Valmentajan näkökulma: Miksi moni heittää hanskat tiskiin?

Mä oon tehnyt personal trainerina ja valmentajana hommia nyt pian 8 vuotta. Mä aina välillä kohtaan varsinkin verkkovalmennuksissa, joissa osallistujia on satoja sen, että osa heittää hanskat tiskiin liian nopeasti.

Oon miettinyt usein sitä, että miksi jotkut ei jaksa nähdä paria viikkoa enempää vaivaa sen oman hyvinvoinnin eteen? Suurin osa meidän valmennuksissa mukana olleista jaksaa kyllä!! 🙂 Mutta silti jokaisessa verkkovalmennuksessa on mukana kuitenkin muutama prosentti heitä, jotka ensimmäisen tai toisen viikon jälkeen heittävät hanskat tiskiin ja luovuttavat.

Nyt kirjoitan vaan näistä muutamasta prosentista, nimittäin suurin osa ainakin meiän valmennuksissa mukana olleista ei heitä hanskoja tiskiin ja on valmis näkemään vaivaa! <3

Oma hyvinvointi ei ole tarpeeksi arvokas?

Mun mielestä on hassua, että jos halutaan lähteä parantamaan omaa elämänlaatua ja hyvinvointia, ei sitten oikeasti jakseta nähdä yhtään vaivaa sen eteen. Eka viikko on aina helppo ja usein tokakin. Mutta sitten aletaankin vaatimaan sitä motivaatiota oikeasti. Se on vaikea kaivaa esiin varsinkin jos toivottua muutosta ei ole alkanut näkymään heti parin ekan viikon aikana. Mä tiedän!

Kuitenkin ihmettelen sitä, että jos valmennuksesta on maksanut ei halua selvittää mistä kiikastaa, kun paino ei tipu samaan tahtiin, kuin vaikkapa muilla valmennuksissa olevilla? Vähän niin kuin rahoille vastinetta.. 😉 Eikö oma hyvinvointi ole sen arvoinen? Meiän Suurin Muutos -valmennuksen painonpudotukset on ihan huimia viikko toisensa jälkeen. Osalla tippuu ekoilla viikoilla useita kiloja, joka on jo aikamoisen hurja luku! Toisilla ei taas tipu pariin ekaan viikkoon grammaakaan.

Tähän on kuitenkin syy! Kaikkien meiän kroppa reagoi eri tavalla. Osalla kroppa reagoi heti, kun tulee jonkinlainen muutos esim. ruokailurytmeihin, ruuan määrään / laatuun, liikunnan määrään / laatuun -> nesteet lähteet liikkeelle ja paino tipahtaa alaspäin heti. Osalla taas kestää parisen viikkoakin ennen kuin kroppa tajuaa, että tässä tapahtuu nyt jotain ihmeellistä ja uutta. 😉

Pitkäjänteisyys on avain!

Jos ajatellaan, että kilot on hiipineet kroppaan pikkuhiljaa kuukausien ja vuosien aikana, miksi ihmeessä ne tippuisi parissa viikossa pois? Jos kroppa (ja mieli!) on tottunut saamaan herkkuja joka päivä ja luvan maata sohvalla päivät pitkät, miten se yhtäkkiä olisi valmis täysin uusiin tapoihin pitkään? Ei se olekaan! Mutta sitä pitää opettaa! Siksipä on olemassa sellainen käsite, kuin PITKÄJÄNTEISYYS.

Hitaasti hyvä tulee! Sen on varmasti aika moni kuullut joskus! Vai mitä?

Jos toivottuja tuloksia ei synny parissa viikossa, ei kannata luovuttaa. Silloin kannattaa katsoa peiliin ja miettiä onko tehnyt oikeasti muutoksia omiin vanhoihin elämäntapoihin? Jos taasen pystyy käsi sydämellä sanomaan kyllä, suosittelen jokaista teistä, jotka valmennuksissa (kenellä tahansa) olette -> kysykää valmentajalta miksi? Ammattitaitoinen valmentaja osaa kyllä laskea esim. perusaineenvaihdunnan, päivän kulutuksen ja tarvittavan energiamäärän, jotta vaikkapa se paino putoaa.

TAPA MUODOSTUU VASTA AJAN KULUESSA

Jos painonpudotus ei ole se juttu, mitä itse hakee, vaan vaikka esim. liikunta osaksi arkea – täytyy muistaa, että tapa muodostuu vasta ajan kuluessa. On jopa ihan tutkittu, että tapa muodostuu 21 päivässä. Tämä tietysti edellyttää sitä, että asiaa, jonka haluaa muuttaa, pitää päivien kuluessa toistaa systemaattisesti.

Jos liikunta ei ole kuulunut normaaliin arkeen vaikkapa vuosiin, ei riitä, että yhden viikon ajan jaksaa käydä jumpassa ja tehdä askelkyykkyä olkkarissa. Sitä pitää toistaa ja toistaa. Myös liikuntamuodon kannattaa olla sellainen, että sitä haluaa toistaa ja toistaa. 🙂

Btw. Käykää kattomassa Tuukan uus valmennus VIIMEINEN FEMMA! Se on tarkoitettu heille, jotka haluaa pudottaa just sen viimeisen viis kiloa! 😉 Valmennukseen Tuukka ottaa vaan 60 henkilöä!

Jos haluatte muuttaa jotain tapaa itsessänne tai elämässänne; antakaa sille muutokselle aikaa! <3 Mitään ei tapahdu viikossa! 😉

**

Monna