Painoindeksi roskakoriin!
21Kun puhutaan normaalipainoisesta ihmisestä, henkilöstä jolla ei ole terveydelle haitallista suurta ylipainoa, on painoindeksi mielestäni mittari mikä pitäisi heittää syvälle roskakoriin ja vähän vielä talloa päälle.
Painoindeksi on pelkästään matemaattinen kaava. Siinä henkilön paino jaetaan pituuden neliöllä. Painoindeksi ei ota huomioon mistä henkilön paino koostuu. 165cm pituinen nainen, joka painaa 65kg voi olla fyysisesti aivan eri kunnossa kuin hänen kanssaan täysin saman pituinen ja painoinen nainen.
Teen InBody-mittauksia n.3 kuukauden välein asiakkailleni, sekä muille halukkaille. Olen tehnyt niitä jo muutaman vuoden ja sinä aikana oppinut tämän asian vielä vahvemmin monien esimerkkien kautta.
Annan konkreettisen esimerkin.
On kaksi naista. Neiti C, joka on 165cm pituinen ja painaa 69kg, josta 30kg on lihasmassaa ja 14kg rasvamassaa. Hänen rasvaprosenttinsa on jossain 20% tienoilla. Neiti C treenaa paljon salilla ja hänellä on lihasmassaa hyvin.
On Neiti X, joka on saman pituinen ja painoinen nainen, hänellä on lihasmassaa 18kg ja rasvamassaa 26kg ja hänen rasvaprosenttinsa on yli 30%. Neiti X ei ehdi käymään salilla ja hänen rasvamassa on reilusti suurempi verrattuna Neiti C:hen. Kun heidän molempien pituuden ja painon laittaa BMI-laskukaavaan saadaan silti sama painoindeksi: 25,3 – lievästi ylipainoinen.
Sunnuntaina pidin taas mittaustapahtuman.
Otin myös itseltäni mitat. Rasvaprosentti oli tippunut, lihasmassa oli kasvanut ja rasvamassa pienentynyt. Paino oli samaa luokkaa mitä se on ollut tässä vuoden ajan. Lukuunottamatta kesän pientä pöhötystä. 😉
Laitan tähän alle vertailun omasta mittauksestani helmikuu – syyskuu.
Mun mielestä tämä on aika hyvä esimerkki myös. Helmikuussa oon painanut vähemmän. Okei, vain 300g vähemmän mutta silti vähemmän. Silti nyt mun koostumus on paremi kuin silloin. Reilussa puolessa vuodessa olen saanut lihasmassaa 1,1kg lisää ja multa on hävinnyt 800g rasvaa. Rasvaprosentti on tippunut yli yhden prosenttiyksikön, mutta silti painoindeksi on nyt suurempi kuin helmikuussa.
Nyt siis 300g painavempana, mutta silti koostumukseltani paremmassa kunnossa olenkin BMI:n mukaan lievästi ylipainoinen. Ja tiedättekö mitä? Olen täysin tyytyväinen tilanteeseen. Mutta jos katsoisinkin sokeasti vain painoindeksiä, saattaisi mieleeni hiipiä ajatus siitä, että olen liian iso. Aika kieroa vai mitä?
Tässä muutaman vuoden sisällä olen itseäni testaillut InBodylla, aina samalla laitteella. Tulokset on siis täysin vertailukelpoiset ja voin katsella kroppani matkaa. 2013 joulun tienoilla olin suurin piirtein samoissa mitoissa koostumuksen osalta kuin nyt. Myös silloin rasvaprosentti oli alle 20 ja paino jossain 67-68kg välillä.
Kun aloitin muutama vuosi sitten elämäntaparemontin, painoin 76kg. Silloin rasvaprosenttini oli reilusti yli 30% ja rasvamassaa yli12kg enemmän kuin nyt. Jos olisin tuijottanut vain vaakaa, voisin ajatella, että kolmessa vuodessa tiputtamani n.7-8kg on aika vähän. Mutta kun tuijotankin kehonkoostumusta huomaan suurta muutosta.
Jos pelkästään kuvien perusteella lähtisin arvioimaan, voisin sanoa vuoden 2009 ja tämän hetken välillä olevan vain n.10kg. Mutta sepä tässä mulla onkin pointtina, että se KOOSTUMUS on tärkein. Ei PAINOINDEKSI eikä todellakaan aina se PAINO.
Vai mitäs te olette mieltä siellä ruudun toisella puolen?
Luotatteko te BMI:n sanomaan? Tai tuijotatteko vain vaakaa? Vai onko peili ja kehonkoostumus parhaita mittareita myös teillä?
Pus! <3
Miten dieetti on mennyt?
Miten on mennyt noin niinku omasta mielestä?
Hyvin, kiitos. 🙂
Kaksi viikkoa on takana ja seitsemän edessä.
Kahden viikon aikana on tapahtunut kropassa näkyviä muutoksia ja pääkoppa on pysynyt hyvin mukana.. paitsi kerran.
Perjantaina mulla koitti ensimmäisen kerran se hetki jota olin jo vähän pelännyt. Kaikki motivaatio dieettiä kohtaan hävisi. Ropisi päästä pois oikein voimalla. Mietin, että miksi hitossa mä olen edes tällaiseen lähtenyt? Mähän olen jo tyytyväinen kroppaani. Miksi teen tällaista, vaikka aina puhun siitä kaikille ettei vaakaa saa tuijottaa ja hyväolo tulee sisältäpäin ensin ja vasta sitten ulkoa.
Mä olin ihan valmis pistämään poikki tän pelin. Kiukuttelin yksin, kiukuttelin Tuukalle ja pistin Sarallekin viestiä. Olin koko perjantain valmis lopettamaan koko jutun. Tuntui myös siltä, että eihän tästä edes tuu mitään. Ekalla viikolla paino oli tippunut kilon, mutta perjantaina tuntui siltä ettei ole tapahtunut mitään edistystä ja turvottaa ja kaikki pyllystä.
Lauantaina sitten kuitenkin aamusta uskaltauduin puntarille ja yllätys oli iloinen. Toinen kilo tipahtanut!! 🙂 🙂
Kahden viikon aikana siis lähtenyt kaksi kiloa. Kun katselin itseäni peilistä, näky oli myös hieman kiristyneempi. Kyllähän siellä siis jotain tosiaankin tapahtuu.
Treeni on kulkenut todella hyvin ja moni kaikkihan on vaan omasta pääkopasta kiinni.
Mä oon iloinen siitä, että tuo perjantain fiilis tuli. Yksi iso seikka miksi tähän juttuun lähdin olikin se, että haluan käydä läpi ajatuksia ja vastoinkäymisiä. Että oppisin mitä myös omat valmennettavani saattavat painonpudotuksen aikana kokea.
Lauantaina meillä oli jokavuotinen saunailta Pihlajasaaressa, tiesin sen jo dieetille lähtiessäni. Ihan aavistuksen harmitti, että en siellä voinut aukaista kuohuviiniä hyvien ystävien kanssa. Mutta se aavistus oli vain pieni ja se meni ohi myös nopeasti. Kotiin tulin alkuillasta pitämään Pimusta huolta. 🙂 Ja nyt aamulla on tietysti super hyvä fiilis siitä, että pysyin tiukkana. Sama fiilis mikä oli lauantaina aamulla. Ja joka päivä kun herään.
Tyttöjen ilta 😉
Odotan innolla mitä nämä tulevat viikot tuovat tullessaan. Tiedän, että perjantain kaltainen fiilis tulee varmasti vastaan vielä toiste. Tai ainakin uskon niin.
Mutta muuten tiedän, että aion mennä tämän kunnialla loppuun asti.
Syömisten kanssa on alkanut tuntua jo siltä, että eihän tässä edes ole mitään kummalista. Ekan viikon näläntunne on jo tiessään ja kaikki tämä tuntuu jo oikeastaan aika normaalilta.
Aamun näky peilistä. 🙂
Nyt on kesälomapöhöt ja ne parit ”karkkikilot” karistettu, nyt ollaan taas siinä tilanteessa missä olen ns. normaalistikin. Tästä lähtee se varsinainen kiristely käyntiin. Ja tiedättekö, mä oikeastaan odotan sitä super paljon. Tää on siistiä kaikkine juttuineen!! Tää on siistiä nähdä itsessään niitä heikkoja hetkiä ja kuitenkin pistää vastaan ja kokeilla rajojaan.
Tää on niin siistiä, että ammennan tästä vielä lisää energiaa mun päiviin! 🙂
