Ajoit autoa? Eilen. En aja ihan päivittäin, mutta jos täytyy käydä jossain muualla, kuin täällä kotikylällä, niin nyt korona-aikana oon hypännyt useimmin autoon, kuin junaan.

Halasit ei perheenjäsentä, ajattelematta onko se turvallista?  Eilen. Eilen halasin Tuukkaa ja Emmaa. 🙂 Ja Gereä. 😀

Urheilit? Eilen! 😀 Kiva, että näihin tulee melkein kaikkiin tää sama vastaus! Mutta joo, treenaan yleensä n. 3-5 kertaa viikossa.

Olit pelokas?  No, ehkä oon ollut pelokas viimeksi liittyen tähän koronaan. Viime vuonna tuli pelättyä enemmän, nyt tietoa on niin paljon onneksi, että ei enää sillä tavalla pelota.

Itkit? Tällä viikolla.

Söit vain herkkuja lounaaksi? Voi ei! 😀 En kyllä oo tainnut varmaan ikinä tehdä näin, vaikka oonkin tällainen karkkihirmu!

Sheivasit? Viime viikolla.

Olit kateellinen jollekin toiselle? En enää tunne sellaista varsinaista kateutta kovin usein. Aiemmin tähän olis helppo ollut vastata, että ”eilen”. 😀

Olet sijoittanut rahaa osakkeisiin tai rahastoon? En ikinä.

Olit yksin kotona? Eilen! 😀 Teen töitä kotona ja kun Tuukka on töissä ja Emma päiväkodissa, niin mä oon yksin kotona. Tai siis no onhan täällä noi koirat aina. 😉

Sait olla yksin? Pari viikkoa sitten Tuukka, Emma ja Gere oli yhden yön isovanhemmilla kylässä ja mä olin Pimun kanssa lauantai-illan ja yön kotona. 🙂

Nauroit niin, että meinasi tulla pissat housuun? Varmaan Tuukan kanssa, kun ollaan yritetty kuvata jotain meiän valmennuksen videota. 😀

Valvonut aamulla kello neljään? Tästä on AIKAA!! Muistan, että ainakin pari vuotta sitten Uuden Vuoden aattona oltiin mun veljen luona juhlimassa. Silloin taidettiin valvoa ainakin johonkin kahteen asti. 😀

Olet bailannut aamuun saakka? Tätä tuli tehtyä joskus useinkin, mutta enää en kyllä ehkä kykene.

Teit jotain mitä et ikinä uskonut tekeväsi? Tänä keväänä, kun julkaistiin treenivaatemallisto Biancaneven kanssa!

Rukoilit? En varsinaisesti rukoile kyllä ikinä, mutta saatan joskus vähän manifestoida. 😉

Kävit Alkossa? Toukokuun alussa, kun vietettiin Lauran kanssa tyttöjen iltaa. <3

Kävit ulkomailla? Viime kesänä käytiin Virossa. On kyllä ikävä ulkomaille!

Kävit järvessä uimassa?Tänä talvena ja keväänä. Useammankin kerran Oittaalla Bodom-järvessä. 🙂

Söit ulkona ravintolassa? Eilen. 😀 Kävin aamupalalla ystävän kanssa Töölöntorin Relovessa.

Maistoit itsellesi uutta ruokaa? Tätä tulee tehtyä harvemmin nykyään, koska maha on niin ”huono” eikä kestä kovinkaan monia raaka-aineita.

Kiroilit? No luultavasti myös just eilen! 😀

Turhauduit? Varmaankin silloin, kun se mun tietokone ei toiminut!

Juoksit Cooperin testin? Luultavasti Kisakallion Urheiluopistolla vuonna 2005.

Nukuit yön yli? Viime yönä. 🙂 Jollei yhtä pikaista heräämistä lasketa.

Mietit omia arvojasi?Näitä oon miettinyt aika useinkin lähiaikoina. Life Coach-koulutaival on saanut näitä miettimään paljon viimeisen reilun puolen vuoden aikana.

Teit hutiostoksen? Muutama viikko sitten, kun ostin Ikeasta sängynaluslaatikon, mutta en tajunnut laskea sängyn alla olevaa moottoria niihin mittoihin.

Puhut englantia? Jaa… Harvemmin tulee puhuttua täällä kotona itsekseen työpäivän aikana englantia. 😀

Olit rohkea? Onpa vaikea.

Sanoit minä rakastan sinua? Eilen sanoin Emmalle nukkumaan mennessä.

Maksoit laskun? Tällä viikolla.

Lahjoitit hyväntekeväisyyteen? Nyt en muista. Lahjoitan aika säännöllisesti erilaisille järjestöille, jotka tukee lasten etuja.

Koit olevasi hyvä äiti? No, kyllä mä joka päivä koen olevani hyvä äiti. <3

Ajattelit onnistuneesi? Joka päivä! 😀

Ostit itsellesi jotain ihanaa? Reilu kuukausi sitten uudet treenikengät!

Häpesit jotain sellaista, jota joutuu oikeasti käsittelemään? Hmmm.. en osaa sanoa.

On tullut verta nenästä? Tällä viikolla tuli joku päivä.

Myönsit olleesi väärässä? En muista 😀 mutta tätä tulee kyllä tehtyä! En oo sellainen, että en osaisi sanoa jos olin väärässä.

Annoit positiivista palautetta tuotteesta/palvelusta? Annan aika usein positiivista palautetta. Mutta ainakin muutama viikko sitten kiitin meidän pikkukaupan myyjää, kun hän pakkasi ostokseni samalla, kun piippasi ne kassalla. 🙂

Pyysit apua ystävältä? Pari päivää sitten. Kysyin mielipidettä yhteen asiaan Johannalta. <3

Pyysit anteeksi? EIlen tai toissapäivänä. Me harjotellaan kotona Emman kanssa sitä, että missä tilanteissa sanotaan anteeksi.

Nolasit itsesi? En kyllä tiedä, varmaan joka päivä jollain tavalla hölmöilemällä ja heittäytymällä. 😉

Olipa hauska! 🙂 Jos haluat, niin kopio kyssärit ja tee haaste perässä!

<3 Monna

Sanotaan, että vanhempien yksi tärkeimmistä tehtävistä on opettaa lapselleen pettymyksen tunne. Tai no en siis tiedä onko joku sanonut, että se on yksi tärkeimmistä, mutta kuitenkin tärkeä kuulemma. Mä ymmärrän sen kyllä. Mutta!!

Mulle oman lapsen itku (ja muidenkin lasten itku, jos näen tai kuulen) on jotenkin tosi paha asia. Siis se on siitä asti, kun tulin äidiksi, ollut jotenkin ihan sydäntäraastava juttu. Jos lapsi itkee, se tuntuu mussa fyysisesti pahalta. Ei okseta siis! 😀 Mutta tuntuu jotenkin sellaiselta pakahtavalta, huonolla tapaa.

Mä haluan opettaa Emmalle sääntöjä ja ollaan Tuukan kanssa tiukkoja tietyissä asioissa. Sanon Emmalle välillä (tällä hetkellä aika useinkin :D) tiukasti, mutta jos näen, että nyt oli liian kovasti sanottu ja Emman huulipieli alkaa laskeutumaan ja väpättämään, niin mä peräännyn.

Siis en peräänny tilanteesta, vaan siitä tiukkuudesta. Otan Emman syliin ja jutellaan asia läpi. Yritän selittää Emmalle, että miksi näitä sääntöjä on tai miksi äiti ja iskä välillä joutuu sanomaan tiukasti tai korottamaan ääntä.

Yleensähän se tiukkaan sanominen tapahtuu silloin, kun ensin on sanonut about 10 kertaa kiltisti ja nätisti ja rauhallisesti, mutta sana ei mee perille… Sitten tulee helposti korotettua ääntä. En huuda, mutta sanon napakasti.

Siihen se jää!

Mutta esim. sellainen, että tuottaisi ns. ”tahallaan” pettymyksen lapselle tai antaisi lapsen itkeä ja ajattelisi, että ”siinähän nyt oppii” – ne tavat ei kuulu mun kasvatusmenetelmiin. Mulla se jää siihen, että sanon tiukasti ja korotan ääntä jos siihen on tarvetta.

Nää meiän tiimipaidat TÄÄLTÄ!

Mulle on vaan jotenkin ihan tosi vieras ja inhottava asia se lapsen itku. Tulee jotenkin sellainen olo, että EI NÄIN! Lapsen ei tarvi itkeä oppiakseen asioita. <3

Ja ymmärrän, että tää on vaan mun tapani kasvattaa. Ehkä jonkun toisenkin. En hauku heitä, ketkä tekee jotkut säännöt ja systeemit itkun kautta, mutta itse en halua itkettää omaa lastani. <3

Ehkä oon nössö äiti ja äiti, jota viedään kuin pässiä narusta.. 😀 Mutta mun mielestä Emma on vielä niin pieni, että ei sen kuulu joutua vielä äärettömästi oppimaan asioita pettymyksen kautta. Kyllä senkin aika tulee ja ne tilanteet tulee ehkä sitten ihan luontevasti. Mene ja tiedä.

<3 Monna

Lue myös: KAIPAAN SÄÄNNÖLLISESTI OMAA AIKAA…

Lue myös: BIANCANEVE X MONNA