Sohaisenko nyt ampiaispesään? Ehkä. Mutta haluan kirjoittaa tästä aiheesta, olen halunnut pitkään.

***

Olen monesti kirjoittanut itsetunnosta ja sen tärkeydestä. Olen kirjoittanut kehonkuvasta ja siitä kuinka paljon on erilaisia käsityksiä siitä, mikä on normaali kehonkuva ja minkälainen vartalo on hyväksytty jnejne…

Sain viime viikolla sähköpostia eräältä nuorelta naiselta, joka kertoi saaneen blogini kautta apua mitä ei ole saanut ammattilaisilta, paranemaan askel askeleelta syömishäiriöstä.
Olen saanut ennenkin samankaltaista sähköpostia.

Tämänlaisia meilejä lukiessa mulla herää monta ajatusta.
Ensin herää suru siitä, miten kamalasti onkaan niitä nuoria tyttöjä ja myös poikia joilla ei ole tervettä kehonkuvaa. Syystä tai toisesta oma vartalo näyttää ja tuntuu liian isolta ja sopimattomalta yleisiin normeihin. Vaikkei se olisi edes oikeasti totta. Peilistä katsoo isompi peilikuva takaisin mitä muut näkevät.
Kaikenlaiset photoshopit ja muut kuvanmuokkaus-ohjelmat lisäävät vääristyneitä kehonkuva-illuusioita.

Toiseksi herää fiilis siitä, että kuinka jumalattoman hienoa se on, että joku oikeasti oppii arvostamaan itseään ja askel askeleelta kasvattamaan itsetuntoaan ja itsearvostustaan lukemalla mun kirjoituksia. Että mä ihan oikeasti teen tätä täydestä sydämestä ja se näkyy, se mikä on mun pointti ja se kuinka haluaisin joka ikisen oppivan arvostamaan itseään juuri sellaisena kuin on. Se tuntuu kuin saisin maailman suurimman palkinnon, kun kuulen auttaneeni jotain ihmistä. Se hyväolo mikä mut valtaa kun tiedän osaltani antaneen avaimet parempaan oloon henkisesti. Se fiilis on iso.

Kolmanneksi mua vähän kyllä pelottaa, että kuinka vähän apua saa ammattilaispuolelta. Tai oikeastaan se, että miten hiton ylikuormittuneita ne ammattilaiset on. Tiedän, että siellä on resurssit liian pienet asiakkaita kohden. Psykologit ja muut ammattiauttajat saa painaa niska limassa hommia ja silti jää ihmisiä ulkopuolelle, jotka ei saa apua. Se tuntuu todella pahalta, että säästetään sellaisista asioista millä korjataan ihmismieliä.

Kun joka tuutista tulee kuvaa toinen toistaan rasvattomammista vartaloista, niin ei se ole ihme kun pienen ihmisen mieli järkkyy ja kehonkuva vääristyy. Kun tällaisen vähän isommankin ihmisen mieli meinaa välillä järkkyä.
Lapsi tai nuori ei ymmärrä sitä mikä on ero vaikkapa edelleen pinnalla olevan fitnesskisaajan kisapäivän kunnossa ja tavallisen treenaajan hyvässä ja normaalissa treenikunnossa.
Lapsi katselee omia reisiään saunassa ja sanoo äidilleen, että mulla on ihan kamalan isot reidet.

***

Tänään aamulla luin Metallisydämen julkaiseman hienon kirjoituksen, viime viikolla kuulin asiakkaaltani samankaltaisen tarinan. Kuulin myös kuinka eräs asiakkaani kertoi hänen perhetuttavansa lapsen sanoneen juurikin nuo edellämainitut sanat omista reisistään saunassa. Se on surullista, että lapsilla on jo paineita oman vartalonsa suhteen.

Nuoret pohtivat enemmän ja enemmän sitä mitä syövät ja missä on minkäkin verran kaloreita.
Anoreksian ja bulimian rinnalle on tullut enenevissä määrin ortoreksia. Niin nuorille kuin vähän vanhemmillekin.
Ja jostain kumman syystä musta tuntuu, että ortoreksia on jotenkin hyväksytympi syömishäiriö.

Olen aiemminkin kirjoittanut siitä mikä vastuu bloggaajilla on tämän asian kanssa. Yhä nuoremmat lukee blogeja kuin raamattuja ja jos joku laittaa omat diettikalorinsa ja tarkat ruokaohjeet blogiin, joku saattaa niitä käyttää itsellään ymmärtämättä ettei ne ole tarkoitettu hänelle, vaan jokainen fitnesskisadieetti on yksilöity.
Ja tämä asia mun mielestä jokaisen bloggaajan pitäisi ottaa vakavasti!!

***

Myös se, että yhä useampi on koko ajan jollain dieetillä on ihan hurjaa. Syödään jokin tietty aika tietyillä kaloreilla ja vedetään sata miljoonaa tuntia treeniä liian lyhyessä ajassa, eikä korppa ehdi palautua ja nuorilla tytöillä jää pahimmassa tapauksessa kuukautiset pois ja vanhemmat tytöt näyttää kireiltä kuin viulunkielet, kun ne vähillä kaloreilla painaa menemään tuolla peppu sauhuten lenkkipolulta suoraan salille tekemään pakkotoistoja.

Niinpä niin, olen kyllä personal trainer ja teen myös ruokavalioita asiakkailleni. Mutta yritän kaikkeni etten viljelisi dieetti-sanan käyttöä ja kasvattaisi vain entisestään sitä rasvattoman kropan ihannointia.

Yritän opettaa, että jos tavoitteena ei ole kisalava, kannattaa ihan tosissaan miettiä sitä miten niitä kiloja alkaa pudottamaan jos siihen on tarvetta. Onko se tyyli millä syö sellainen, jolla voi elää loppuelämänsä? Vai onko se jonkinlainen tarkka ja tietty punnitse ja laihdu -systeemi, jolla laihtuu nopeasti ja paljon? Mutta kuinka kauan sillä dieetillä voi olla? Ja mitä kroppa sen jälkeen sanoo? Usein ne ylimääräiset kilot kuitenkin tippuu pysyvästi jo muutamalla helpolla ja yksinkertaisella tavanmuutoksella ja ei se prkleen rasvakaan pala jos ei saa tarpeeksi energiaa koneeseen.

***

Haluan vielä sanoa, että mielestäni myös nämä joka tuutista tulevat dieetit sekä osalle myös fitness on sallittua syömishäiriötä. Se on vain oma mielipiteeni, eikä se kaikille ole niin. Mutta osalle varmasti on.

Voitko juuri sinä auttaa osaltasi tuomaan terveempää kehonkuvaa nuorille ja vähän vanhemmillekin?

Ja jos niin miten sen teet? Kerro, josko joku muukin saisi vinkkiä siitä miten voisi toimia ja ehkä ennaltaehkäistä jonkun syömishäiriöitä tai korjata niitä kehonkuvia terveemmäksi.

<3 Monna

Monna Pursiainen, Töölön Kisahalli 21.5.2015 Helsinki. Anssi Lauri Photography

Oi nam! <3

Eilen illalla päätin kokeilla osaisinko tehdä tuplasuklaata, raakasellaista.

Tein ensin tumman suklaaosion suklaamuottien pohjalle ja jääkaappiin odottamaan. Kun tämä pohjakerros (eli loppujen lopuksi päälikerros) jähmettyi jääkaapissa tutkin netistä vähän valkoraakasuklaan reseptejä. Poimin muutamasta hyvät ideat ja sitten lisäsin vielä vähän omia ideoita mukaan.

Tässäpä reseptiä:

TUMMASUKLAA (suklaamuotin pohjalle)

– 40 g kaakaovoi
– 2 rkl raakakaakaojauhe
– 1 rkl toco (riisinlesejauhe)
– 2 tl lucuma
– 1 tl maca

Sulata kaakaovoi vesihauteessa, lisää sekaan muut ainekset ja sekoita tasaiseksi. Kaada sula suklaaseos muotin pohjalle ohueksi kerrokseksi. Laita jääkaappiin tai pakkaseen jähmettymään.

VALKOSUKLAA (tumman suklaan päälle)

– 70 g kaakaovoi
– 0,5 rkl kookosöljy
– 2 rkl toco
– 2 tl lucuma
– 1 tl aito vaniljajauhe
– 1 rkl kookoskerma

Sulata kaakaovoi taas vesihauteessa. Sekoita sitten sulaneeseen voihin kookosöljy ja kookoskerma ja niiden jälkeen loput ainekset. Sekoita tasaiseksi.

Ota jo hieman jähmettynyt tummasuklaa esiin ja kaada valkosuklaa tumman suklaan päälle muotteihin. Pistä takaisin jääkaappiin tai pakkaseen ja anna rauhassa jähmettyä.

Mun mielestä suklaan koostumus on aina paras kun se on ollut yön yli jääkaapissa, mutta kun oikein sellainen herkkuhimo joskus kolahtaa ylle on pakkanen nopein keino saada valmista raakasuklaata napaan. 😉

Me lisättiin muutamaan suklaaseen sisälle myös rusinoita. Se toi aika kivaa makeutta ja koostumusta niihin.
Jos tykkää makeasta, voi tuohon mun reseptiini lisätä vielä vaikka ripauksen kookossokeria. Joskus laitan raakasuklaan sekaan myös ripauksen kalaharin suolaa. Mutta nyt jätin sen pois. Kivaa vaihtelua tämäkin. 🙂

***

Suut makiaks! 😉

xoxoxo
Monna