Me juteltiin tällä viikolla yhden mun ystävän kanssa parisuhteista. Tai oikeastaan siis ihan niistä meiän omista parisuhteista. 🙂 Me molemmat eletään mun ystävän kanssa lapsiperhearkea, molempien lapset on pieniä (ei siis kouluikäisiä tms).

Juttu lähti liikkeelle siitä, että me mietittiin sitä kuinka joskus naiset hukkaa oman itsensä äitiyden myötä. Ystäväni oli kuullut eräässä tapahtumassa yhden äidin suusta; ”No nyt minä tohdin lähteä ensimmäisen kerran viikonlopuksi yksin mihinkään, lapseni ovat 7 ja 10-vuotiaita.”

Mä oon kuullut monesti sen, että ”En oikein tiedä enää mistä minä itse tykkään, minkälaisista elokuvista pidän, mitkä vaatteet on kauniita, tykkäänkö harrastaa liikuntaa… sitä on nyt niin monta kun olen viimeksi miettinyt omia tarpeitani ja itseäni.”

Hukassa täälläkin – Ei oma minä, vaan parisuhde

Me molemmat oltiin sitä mieltä ystäväni kanssa, että me ei olla kadotettu itseämme lapsiarkeen, mutta parisuhde sinne on tainnut kadota.

Moni meiän seuraaja somessa sanoo mulle ja Tuukalle, että te ootte niin ihana pari ja teillä on aina niin kivaa yhdessä. Moni myös laittaa viestiä, että on ihanaa kuinka te ootte yhdessä olleet noin pitkää ja ihanaa, että joku edes liputtaa pitkien parisuhteiden puolesta.

Ja onhan se totta. Ainakin osittain. 🙂

Treffit käyttöön!

Me ollaan rehellisesti sanottuna oltu kahdestaan tässä pian neljän vuoden vanhemmuuden aikana alle 10 kertaa. Varmaa alle 5 kertaa, jos ihan tarkalleen alkaa laskemaan. Niistä kerroista ensimmäinenkään ei oo ollut ”treffit” tai jotain sellaista arjesta poikkeavaa.

Ollaan saatettu viedä Emma yöksi isovanhemmille nämä 5 kertaa, mutta tultu itse vain kotiin ja möllötetty sohvalla. Toki hyvää sekin tekee, mutta oikeasti siinä käy helposti niin, että molemmat makoilee omassa kulmassa ja molemmilla on puhelin kädessä. Eli se parisuhde-aika jää sittenkin toiselle sijalle.

Eilen käytiin kahdestaan ”treffeillä” ekan kerran sitten vuoden 2016! 😀 Totta, kuin kirkon rotta! Me ollaan paljon yhdessä, tehdään töitä yhdessä, ollaan kahdestaan kotona, kun Emma on päiväkodissa… mutta silloin tehdään töitä. Perheenä tehdään paljon kaikkea, mutta niissä jutuissa on aina mukana Emma ja usein myös koirat.

Kaksi tuntia kivaa

No nyt ekojen treffien jälkeen meillä molemmilla on sellainen fiilis, että tehdään tätä useammin! Me ei tehty mitään ihmeellistä, eikä sen tarvi sellaista ollakaan! Me käytiin syömässä kahdestaan pienessä ravintolassa Töölössä, keskellä lauantai-iltapäivää. Syömisen jälkeen mentiin ruokakauppaan ja kotiin vapauttamaan mummu lapsen hoidosta. 😀

Mutta kivointa oli se, että sai jutella toisen kanssa ilman keskeytystä pari tuntia. Puhua lauseet loppuun ilman, että joku metrin mittainen töröttäjä huutaa väliin, äitiii, katso tätä tai isiii, minulla on nyt tärkeää asiaa.. 😀

Ei suurta showta, vaan ihan sitä perusjuttua

Ei siis tarvi järjestää mitään erikois-illallisia kalliissa ravintolassa tai varata viikonloppumatkaa Pariisiin. Ihan vaan sellainen perusmeininki riittää, että muistaa taas minkä takia juuri tämän tyypin kanssa on aikoinaan alettu seurustelemaan. 😀

Ja en siis oleta, että nämä yhdet kahden tunnin treffit riittäisi yksinään löytämään sen parisuhteen sieltä lapsiarjen seasta. Mutta se on alku ja jos säännöllisesti antaa aikaa parisuhteelle, niin ehkä se löytyy sieltä taas kokonaan. 🙂

**

Monna

Arki alkoi meiän perheessä ja varmasti aika monen muunkin perheessä. Parin viikon päästä se alkaa luultavimmin lopuillakin, kun koulut starttaa.

Samalla koronapelko nostaa taas päätään. Ainakin allekirjoittaneella. Bloggaajakollegani Jari myös kirjoitti samaisesta aiheesta täällä.

Hiekkarannoille, koska ”mä voin”…

Mua ahdistaa ihan pikkaisen se, että ihmiset matkustaa nyt Espanjaan, Kreikkaan jne.. hiekkarannoille vaan koska nyt voi. 🙁 Eikä siinä, jos haluaa matkustaa, niin menkää ihmiset menkää! <3 Mutta Suomeen tullessa olisi enemmän kuin hienoa, että sitten pitäisi sen 2 viikkoa karanteenia.

Vaikuttajakollegani Marjo oli törmännyt viikonloppuna ruokakaupassa kahteen mieheen, joista toisen asenne on kaikista kamalin! Sellainen mitä en voi itse ymmärtää ollenkaan!! <3 Tekstipätkä lainattu Marjon FB-päivityksestä luvan kanssa.

Kaksi neljäkymppistä miestä vaihtaa kuulumisia kohdattuaan kaupassa. Toinen on aloittamassa vasta lomansa ja kertoo suuntaavansa Lappiin. Toisella on lomaa vielä viikko jäljellä ja ovat lähdössä perheen kanssa Espanjaan. ”No mutta miten teidän omaehtoisen karanteenin sitten käy kun lomat on jo loppumassa? Ja eikös koulutkin ala just?” kysyy se Lappiin suuntaava. ”Ei me mihinkään karanteeniin jäädä. Töihin mennään vaimon kanssa ja muksut kouluun. Eikä me mennä korona-alueille Espanjassa.” vastaa toinen mies rehvakkaasti. Toinen yrittää vielä jatkaa, että ”Ulkomailta palaavien tulisi kyllä huomioida THL:n karanteeniohjeistus…” Toinen vastaa ärsyyntyneenä ”Me ollaan kuule jo niin kyllästyneitä tähän koronahössötykseen. Ei me mitään tautia sieltä tuoda eikä saada kun mennään vaan lomalle!” Miehet lähtevät tahoilleen jäätävissä tunnelmissa.

Siis oikeasti?! Miten joku voi ajatella, että juuri HÄN ei tuo tautia mukanaan? Mistä KUKAAN voi tietää millä alueella tautia on? Oikeasti!! Toki on tulossa sovelluksia ja tällä hetkellä tietoja, että missä päin vaikka Suomessa on tautitapauksia todettu. MUTTA! Silti edelleen on oireettomia kantajia, sekä niitä jotka ei mene testeihin, koska tauti osalla on vain ”perus flunssan” tuntuinen. 🙁

On käsittämättömän itsekästä ajatella, että minähän matkustelen mihin haluan ja, että ”on jo ihan kyllästynyt koronahössötykseen” !! Siis oikeasti, sanooko aikuinen ihminen niin?

Into arjesta, pelko perseessä

Mä itse oon ihan super innoissani alkavasta arjesta. Siitä, että asiat on edes vähän normaalimmin kuin keväällä. Päiväkoti alkoi, työpäivät alkaa normaalisti. Harrastukset alkaa… (ainakin toivottavasti) Odotan innolla asioita, joita syksy tuo tullessaan. Meillä on myös esim. Lauran kanssa muutama ihana treeniviikonloppu tulossa! <3 Ja kaikkea muuta ihanaa työrintamalla!

Samaan aikaan odotan vaikkapa juuri näitä treeniviikonloppuja innolla, mutta pelkään! Voiko parinkymmenen tai neljänkymmenen ihmisen tapahtumia järjestää turvallisesti? Entä jos tapahtumiin tulee joku, joka on tietämättään koronan oireeton kantaja? Äh… näitä asioita ei enää jaksaisi pelätä!! Mutta silti ne takaraivossa kolkuttelee.

Toki itse jokaiseen tapahtumaan tai palaveriin, johon osallistun tai itse järjestän hoidan hygienia-asiat ja turvavälien noudattamisen niin hyvin, kuin ikinä mahdollista. Jos (ja toivottavasti kun) THL antaa tällä viikolla kasvomaskien käytön suosituksen, toivon kovasti ihmisten käyttävän niitä. Toivon myös, että THL tai jokin muu järkevä taho antaa kunnolliset ohjeet kansalaisille, miten sitä maskia tulee käyttää niin, että siitä on hyötyä.

Ei kaipuuta hiekkarannoille

Mulla ei ole minkäänlaista kaipuuta hiekkarannoille tai etelän kohteiden hotellien uima-altaille. Mulle riittää aivan mielettömän hyvin tää oma koti ja Suomen maa. Sitten joskus, kun tää pandemia hieman rauhoittuu maailmalla (poishan se ei mene enää), voi miettiä josko johonkin reissaisi. Mutta siis aikaisintaan ensi vuonna ja mielellään silloinkin vasta syksyllä.

Mulle tärkeintä olisi se, että päästäisiin kaikki turvallisesti arkeen kiinni. Jokainen saisi käydä turvallisesti töissä, koulussa, päiväkodissa ja nähdä ystäviä ja perhettä. Ettei yli 70-vuotiaita asetettaisi taas karanteeniin ja yhteiskuntaa suljettaisi. Että talous saisi nousta ylöspäin ja edes pieniä tapahtumia pystyttäisiin turvallisesti järjestämään koko syksyn, jotta tapahtuma-ala pääsisi myös korjaamaan ahdinkoaan.

En tiedä. Jotenkin mä haluaisin, että hallitus antaisi kovemmat ja tarkemmat säännöt ulkomaille matkustamiseen ja varsinkin sieltä kotimaahan palaamiseen. Tälläkin hetkellä edelleen ulkoministeriön sivuilla lukee näin:

Vältä edelleen tarpeetonta matkustamista.

Poikkeuksena maat, joiden osalta hallitus on päättänyt luopua maahantulon rajoituksista. Tarkista ajantasaiset maahantulosäädökset aina ennen matkaa kohdemaan viranomaisilta, esimerkiksi kohdemaan lähimmästä edustustosta. Ulkomailta palaavien tulee huomioida THL:n karanteeniohjeistus. 

Monna