En halua itkettää lastani.
0
Sanotaan, että vanhempien yksi tärkeimmistä tehtävistä on opettaa lapselleen pettymyksen tunne. Tai no en siis tiedä onko joku sanonut, että se on yksi tärkeimmistä, mutta kuitenkin tärkeä kuulemma. Mä ymmärrän sen kyllä. Mutta!!
Mulle oman lapsen itku (ja muidenkin lasten itku, jos näen tai kuulen) on jotenkin tosi paha asia. Siis se on siitä asti, kun tulin äidiksi, ollut jotenkin ihan sydäntäraastava juttu. Jos lapsi itkee, se tuntuu mussa fyysisesti pahalta. Ei okseta siis! 😀 Mutta tuntuu jotenkin sellaiselta pakahtavalta, huonolla tapaa.
Mä haluan opettaa Emmalle sääntöjä ja ollaan Tuukan kanssa tiukkoja tietyissä asioissa. Sanon Emmalle välillä (tällä hetkellä aika useinkin :D) tiukasti, mutta jos näen, että nyt oli liian kovasti sanottu ja Emman huulipieli alkaa laskeutumaan ja väpättämään, niin mä peräännyn.
Siis en peräänny tilanteesta, vaan siitä tiukkuudesta. Otan Emman syliin ja jutellaan asia läpi. Yritän selittää Emmalle, että miksi näitä sääntöjä on tai miksi äiti ja iskä välillä joutuu sanomaan tiukasti tai korottamaan ääntä.
Yleensähän se tiukkaan sanominen tapahtuu silloin, kun ensin on sanonut about 10 kertaa kiltisti ja nätisti ja rauhallisesti, mutta sana ei mee perille… Sitten tulee helposti korotettua ääntä. En huuda, mutta sanon napakasti.
Siihen se jää!
Mutta esim. sellainen, että tuottaisi ns. ”tahallaan” pettymyksen lapselle tai antaisi lapsen itkeä ja ajattelisi, että ”siinähän nyt oppii” – ne tavat ei kuulu mun kasvatusmenetelmiin. Mulla se jää siihen, että sanon tiukasti ja korotan ääntä jos siihen on tarvetta.
Nää meiän tiimipaidat TÄÄLTÄ!
Mulle on vaan jotenkin ihan tosi vieras ja inhottava asia se lapsen itku. Tulee jotenkin sellainen olo, että EI NÄIN! Lapsen ei tarvi itkeä oppiakseen asioita. <3
Ja ymmärrän, että tää on vaan mun tapani kasvattaa. Ehkä jonkun toisenkin. En hauku heitä, ketkä tekee jotkut säännöt ja systeemit itkun kautta, mutta itse en halua itkettää omaa lastani. <3
Ehkä oon nössö äiti ja äiti, jota viedään kuin pässiä narusta.. 😀 Mutta mun mielestä Emma on vielä niin pieni, että ei sen kuulu joutua vielä äärettömästi oppimaan asioita pettymyksen kautta. Kyllä senkin aika tulee ja ne tilanteet tulee ehkä sitten ihan luontevasti. Mene ja tiedä.
<3 Monna