Mitä sitten kävikään?
24
Aloitetaan perjantaista.
Aamulla kotona läppäri auki, kahvia viereen ja meilejä läpikäymään.
Normaali aamu. Mutta ei normaali päivä.
Klo 12 matka kohti keskustaa.
Olin menossa tapaamaan erästä lukijaani Helsingin keskustaan.
Hän oli tulossa Helsinkiin tapaamaan minua.
Tapasin hänet muutama kuukausi sitten ensimmäistä kertaa. Olin silloin Lahden Zip Jeansissa stailaamassa päivän ajan.
Hän tuli minua sinne moikkaamaan ja kertoi, että on lukenut blogiani jo kauan.
Meni tovi tapaamisestamme Lahdessa ja hän lähestyi minua meilillä.
Voisinko toimia hänelle stailaajana sitten syksyllä kun hän on saavuttanut tietyn etapin painonpudotuksessa. Hän kysyi myös, että paljonko tällainen palvelu tulisi kustantamaan.
Hän kertoi, että haluaisi omaan tavanomaiseen tyyliinsä ripauksen minun styleäni.
Hän kertoi myös, että olen kirjoituksillani motivoinut häntä elämäntapamuutoksessaan hänen oman pt:nsä ohella.
Kun luin meilin, olin otettu.
Ensimmäisenä ajatuksena oli etten missään tapauksessa pyydä tällaisesta rahaa ja tottakai enemmän kuin mielelläni autan stailaushommissa jos joku sellaista minulta haluaa.
Perjantaina sitten tavattiin. Kello 12.30 Forumin pääovien edessä.
Oli tietysti hyvin hassua ja jotenkin absurdia ajatella, että joku on lähtenyt Helsinkiin asti vartavasten mua tapaamaan.
Mutta samalla ajattelin, että jos minä hölmöillä jutuillani ja ehkä vähän erikoisemmalla tyylilläni olen saanut jonkun inspiroitumaan ja motivoitumaan, niin sehän on aivan super hienoa.
Päätin viedä hänet ensin kahville ja raakakakulle. 🙂
Kahvit juotiin BulletProofina ja kakku syötyiin raakakakkuna.
Sen jälkeen lähdettiin kiertelemään kauppoja.
Hän kertoi mulle kahvinjuonnin lomassa, että ei varmaankaan löydetä vaatteita sitten mistään normaalikoon kaupoista.
Minäpä en ajatellut samoin.
Vein hänet kiertelemään kauppoihin kuten Vero Moda, Gina Tricot ja H&M. Myös Monkissa käytiin, sieltä taisin minä löytää enemmän shopattavaa itselleni. 😉
Pari tuntia kierrettyämme seistiin Stockmannin kulmalla ja halattiin.
Hän lähti takaisin kotiinsa kädet täynnä vaatekasseja ja iso hymy huulillaan.
Hän kirjoitti illalla instagramiinsa näin: En olisi uskout, että meikäläisen päälle löytyy Vero Modasta tai Gina Tricotista jotain, mutta onneksi joku uskoi. Kiitos vielä kerran Monna, seurasta, piristyksestä ja asuvalinnoista.
Parhain palkka tästä päivästä mulle oli hänen tyytyväisyytensä. Ja se, että nyt hän myös itse uskoo ja tietää olevansa normaalikokoinen ihana nainen. <3
Sain häneltä vielä kotiinviemisinä hänen itse kutomansa kaulahuivin, käsintehdyt korvikset ja kaulakorun, sekä hänen itse virkkaamansa patalaput.
Kiitos vielä isosti!! Patalaput ovat jo käytössä ja kaulakoru sujahti kaulaan jo ennen kuin pääsin kotiin. <3 🙂
Perjantaina töiden jälkeen vietin myös pitkästä aikaa ihanan illan kahden hyvän ystäväni kanssa.
Ja treenikassistakin löytyi jotain muuta kuin vesipullo ja treenikengät. 😉
Muutama lasi luomuglögiä tuli nautittua ja pipareita syötyä. 🙂
Lauantaina sitten olikin jo toiset hommat mielessä.
Kutsuimme tänä vuonna appivanhempani meille syömään Isänpäivän päivällistä. Isänpäivää vietettiin meillä siis jo päivä etuajassa.
Haluttiin kerrankin kattaa pöytä koreaksi heille, kun yleensä me menemme heille ja istutaan valmiiseen pöytään.
Padat ja kattilat kävi kuumana; uunissa valmistui Tuukan leipomia sämpylöitä, yhdessä kattilassa kiehui tomaatit tomaattikeittoa varten, yhdessä kattilassa kiehui vesi raakasuklaan tekoa varten, minä väänsin jauhelihapihvejä uuniin ja Tuukka leikkasi bataatista ”ranskalaisia”.
Juomat pöytään, lautaset ja muu kattaus. Hiukset kuntoon ja huulipunaa huuliin ja sitten soikin jo ovikello. 🙂
Mahat täynnä keitettiin kaffet ja jälkkäriksi tarjottiin tekemiäni raakasuklaita, sekä ihan Pirkan mudcakea kermavaahdolla ja mansikoilla. Hihi.
Syödessä ja höpötellessä mm. susista, jotka liikkuvat mökin lähellä (kääk!) vierähti monta tuntia.
Mahat entistä enemmän täynnä jäätiin pötköttelemään sohvalle kun appivanhemmat kaarsivat kotiin.
Nyt on vierähtänyt löysin rantein jo muutama kuukausi ja tekee mieli vähän kiristää ennen kuin ihan oikeasti löysäily alkaa näkymään kropassa.
Päätettiinkin tänään Tuukan kanssa, että meillä alkaa huomenna kuukauden kiristely.
Huomenna on aamupunnitus ja me otetaan pieni kisa siitä kumman paino tippuu prosentuaalisesti enemmän Itsenäisyyspäivään mennessä.
Samaiseen kiristelyyn kuuluu päivittäisten raakasuklaiden ja muiden herkkujen poisjättäminen. Ainoastaan lauantaisin saa syödä yhden valitsemansa herkun. (eikä tässä nyt sitten puhuta mistään kilon irtokarkkipussista tai kokonaisesta kakusta)
Me ajateltiin, että voitaisiin heittää tähän pieni instagram-kisa:
1. Punnitse itsesi huomenna aamulla (10.11). Laita painosi ylös itsellesi. Kilpailu alkaa.
2. Itsenäisyyspäivän (6.12) aamuna viimeinen punnitus.
3. Laita painoluvut instagramiin (10.11 paino sekä 6.12 paino) Käytä hashtagia #kuukaudenkiristely
4. Lisää tämän kuukauden ajan motivointikuvia instagramiin hashtagilla: #kuukaudenkiristely ja merkitse kuvaan @mtpersonaltraining
(merkkaa kuvaan, älä kirjoita kuvatekstiin).
Motivointikuvat voivat olla ruokakuvia, treenikuvia, vaakalukemakuvia jnejne…
7.joulukuuta palkitaan paras motivointikuva SEKÄ prosentuaalisesti eniten painoaan pudottanut.
Eli kilpailussa on kaksi voittajaa.
Kuinka moni on mukana kuukauden kiristelyssä?!
Mä ainakin!! 🙂
Iloista Isänpäivää kaikille! Niin isille, lapsille, äidileille kuin niillekin joilla ei ole lapsia! 😉 🙂
puspus <3
Ja omalleni sinne pilven reunalle. <3
24 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Tyhmää että nykyään melkein kaikki kilpailut on instassa.. Meitä kun on vieläkin suuri joukko ketkä ei instaa käytä niin sitten ei voi osallistua 🙁
Niin, meillä on kyllä kilpailuja ollut niin instassa kuin muuallakin, siksi haluttiin ottaa tähän väliin insta-kisa.
Mutta tuohon ”ykkös-osioon” voi tietysti osallistua ilman instaakin. Eli siis siihen prosentuaalisen painonpudotukseen.
Itsenäisyyspäivänä voi sitten vaikkapa meilata meille luvut. 🙂
mä olen mukana kuukauden kiristelyssä 🙂 ehkä haastan enemmänkin pääni, oloni, hormoonit kuin puntarin mutta kuitenkin. Olo paremmaksi teemalla 🙂
Hienoa! Juuri näin, kukin tyylillään! 🙂
TODELLAKIN MUKANA! tää tuli niiiin oikeeseen saumaan, kuin tilauksesta!
Mahtavaa!! 🙂
Mukana! Tosin en tiiä missä saisin itteni huomenna punnittua, taitaa olla seuraava mahis tiistaina päivällä tai ke aamuna..
Hieno juttu! 🙂 Punnitse sitten itsesi kun siihen tulee tilaisuus.
<3 Taidan lähteä mukaan kiristelyyn, tänään vielä syödään (pieni pala) isänpäiväkakkua! Jäi kyllä todella hyvä fiilis tosta perjantaista. 🙂 Korut olivat siis mun kaverin käsialaa (www.minka.fi). Unohdin sanoa, että noi sun hiukset on tosi ihanat ja sopii sulle kyllä järkyttävän hyvin! :):)
Loistavaa Henna! 🙂
Ja kiitos kovasti! <3 Ihana kuulla, että jäi hyvä fiilis!
Pakko alkaa! Oonkin niin toivonut jotain potkua omalle painonpudotukselle, herkkuja tulee mätettyä ihan turhaan ja vaatteet alkaa uhkaavasti kiristää. Sitten vaan se pikkujuttu, että miten uskaltaa postata vaakalukemat instaan julkisiksi, hehheh. 😀
No mutta mahtavuutta! 🙂
Jee mukana!
Hienoa! 🙂
MUKANA!!! 😀
LOISTAVAA!! 🙂
Mä oon niin mukana, just sanoin et on maha ku kolmannella kuulla raskaana ollessa 🙁 ei näin! Eli täysillä kohti kuukauden kiristelyä, lupaan!
Hieno homma Kata! 🙂
Ideana tää kisa on tietysti tosi hyvä, kannustatte ihmisiä parempiin elämäntapoihin, mutta kieltämättä tulee fiilis että ”mikään ei riitä”. Sun hyvinvointitekstien perusteella oon saanut sellasen kuvan että et enää ajattele pelkkää rasvaprosenttia ja peilikuvaa, mutta tällaset jo valmiiksi terveen ja timmin ihmisen ”kiristelyt” saa huomaamaan, ettei loppujen lopuksi mikään ole kunnolla muuttunut – ulkonäkökeskeinen ajattelu jyllää edelleen, ja aina on jotain mistä hieman kiristellä.
Eihän siinä mitään, varmasti olo voi olla vähän pöhöttynyt ”herkkuputken” (terveellistä raakasuklaata ja pari piparia, iik!) jälkeen, mutta en ymmärrä miksi kaikesta pitää tehdä iso numero ja vetää melkein totaalikielto päälle.
No kuten sanottua, harmittaa tällainen toiminta, mutta en toki voi muuta kuin toivottaa tsemppiä sulle ja muillekin kiristelijöille, ja toivoa että vielä joku päivä tällaiset terveen ihmisen höpöhöpökuurit olisi historiaa. Ole tyytyväinen itseesi jo nyt, siihen on aihetta 🙂
Voi että.
Kuten tuossa ekassa lauseessa sanot, ymmärrät pointin. Mutta sitten et enää haluakaan ymmärtää.
Minä olen tyytyväinen kyllä itseeni, mutta koko kilpailulla on tarkoitus kannustaa ihmisiä terveellisiin elämäntapoihin niin nyt kuin tästä edespäinkin, pitkäjänteisesti. Ei vain tämän kuukauden ajan.
Eikä se minusta varmasti rikollista tee jos joskus haluankin vähän kokeilla kiristelyä ja haastaa itseäni.
Ihana Monna!!!! <3 Tuli tästä niin hyvä mieli taas 🙂 puspuspus!
https://www.fit.fi/sairaankaunismaailma/
Puspuspus <3 <3 Itselles!!
taidan olla pari päivää myöhässä, mutta mukana ollaan! Ei mitään radikaalia, mutta onhan se kiva näyttää kivalta pikkujoulumekossa 😉
Hieno homma! 🙂