Tulevaisuuden ammatti – LIEKITTÄJÄ!!
Hah!
Eilen ajaessani kotiin töistä kuuntelin Jari Sillanpään versiota Cheekin Liekeissä-biisistä.
Kuuntelen aina tosi tarkkaan sanoja ja mietin, että voinko käyttää jotain biisiä omia jumppaohjauksia vetäessäni, ja että mikä on biisin sanoma. Saako se mulle sellasen draivin, että perskeles nyt treenataan!
Sitten jos se saa, niin biisi latautuu mun soittolistalle jota kuuntelen salilla treenatessani.

Mä myös tajusin jotenkin hirveen selkeenä siinä kotiin ajaessani sen, että mä rakastan sitä porukan liekittämistä!! Mun mielestä on ihan älyttömän siistiä nähdä kun asiakkaat pistää parastaan ja saavat kiksejä siitä kun ne vetää ittensä piippuun ja vähän yli. Siis mulla menee kylmät väreet kun näen ihmisisissä sitä onnen fiilistä. Ittensä ylittämisen tunnetta.
Sekä jumppia ohjatessa, että pt-asiakkaiden kanssa tää sama asia pätee.
Mä tykkään tosi paljon vetää torstaisin spinning-tuntia, koska siinä pistetään menemään ihan täysillä. Reidet hapottaa ja silti vielä mennään. Saan monesti palautetta, että kenenkään muun ohjaajan tunneilla ei oo antanut sitä viimeistä pisaraa mitä mun tunnilla. Tietenkin siinä endorfiinipöllyssä saattaa ladella ihan mitä sylki suuhun tuo! 😉 Mutta uskon kuitenkin, että mulla käy paljon vakkareita tunneilla ihan syystä.
Sain ite taas hurjan paljon valmentajana irti sunnuntaisesta treenistä TFW Helsingin salilla. (siitä juttua täällä, jos et vielä oo lukenu) Kaksi loistavaa valmentajaa, jotka meille treenin veti, loi muhun ihan hulluna lisää intoa omaan valmennustyöhön. Mä haluan antaa vielä enemmän kun aiemmin. Liekittää vielä enemmän. Saada jokaisen tuntemaan sen mahtavan fiiliksen mikä tulee sen jälkeen kun on treenannut kaikki mehut irti.
Mutta pienellä hymyllä (tai vähän isommallakin) höystettynä!
En oo sellainen valmentaja, että pistän ihmiset itkemään. 😉 Mutta haluan laittaa ihmiset tekemään parhaansa. Löytämään sen oman vahvuutensa ja näyttämään nimenomaan itselleen, että perkele mä pystyin tähän! Ja haluan tehdä sen hymyssä suin, kannustamalla. En syyttämällä tai väheksymällä.
Kuulin joskus ihan oman pt-urani alussa eräältä asiakkaaltani, että hänellä oli aiemmin ollut pt, jonka kanssa pisti pillit pussiin ekan tapaamisen jälkeen.
Pt oli pistänyt asiakkaan tekemään teknisesti vaikeita liikkeitä heti ekalla tapaamisella (kuten kyykky ja maastaveto) sen kummemmin neuvomatta. Kun tämä asiakkaani oli sitten haparoiden vähän yrittänyt, oli pt HUOKAILLUT vieressä ja pyöritellyt päätään. Sanonut, että sun kanssas on vielä paljon tekemistä. Oikeesti!!!!! MITÄ?!
Silloin mä päätin, että mä en ikinä ikinä ikinä syyllistä mun asiakkaita. Tai no olin mä sen jo päättänyt, mutta tää juttu oli vika niitti. Syyllistäminen ei hyödytä.
Kannustamalla ja voimistamalla uskoa omaan tekemiseen saadaan paljon parempia tuloksia.
Sunnuntaina kun me vedetiin sisäiset soturimme esiin TFW-salilla, niin silloin mä päätin, että tää on se juttu. Tästä lähtien mä aion kaivaa vielä syvemmältä jos on tarve, ja auttaa jokaista mun asiakasta löytämään sen sisäisen soturinsa. Kun se löytyy ja usko itseensä on vahva, niin kaikki on mahdollista!!
(ja nyt kun mä kirjoitin tän vikan kappaleen, niin mulle tuli taas se liekittäjä olo 😉 )
Maanantaina kävin ihanan Sara-murun kanssa taas tekemässä yhteistreenin.
Treenattin jalat ja peppu. Nyt on vaikeeta kävellä. 😀
Tehtiin smithissä pari ihan hullun hyvää takareisi/pakara-liikettä.
Toinen oli toi tuossa ylhäällä, vähän niinku pystyprässi, mutta smithissä. Tossa saa liikkeen vaan siis täysin suoraan ylöspäin ja voima lähtee tasan tarkkaan vaan takareisistä ja pepusta.
Ja toinen oli takapotku smithissä. Huh! Kylläpä muuten kohdistui pelkkään pebaan! 😉
Eilen me käytiin ihanan Marissan kanssa aamupalalla. Oltiin puhuttu, että mennään aamupalalle joku päivä. Sain aamiaiskutsun Ravintola Helsingin Suomalaiselle Klubille ja päätettiin, että mennään sinne testaamaan aamiainen ja nauttimaan toistemme seurasta samalla. 🙂
Mun täytyy myöntää, että kun sain kutsun tuonne, niin en kyllä tiennyt yhtään mistä on kyse.
Oisko joku teistä tiennyt? No toisaalta, historia ei ollut mun paras aine koulussa. 😉 😀
Tämä klubi on siis kuitenkin perustettu jo yli 100 vuotta sitten. Siellä on kokoontunut aina valtion päämiehiä ja arvonimiä, Kekkosesta Arvo Ylppöön. 🙂
Siellä on tehty isoja päätöksiä kahvikupposen äärellä.
Edelleen Klubilla kokoontuu valtiomme päämiehet ja tekee isoja päätöksiä. 😉
Siellä oli sellainen kabinettikin, missä nämä palaverit aina pidetään. Saatiin käydä Marissan kanssa siellä kurkkaamassa, mutta siellä ei saanut ottaa kuvia. Hihi. 🙂
Klubi toimii siis tilausravintolana myös, sieltä voi tilata vaikka minkälaiselle porukalle tilaisuuksia. On häitä ja cocktail-kutsuja. Ja siellä on myös ma-pe kaikille avoin lounaspöytä.
Kanelipullat pistettiin vielä napaan aamiaisen päätteeksi. 🙂
Nyt tää liekittäjä alkaa aamupalan tekoon ja sitten lähtee liekittämään taas yhtä asiakasta parhaaseen suoritukseensa! 😉
puspus ja ihanaa keskiviikkoa kaikille! <3
8 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.


8









Liekittäjä! Tuota ajatusta alan kyllä viljelemään omissakin jumppaohjauksissa. 😉
Täysin epäolennainen kysymys: mistä nuo upeat trikoot on? Näytät kyllä upealta, oot tehny ihan älyttömän työn kroppasi kanssa. Itelläni kropanmuokkausprojekti on pahasti kesken, mutta kyllä se tästä.
Ihanaa kesää!
P.s. Milloin tiedätte jääkö Gere teille vai lähteekö opaskoiraksi?
Joo eikö!! Kannattaa ehdottomasti alkaa viljelemään tuota! 😉
Ne on Niken trikoot, ostin muistaakseni ihan jostain Interistä tms.
Ja Gere lähtee testeihin joulukuussa, sitten tiedetään.
Ihanaa kesää myös sulle!
Oi! Se klubi on kyllä historiallinen paikka 🙂 Mä oon kerran päässyt sinne illalliselle henkilön seurassa, joka on klubin jäsen, ja saatiin syödä kabinetissa 😀 Oli aika jännää. Ruoka oli todella hyvää ja varmasti on toi aamiainenkin 😉 Ihanat! <3
Hihii! 🙂 Ja me Marissan kanssa ei tiedetty ees missä se on. Ja kyseltiin hölmöinä, että ai onko tää ihan uus paikka! 😀 Haha!
Varmasti ollut hieno illallinen! <3
Aina oon miettiny että miten tuonne smithin alle pääsee tuollein! Tarvii varmaan olla aina joku kaveri mukana vai mitenkä tuo onnistuu 😀
😀 No ei se tosiaan ihan helppoa ollu, mutta kyllä sinne itse asiassa ihan yksinkin pääsee. Pitää vaan käyttää vähän jalkaterää siihen tangon nostamiseen oikeaan asentoon. 🙂
Niiiiin ihana tuo viimeinen kuva. Ja edelleen koko blogi. Ja koko tyttö!
Voi kiitos! <3