Nyt mä huomaan, että sorrun itsekin selittelyyn.
Että nyt kun on ollut tiukkaa koko alkusyksy, aikataulullisesti siis, niin annan itselleni yhtäkkiä jotain armonpaloja syömisessä ja treenaamisessa.

”Kyllä mä voin nyt yhden pullaan syödä kun oon näin hyvässä kunnossa.”
”Mä oon niin väsyny etten jaksa lähteä treenaamaan, ei mun tarvi mä oon hyvässä kunnossa.”
”Niin paljon kaikkea muuta tekemistä ja töitä, että en ehtinyt mennä jumppaan.”
”Vitsit kun mä nukuin viime yönä niin huonosti, ni  pakko saada jotain herkkua.”

Aamupala kahden asiakkaan välissä eilen

Nyt joku (aika monikin luultavasti) siellä teistä ajattelee, että höllää nyt vähän ja anna itelles välillä vähän armoa.
Mutta niin se on, jos antaa liikaa armonpaloja ja hyväksyy hillomunkin siellä korvapuustin täällä, yhtäkkiä huomaa että kaikki se lihaserottuvuus on kaunis muisto vaan ja kaikki ne pudotetut kymmenen kiloa on takaisin. Ei, ei tietenkään jos syön yhden korvapuustin joku viikko. Ei. Mutta helposti sitä alkaa antamaan anteeksi ”no jos nyt vielä tää karkkipussi”-tyyppiset ajattelut.

Niin se vaan on. Väsyneenä keho huutaa hiilihydraatteja ja mistäs niitä saiskaan nopeammin kuin vaikkapa pullasta tai karkista?
Väsymys ja v*tutus vaan lisääntyy kun ei ehdi treenaamaan. Pulla maistuu. V-käyrä nousee.
Ja kierre on valmis.

Lohi-quinoa-mössö eilen päivälliseksi

Nyt mä päätin ottaa itseäni niskasta kiinni heti. Ennen kuin kamelin kaula katkeaa.
Kalenteri käteen. Treenit ylös muutama viikko eteenpäin.
Saman tien tuli hyvä buusti!
Kun treenit kulkee on myös helpompi syödä terveellisesti.
Mä muistan kun Jutta ja superdieetit-ohjelmassa joskus joku hänen asiakkaistaan sanoi Jutalle, että ”no sähän nyt voit syödä karkkia niin paljon kun haluut”.
Johan Jutta vastasikin fiksusti, että siinäpä se, kun en voi.
Jos ei omaa jotain super-aineenvaihduntaa niin kyllä se on pidettävä ruokailurytmeistä ja terveellisistä ravintoaineista kiinni vaikka olisi kuinka Super-Jutta!  😉

”Minulla on vain sinut”.

Lounas tänään mukaan Johto Cafesta.

Tänään kun mulla on vain pari tuntia aikaa aamuasiakkaiden ja ilta-asiakkaien välissä, enkä ehdi salille, otin käsipainot ja kahvakuulan kaapista ja tein edes lyhyen olkapäätreenin kotona.
Tein neljä hartia-liikettä ja vähän keskivartaloa.
Heti tuli virkeämpi mieli ja taas endorfiinia ripaus mieleen ja kehoon. 🙂

Nyt mä lähden iloisella mielellä töihin illaksi. Ja tänään en hae korvapuustia välipalaksi. Vaan otan mukaani banaanin.

Iloista keskiviikon jatkoa! 🙂 <3

Mainiota maanantai-iltaa! 🙂
Koska teitä on täällä taas hiukan uusia lukijoita, niin ilahdutan kaikkia heti alkuun vertailukuvalla.
Ensimmäinen kuva vasemmalta on otettu vuonna 2004. Keskellä kuva vuodelta 2011 ja oikeanpuolimmainen kuva viime viikolta.
Monet kyselee, että oonko mä aina ollut sporttinen vai oonko mä ollut sporttimimmi vasta pari viime vuotta.
Mulla oli tossa välissä oikeastaan sellainen parin vuoden suvantovaihe. Silloin en treenannut juuri mitään ja söin kun possu. Kuvittelin koko ajan olevani vieläkin ihan hyvässä kuosissa, mutta totuus on paljastunut nyt myöhemmin vanhoja kuvia katsellessa. 😀
Tanssia olen harrastanut pikkutytöstä asti. Teini-iässä mukaan tuli erilaiset jumpat. Sitten kävin Kisakallion Urheiluopistolla LOP-tutkinnon ja rupesin ohjaamaan jumppia.

Sitten mä menin naimisiin. 😀 Hahaha! Tää oli nyt siis sarkastinen lausahdus. Mutta ehkäpä totta toinen puoli. 😉 Eikö sitä niin sanota, että naimisiin menon jälkeen ihmiset rupsahtaa?! 😀 Pari vuotta mennä pärähti Tuukan kanssa sohvalla shipsejä syöden, kunnes herättiin molemmat todellisuuteen.
Tuukka on pelannut jääkiekkoa koko pienen ikänsä, ihan junioreiden SM-tasolla, myös salibandya hän on pelannut junioreiden SM-tasolla ja jalkapallokin ollut hänellä lajina. Mutta niin me vaan molemmat tyytyväisinä syötiin ihan mitä sattuu ja ajateltiin molemmat tahoillamme, että ”ihan hyvältä me edelleen näytetään”.

Siinä pieni katsaus historiaani. 😉
Eilen mä vietin vapaapäivää. Kävin viettämässä rakkaan ystäväni synttäreitä brunssin äärellä Pacificossa ja muuten päivä meni Tuukan & Geren kanssa hillumalla.

Brunssiasu

Geren kanssa iltalenkillä

Koko poppoo

Tänään oon startannut viikon treenien osalta taas ihanassa seurassa.
Klo 09.00 kaarsin Sporttikujan pihaan ja Sara mua jo siellä odotteli vastassa.

Penkkipunnerus ekana

Tehtiin rintaa, ojentajaa ja hauista.
Kaksi liikettä jokaiselle lihasryhmälle.

Penkkipunnerrusta käsipainoilla tosiaan ensimmäisenä liikkeenä.
Sen jälkeen siirrettiin penkki ristikkäistaljan alle ja tehtiin ”flyesit” siinä. Ihan pirun tehokas ja haastava liike.

Samaisessa taljassa jatkettiin ja siirrettiin penkki vain toisin päin ja tehtiin ojentajalle ranskalainen punnerus.
Samaisessa taljassa jatkettiin vielä seuraavakin liike.
Tavallinen ojentajapumppaus köydellä.

Ojentajat oli tän jälkeen kyllä niin pumpissa, että hui hai. Ihan mahtavaa!
Siitä sitten hauikselle supersarja vinopenkissä.

Ja vielä viimeisenä taljassa tangolla persukääntö hauikselle.
Sitten treeni oli siinä. 🙂
Ihana fiilis oli yläkropassa! On se vaan mahtia treenata hyvässä seurassa ja pistää lihakset koville.
Treenin jälkeen huiviin Fastin proteiinisheikki. Mansikan makuinen. Sain näitä testattavaksi Go!Fitnekseltä. Go!Fitness on mukana I love me-messuilla ja vaikka he myyvät useita eri merkkejä, niin messuilla on myynnissä vain BetterBodies, Fast ja Tunturin kuntolaitteet.
Heillä tulee olemaan hyviä tarjouksia kaikilta merkeiltä. Ja esim. noista Fastin proteiinijuomista ihan huippu tarjous. 😉 Kerron sen teille lähempänä messuja.

Salilta lähdin aamukahville toisen rakkaan ystäväni luokse. 🙂
Anna-muru kotonaan jo odottelikin kahvit keitettyinä. <3
Tehtiin pienet ”bloggarin vaihtokaupat”. 😀 Mä sain Annalta Bonnen tuotteita ja itse vein hänelle ison pussin Cocovin kaakaonibsejä.

Rupateltiin pari tuntia ja otettiin todella järkeviä kuvia.. 😀
Ihana muru, huomenna taas nähdään. <3

Nyt mä meen tekemään iltapalaa.
Tässä teille vielä illan viimeinen kuva.
Tuukka, hänen lellivauvansa ja meidän sotkuinen työhuone. 😉