100% varma!

Tajusin tällä viikolla treeniä aloittaessani erään asian.

Treenatessani luotan itseeni 100%

Kun pistän kuulokkeet korville ja musiikki alkaa soimaan ja lähden ottamaan ensimmäiset hölkkäaskeleet lämmittelläkseni kroppaani, mut valtaa ihan kuin hyökyaaltona itsevarmuus –  tän homman mä osaan.
Musta tuntuu silloin, että mä pystyn mihin vaan. Mä uskon itseeni ja siihen, että onnistun kaikissa liikkeissä mitä yritän.
Se tunne kun pistän itseni ja koko kroppani täysillä likoon ja joudun ponnistelemaan, että jaksan vielä sen viimeisen toiston – se on jotain maagista.

Se on uskomatonta. Että sieltä epävarmasta liikkujasta on kasvanut itsevarma treenaaja, joka pystyy mihin vain. Jos vain uskoo siihen.
Ajatuksen voima jotain uutta lajia tai liikettä kokeillessa on valtava. Saatan katsoa instagramista jonkin akrobaattisen tai kehonpainotreeni-liikkeen ja ajattelen, että mä haluan kokeilla tuota. Kun kokeilen, en ajattele etten pysty. Katson kuvaa tarkasti ja mietin missä asennossa mikäkin kohta kropasta on. Mietin mikä lihas tekee eniten työtä. Ja sitten yritän.

Uskon vahvasti siihen, että jo liikkeeseen lähtiessäni uskoni onnistua on niin vahva, että lopulta saan liikkeen tehtyä. Jos epäröisin, ei liike onnistuisi. Sama pätee painoharjoittelussa, jos uskon pystyväni tekmään jonkun liikkeen isommalla painolla tällä kertaa – pystyn. Jos epäröin, paino tuntuu liian isolta eikä nouse.

Vajaa puoli vuotta sitten halusin keskittyä enemmän mun heikkoon kohtaan: peppuun.
Uskoin, että mä pystyn kehittämään pakaroistani pyöreämmät ja saavan niihin lihasta kunhan vaan treenaisin säännöllisesti niitä, aktivoisin isoa pakaralihasta sekä keskimmäistä pakaralihasta ennen jalkatreeniä ja tekisin pääsääntöisesti jalkatreenit aina vain takapainotteisesti.

Uskoin 100% onnistuvani. Miksen olisi onnistunut jos joku toinenkin on voinut onnistua?
Tarpeeksi ravintoa ja tarpeeksi treeniä. Tulosta tulee ja itsevarmuus kasvaa. Tunnen itseni voittajaksi.
Kyse ei todellakaan ole vain pyllystä, vaan siitä että olen onnistunut.

Kun sitten tämän viikon keskiviikkona olin tehnyt pakarapainotteisen treenin, jonka aikana olin tajunnut tämän itsevarmuuden ja pistänyt takaketjuni ääriräjöille – otin belfien, eli peppukuvan.

Peppukuvani sai 463 tykkäystä instagramissa. Kirjoitin kuvan saatteeksi, että jotkut voivat taas huuli pyöreänä miettiä miksi joku laittaa kuvaa pakaroistaan ihmisten ilmoille.. Mutta perustelin tämän kuvani kuitenkin sillä, että olen tyytyväinen treenieni tulokseen, tykkään takamuksestani ja mua itseäni motivoi muiden pakarakuvat. 🙂

Mut jopa yllätti positiivinen palaute belfietä kohtaan. Sain monia kommentteja mm. näin:

Mun idolipylly!

Voi jee miten ihana pylly!

Mä tykkään sun pyllystä ja terveellisestä ja järkevästä otteesta elämään ja liikuntaan. Olet todella inspiroiva!

Mikä pylly! Sehän vaan paranee vanhetessaan.

Tämmöisiä muidenkin belfiet sais olla. Normaalissa asennossa seisten, eikä selkä notkolla pyllistäen. Tuosta näkee, että olet oikiasti treenannut. You rock!

***

100% varma.

Suljen silmät, kuvittelen et lennän.
Mun täytyy luottaa ja antaa vaan mennä.