Mieliteko, mikä se on?
14
Kovapäisimmät tyypit ei varmaan kärsi koskaan mieliteoista. Tai ainakin heillä on niin kova pää ja mielenvoima, että mieliteko häipyy samantien kun se on tullakseen.
Mulla ei oo kauhean kova pää. Miltään osin. 😀
Mun on vaikeata välillä kamppailla mielitekoja vastaan. Jos jotain asiaa vaan ihan kamalasti haluaa, niin miten siitä voi kieltäytyä?
Matti Nykänen sanoi alkaessaan 100:n päivän alkoholiton-haasteeseen, että ”Niin, onneks tämä on vain pyrkimys olla alkoholitta – mihinkään ei pakoteta. Koska jos jostain sanotaan, että pakko niin minä heitän hanskat tiskiin.” Mä tunnistan vähän itseäni kyllä tuosta. Jos jokin sääntö määrätään mulle, mun on vaikeampi pysyä siinä kun jos saan itse määrittää sen säännön. Ja näinhän se taitaa olla aika monilla ihmisillä. Vai mitä?
Jos mä siis saan itse päättää, että nyt mä teen näin ja näin – siitä on helppo pitää kiinni. Ehkä mun pää on koventunut. Ja mielitekoja on helpompi hallita.
Kuukaudenkiristelyä on nyt takana puolikuukautta. Tää pari viikkoa on mennyt yllättävän helposti. Mutta kyllä mulla on ollut parina iltana tosi kova karkkihimo. 😀 …minä ja mun karkit..
Välillä on tosi kiva haastaa omaa mieltään ja mielenlujuuttaan. Siksi tällaiset kiristelykuukaudetkin on ihan parasta.
Ja mitä se mieliteko oikeastaan edes on? Mitä se tosissaan on kun ”tekee mieli” jotain. Miksi sitä onkin niin hankala hallita? Sehän on vain oman pään sisällä tapahtuvaa kamppailua. Ihan kuin olisi ne kaksi tyyppiä olkapäillä, toinen piru ja toinen enkeli. Järki ja tunteet. Eihän siinä ole oikeastaan mistään muusta kyse. Mistään pakollisesta tarpeesta mieliteot ei yleensä kerro. Ne voi syntyä jonkin asian puutteesta ja näyttäytyä mielitekona jotain asiaa kohden. Mutta kuinka usein mieliteko on jotain järkevää? Että tekeepäs nyt pirulauta mieli aivan jumalattomasti vettä ja kurkkua! Toki hyvää ruokaakin tekee mieli, tietää että kohta on lounas ja mulla on siellä purkissa odottamassa ihana lohisalaatti – kylläpä tekeekin nyt mieli lohta. Tai vaikkapa vettä, kyllähän sitäkin tekee mieli. Mutta se on erilaista halua. Eikö vaan?
Miten teillä on sujunut tammikuu? Kuinka moni on tammikuusta aloittanut elämäntapamuutoksen? Entä kuinka moni tipattomalla? Meidän #kuukaudenkiristelyssä on mukana yli 250 ihmistä ja se on kyllä mahtavaa. Siitä on saanut itsekin niinä muutamana tiukkana hetkenä voimaa. Siitä saa sitä ryhmänvoimaa – kun muutkin, niin minäkin.
Tammikuu on muutenkin sellainen, missä on voimaa aloittaa. Uuden alku. Miksi sitä parjataankin niin paljon? Kun vuosi vaihtuu toiseen, on ihmisen mieli voimakkaampi uusille yrityksille. Jos joku on tipattomalla, ei häntä kannata heti haukkua alkoholistiksi, joka vain tarvitsee tammikuun tipattoman näyttääkseen ettei alkoholi ole ongelma. Jos joku haluaa olla herkutta helmikuun, ei häntä kannata syyttää heikoksi, joka ei pysty muuten hallitsemaan herkutteluaan. Jos joku tahtoo tammikuusta aloittaa jumalattoman treenaamisen, hyvä niin. Aina kaikki pyrkimykset tehdä itselleen hyvää on askel eteenpäin. Askel hyvään.
Meillä on starttaamassa helmikuun 2.päivä ihan uusi nettivalmennus-projekti: MUUTOS100.
Valmennuksessa saat mm.:
– valmiin ruokavalion
– kuntosaliohjelman
– personal trainerien tuen ja neuvot sadaksi päiväksi
Koko paketti tulee kustantamaan vain 99€ – eli alle euron päivä! 🙂
Ensimmäiset 10 osallistujaa saavat treenin tueksi Fast:n Hera80 uutusmakua sekä FAST-shakerin.
Ilmoittautumisia otetaan vastaan osoitteissa: pttuukka@gmail.com ja pt.monna@gmail.com
Nyt toivottelen teille ihanaa keskiviikon jatkoa ja lähden itse kohti tatuointistudiota.. Huiiii!! 🙂
Pus!
14 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Kyllä mulla ainakin on mielitekoja useinkin. Ja nimenomaan niin että tekee mieli jotain herkkuja, nyt esim. haaveilen että leivon kyllä viikonloppuna mutakakkua. Jotkut hehkuttaa ettei edes tee mieli mitään epäterveellistä, en kyllä käsitä miten sellaiseen mielentilaan pääsee.. Mulla on lupa herkutella lauantaisin ja silloin annan mieliteoille vallan ja syön just sitä mitä tekee mieli. Mutta herkkupäivän jälkeen tekee taas mieli palata terveellisten arkiruokien pariin. Tällä tavalla oon saanut säilytettyä tasapainon omassa syömisessäni
Haha! 😀 Mäkään en ymmärrä miten pääsee sellaiseen mielentilaan ettei edes tee mieli. 😀 Mutta hyvä me, vaikka tekeekin mieli niin ei kuitenkaan ihan joka päivä sorruta. 😉
Kuukaudenkiristelyn jälkeen jatkan itsekin tuota samaa hyväksihavaitsemaani linjaa, kerran viikossa pieni herkutteluhetki.
Minä osallistun tuohon kuukaudenkiristelyyn ja kirjoitin siitä vähän blogissanikin! 🙂 (mindeminde.blogspot.com) Yhdesti tosin sorruin rahkalettuihin mansikkahillolla, mutta en jaksa sättiä itseäni siitä, ei se nyt kuitenkaan sipsipussi tai suklaakakku ollut, ja nyt aion jatkaa samaa kiristelylinjaa… 🙂 Tämä on ollut juuri sopivan innostava haaste, ei kuitenkaan älyttömän sitova pakko, vaan ennemminkin sellainen hyvän mielen haaste, jota on ollut kiva toteuttaa itsekseen 🙂
Pitääpä käydä lukemassa sun postaus aiheesta. 🙂
Ei kannata alkaa sättimään itseään rahkaletuista, se oli ja meni ja nyt taas kiristelylinja päällä.
Haasteella nimenomaan haluttiin tuoda ihmisille vähän haastetta ja pohdintaa omaan syömiseen, muttei mitään pakkoa.
Mä olen osallisena #kuukaudenkiristely2 ja herkut on pysyneet kaupassa. Hyvin on mieli pystynyt torppaamaan mieliteot. En voi sanoa, etteikö herkkuhammasta kolota, mutta ei mitään järin suuria himoja ole ollut. Ihmettelen kyllä kun yleensä viikonloppuisin sallin pientä herkkua. Yleensä irtsikat vetää puoleensa
Loistavaa Hanna! 🙂
Irtokarkit on munkin pahe! 😀 Hyvä kun oot pysynyt kovana!
Itse oon huomannut että esim.suklaanhimo johtuu siitä ettei ole syönyt tarpeeksi tairavintorikasta riokaa, eli keho huutaa energiaa. Menkkojen aikaan myös tekee mieli makeaa koska silloin elimistö tarvitsee enemmän energiaa. Myös tasainen ateriarytmi on tärkeää ettei nälkä pääse kasvamaan niin suureksi ettei se lähde enää millään 😀
Niinhän se usein menee, herkkuhimot kertoo siitä ettei kroppa ole saanut tarpeeksi energiaa päivän aikana. Kuukautisten aiheuttama hormoniheittely tuo mullekin herkkuhimoja. 😀
Juu matkassa ollaan! Mitään muuta muutosta en oo tehnyt kun jättänyt sokerin ja lisätyn sokerin pois ja tietenki alkoholin. Muuten syönyt ja liikkunut entiseen malliin, ja omasta mielestä syönyt aika reilusti. Tänään työkaveri kysyi että oonko laihtunut kun posketki on kuulemma menny lommolle. Olo on kyllä muutenki tosi hyvä ja vois jopa sanoa että timmi! Painosta ei tietoa kun puntari on heivattu aikoja sitten.
No ihan mahtavaa SannaK!! 🙂 Juuri näin. Ruokaa saa vedellä ihan rennoin mielin ja pitääkin syödä tarpeeksi, mutta sokeri ja alkoholi pois, niin johan posket kapenee. 😉
Moikka:)
Onko tuo ruokavalio tuossa muutos100 henkilökohtainen vai tuleeko ns.eri ryhmille erillaiset? Monta otatte siihen valmennukseen? 🙂 (tietää kuinka pitkään kärsii miettiä) Kiinnostaa kyllä tosi kovasti tuo 🙂
Moikka!
Ruokaohjeet toteutetaan niin, että annamme useita ateravaihtoehtoja: aamu/iltapalalle, välipalalle, lounaaksi/päivälliseksi. Niistä voi valita parhaiten itselleen juuri siihen hetkeen sopivan.Tämän lisäksi jokaiselle osallistujalle lasketaan energiantarve vuorokaudessa. Näiden avulla liikkuja voi sitten itse valita minkälaisen valinnan milloinkin tekee. Tällä pyrimme tuomaan lisää monipuolisuutta ja vaihtoehtoja liikkujille. Jos aamulla on kova nälkä voi valita runsaamman aamupalan ja syödä sitten kevyemmän lounaan jne.
Valmennukseen otetaan kerralla vain 20 henkilöä, jotta saamme annettua henkilökohtaista apua mahdollisimman hyvin. 🙂
Vuoden aikana elopainoa pääsi kertymään 3 kg, ei mikään järkyttävä määrä, muta sen kyllä huomaa vaatteista. Oli tarkoitus ”kevntää” poikaystävän kanssa vuoden vaihteen jälkeen, kun palattiin lomalta kotiin.
Hah! Kyllähän sitä omassa mielessään kevensi, todellisuusessa käsi kävi joulun konvehtirasialla vanhaan tyyliin, mikä on sinällään jännä koska en ole ikinä ollut karkkilakossa, sillä en ole pitänyt niiden syömistä yleensäottaen ongelmana. Mieliteot karkkeihin kohdistuvat niihin vain mikäli niitä on kotona. Voin palloilla vaikka puoli tuntia kaverin mukana irtokarkkeja valitsemassa eikä mun tee yhtään mieli hankkia niitä itselle. Mut se karkkipussi kotona alkaa polttelemaan. Etenkin jos se on avattu!
Tiistai-iltana alkoi kyllästyttämään ja eilisaamuna kalorien laskeminen strattasi kynän ja paperin kanssa (tuli heti sitoutuneempi olo). Ja tänä aamuna ostin käyttöoikeudet kalorilaskuriin. Viikko sitten ajattelin etten mene niin ”äärimmäisiin” keinoihin, mutta nyt tuntuu vaan motivoituneelta. Eikä tarvinnu odottaa aloittamiselle seuraavaa maanantaita. Itsensä huijaaminen on kyllä varsinainen taitolaji.
Itsensä huijaaminen todellakin on taitolaji!! Ja sitä tekee varmasti meistä jokainen aina välillä.
Hyvä kun löysit nyt itsellesi uuden motivaattorin tuosta kalorien laskemisesta. Eikä sitä tarvitse edes ajatella äärimmäisenä keinona, se voi olla sulle tie parempiin ruokailutottumuksiin hetken aikaa ja sitten se voi jäädä pois kun siltä tuntuu. 🙂