Mulla on jotkut pohdintaviikot selkeästi käynnissä! 😀 Mä oon pohtinut mun urahommia ja vaikka mitä. Mä oon miettinyt myös ystävyyttä paljon. Ymmärsin tässä muutama päivä sitten omassa käytöksessä yhden asian.

Ystävyys poikki

Mä oon menettänyt yhden hyvän ystävyyden. Elämä kuljettaa kaikkia meitä eteenpäin ja jotkut ystävyydet siinä samalla hiipuu ja jää jotenkin taka-alalle. Mutta tällaisissa tapauksissa ei kuitenkaan ehkä puhuta ystävyyden poikkimenemisestä. Sillä sitten kun taas jossain törmää, on ihana nähdä ja vaihtaa kuulumisia.

Mä oon kuitenkin menettänyt yhden rakkaan ystävän ja se menettäminen tuntui erittäin raskaalta. Hän oli vuosia mun paras ystävä ja myös yksi mun kaasoista. Yhtenä päivänä hän täysin yllättäen katkaisi muhun välinsä ja silloin multa hävisi maa hetkeksi jalkojen alta.

Olin ollut tämän ystävän kanssa ystäviä tosiaan jo lähes kymmenen vuotta. Tehtiin todella paljon asioita yhdessä, hän tiesi musta kaiken ja mäkin hänestä. Viestiteltiin päivittäin ja nähtiin useita kertoja viikossa. Hän tunsi mun perheeni, äidin, veljen ja Tuukankin tietysti. Ja oli tosiaan myös yksi mun kaasoistani.

Olin kirjoittanut blogia ehkä noin vuoden, kun yhtenä päivänä tää ystäväni poisti mut FB-kavereistaan ja laittoi mulle viestiä, että ei halua olla enää mun kanssa tekemisissä. Hän ei kuulemma jaksanut katsella kuvia mun vatsasta tai pepusta blogissani.

Se tuntui ihan käsittämättömältä!! Mietin, että miten meidän kymmenvuotinen ystävyys voi kaatua tällaiseen?! Enhän mä ollut tehnyt hänelle mitään pahaa? Olin vaan tehnyt itseni kanssa elämäntapamuutoksen ja alkanut opiskella pt:ksi, samalla kirjoittaen omasta muutoksestani blogia. En käsittänyt, että miksi mun ystävyyteni oli hänelle niin vähän arvoinen, että hän oli valmis heittämään sen roskiin. Niin kuitenkin kävi.

huono ystävä?

Tämän jälkeen oon epäröinyt omaa ystävyyttäni ja se on vaikuttanut mun käytökseeni ystävänä. Oon kyllä nopea tutustumaan ja helposti myös pääsen uusien ihmisten kanssa kaveri-asteelle! Mutta jos homma alkaa yhtään menemään syvemmälle tasolle, otan takapakkia ja pelkään mokaavani tämän. Pelkään, että ehkä tämäkin ihminen ajattelee mun olevan jotenkin huono ystävä ja kun alan luottamaan häneen, hän katkaiseekin välit?!

Mulla nousee kyyneleet silmiin nyt. Mulla on muutama ystävä, joita rakastan todella paljon.  Mä silti ajattelen, että pitääköhän tuo mua ystävänään? Ajatteleekohan se musta samalla tavalla, että mä olen sille tärkeä ja rakas? Vai oonko mä vaan joku, joka heitetään sitten pois, kun tulee parempi tilalle? Tai voinkohan mä vahingossa tehdä jotain, jonka vuoksi tämäkin ystävä katkaisee välit muhun?

SOME VÄÄRISTÄÄ

Some on tässä asiassa myös vähän hankaloittava asia. Mä oon tavannut somen kautta vuosien aikana ihania ihmisiä, joista on tullut läheisiä. Joskus kuitenkin tuntuu, että sellainen ”ihana nähdä sua ja hei ois tosi kiva mennä kahville joku kerta” -lauseiden heitto sinne sun tänne on niin yleistä, että ei tiedä mikä on totta ja mikä vaan sellaista pintaa.

Somen kautta on tullut tutuksi myös sellainen ”hyötymis-ystävyys”. Että ollaan jonkun kanssa muka-ystäviä vain sen takia, että siitä toisesta voi jotenkin hyötyä. Mulle tällaista ei oo tapahtunut, mutta oon kuullut tällaisista tapauksista jonkin verran.

Luulin päässeni yli

Mä ajattelin jo pitkään, että olin päässyt yli tästä ystävyyden katkeamisesta. Tietysti jollain tapaa olinkin, koska en siis missään tapauksessa tätä asiaa pohdi päivät pitkät.. 😀 Mutta silti asia oli jotenkin hautautunut syvälle mun pääkoppaan ja siellä kaivertanut omia tunneleitaan.

Mulla on ollut oikeastaan vaan yksi ”paras kaveri” elämän aikana ja se oli juuri tämä kyseinen ystävä. Sen jälkeen en oo rehellisesti sanottuna uskaltanut kutsua ketään mun parhaaksi kaveriksi, koska oon pelännyt ettei se oo molemmin puolista. Ja mietin näin edelleen.

**

Monna

Meillä on tapana aina viikonloppuisin ja nyt korona-aikana, myös arkisin. käydä koko perheen retkillä. Retket voi olla ihan vaan koirien ulkoilutus kodin lähellä, mutta niin, että kaikki yhdessä mennään. Tai sitten ne on jotain ”enemmän”.

Silloin, kun on aikaa lähteä pidemmälle, me mietitään aina joku kiva paikka, jossa olis helppo ja kiva kulkea sekä koirien, että Emman kanssa koko köörillä.

Kun me muutettiin Espooseen pari vuotta sitten, mun ”metsässä” oleskelu lisääntyi huimasti. Meiän kodin lähellä on niin paljon luontoa, että on tosi helppoa mennä metsään. 🙂 Me ollaan myös tehty Emman kanssa kahdestaan (minä ja Emma) sellaisia metsäretkiä, että käydään tutkimassa mitä kaikkea sieltä löytyy.

Metsä tekee ihmeitä

On oikeesti ihan eri asia kävellä asfalttiteitä, vaikka olis rauhallinenkin kylä, kuin kävellä metsässä! Kaikki äänet siellä metsässä ja tietynlainen äänettömyys tekee ihan älyttömän hyvää!

Me ollaan pidetty tapana, että jos me mennään metsäretkelle, niin siellä ei instastoryt laula koko ajan. Jos näkee jotain kaunista tai haluaa jotain kuvaa / videota ottaa, on se tottakai ok. Mutta koska muuten meiän työ (ja vapaa-aika 😀 ) pyörii somen ympärillä niin paljon, on metsäretket pyhitetty luonnolle.

Hyvät varusteet A ja O

Meiän kaikkien vaatteet (paitsi Tuukan ja Emman pipot) on Jack Wolfskinin. Myös mun ja Tuukan kengät on samalta merkiltä. On oikeasti huippu fiilis tallustella näillä metsäretkillä hyvissä varusteissa, jotka ei purista mistään ja tuntuu hyvältä päällä!

Ei oo nimittäin kerta eikä kaks, kun mulla on ollut jotain jumppatrikoota jalassa metsässä.. 😀 Jotenkin vapautuneempi fiilis, kun on oikeasti ulkoiluun tarkoitetut vaatteet päällä! 🙂

Mun takki on TÄMÄ ja Emman takki on TÄMÄ.  Tuukan takki on TÄMÄ. Housutkin löytyy Jack Wolfskinilta ja kengät myös. <3

Tykkäättekö te käydä metsäretkillä?

** Monna <3