näköiset ihmiset ovat yhtä hyviä, arvokkaita ja kauniita. Suomessa Älä laihduta – kampanjassa ovat mukana Syömishäiriöliitto-SYLI ry ja sen jäsenyhdistykset.” –Syömihäiriöliitto

Mä ymmärrän päivän tarkoituksen kyllä ja se on TODELLA hyvä ja ERITTÄIN tärkeä! Ulkonäköpaineet niin nuorilla, kuin vähän vanhemmillakin on isoja.

On kamala esimerkiksi katsoa somessa hyväkuntoisten ihmisten kuvia, joiden kuvateksteissä he valittavat kuinka eivät ole hyvässä kunnossa ja puristelevat vatsaNAHKAA, että läskiä on siellä täällä. Tällaiset jutut vääristää varsinkin nuorten omakuvaa. Näin ainakin uskon.

Mutta sitten toisaalta, jokainen tuntee omassa kropassaan sen hyvän olon. Toiselle se tarkoittaa toista ja toiselle toista. Jonkun silmiin joku voi näyttää maailman parhaimmalta ja sen ihmisen omasta mielestä hänellä on muutama kilo ylimääräistä.

Laihduttaminen on eri asia, kuin elämäntapojen muutos

Mun mielestä laihduttaminen on eri asia, kuin elämäntapojen muutoksen myötä rauhallinen painonpudotus. Mä itse aikoinaan muutin elämäntapojani ja paino putosi siinä samalla muutaman kilon. Mutta oikeastaan paino ei ollut suurin asia mikä muuttui, vaan kehonkoostumus.

Kun jätin jokapäiväisen herkuttelun, mehun juomisen, shipsit jne.. ja nautiskelin herkuista vaan enää kerran pari viikossa, mun paino tipahti. En kuitenkaan kertaakaan tuntenut oloani nälkäiseksi tai stressaantuneeksi siitä, että perkule tässä pitäis painon pudota ASAP!

Samaan aikaan aloin treenaamaan enemmän, käymään salilla ja tanssimassa monen vuoden jälkeen. Treenilajit oli mulle sellaisia, joista todella nautin! Joten treenaamaan lähteminen ei ollut sellaista hammastapurren meininkiä, vaan oikein odotin koska pääsen salille ja/tai tanssitunnille.

Kun myös alkoholin käyttö väheni huomattavasti näiden edellämainittujen asioiden rinnalla, mun kehoni koostumus muuttui. Lihasmassaa tuli enemmän ja rasvamassaa paloi pois. Söin silti viikottain karkkia ja juhlimassakin kävin silloin, kun jotkut kivat juhlat oli. 🙂

Ei kieltolistoja

Mä en oo koskaan tehnyt mitään hirveitä kieltolistoja ja kitunut pienillä kalorimäärillä. Tätä samaa mä oon AINA suositellut myös mun asiakkaille. Liian tiukat säännöt, kieltolistat ja liian vähäkaloriset ruokavaliot (dieetit) ei KOSKAAN kestä pitkään. Kaalikeittodieeteillä ja muilla kitudieeteillä voi pudottaa painoa nopeasti, mutta ne tulee takaisin – kukaan ei jaksa sellaista meininkiä kuukautta pidempään.

Mä oon sitä mieltä, että painonpudottamisesta on myös tehty jonkinlainen mörkö! Joskus 90-luvulla oli about trendikästä kuulua Painonvartijoihin ja laihduttaa. Nykyään sitä jos haluaa vähän parantaa elämäntapoja ja pudottaa kiloja, ei meinata kehdata sanoa ääneen. Ettei vaan tuomittaisi.

Kaikki mun vaatteet ICANIWILL -> koodilla MONNA20 saatte niistä -20% alea! 🙂

Mä oon sitä mieltä, että epärealistisia ulkonäköpaineita voitais vähentää tosi paljon sillä, että kuvanmuokkaus-ohjelmat kiellettäisiin. 😀 Tai no ei ehkei nyt ihan noin mustavalkoisesti.. Mutta siis se, että jotkut paljon seuratut some-tähdet siloittaa sellullittia ja kaventaa vyötäröitä erilaisilla muokkaus-ohjelmilla pitäis saada loppumaan!

Mun mielestä on ihanaa, että ainakin Suomessa on paljon myös terveitä esikuvia somessa! Sellaisia, jotka ei muokkaa ja silottele kuviaan! Mä koen itse kuuluvani niihin myös! 😉 Mun lisäksi sellaisia on mm.  @anni.vallius @alonakuusisto @marttakatriina @kohonenkrista @umppu @marjaana_lehtinen @rosannakulju ja moni muu!

<3

** Monna

LUE MYÖS: Mitä paino merkitsee?

Painoindeksi roskakoriin!