Tiedättekö, mä olen vähän sellainen ”sama pää, kesät talvet” -tyyppinen taivaanrannan maalari. Elän voimakkaasti hetkessä ja ihan oikeasti elän ja hengitän aina vain sitä yhtä juttua kerralla. Ne jutut vaihtuu päivän mittaan paljon ja koettavaa, tunnettavaa ja näettävää on koko ajan. Osa unohtuu iltaan mennessä tai viimeistään muutaman päivän sisällä. Osa jää muistin lokeroihin. Toki sitten kun keskityn asioihin, ne hoidan kunnialla ja myös asiat, joihin keskityn jää päähäni.

Mutta tosiaan iso osa menee vähän välillä ehkä liiaksikin hetkessä elämisen kautta. Työt hoidan aina kunnolla, mutta sitten vapaa-aika menee kyllä niin sydämen kautta kun mennä voi.
Olen miettinyt joskus, että mitä jos tekisin vapaa-ajallani vähemmän asioita, olisiko tämä ”ongelma” tiessään. Jos en näkisikään niin paljon ystäviäni tai sahaisi ees taas joka paikassa, muistaisinko tarkemmin asioita ja häviäisikö ainakin osa siitä hömelyydestä pois.

Nyt raskauden aikana olen huomannut, että keskittymiskykyni on entuudestaan huonontunut. Teen hassuja juttuja ja unohtelen asioita. Jo aiemmin esimerkiksi kaikki työasioihin liittyvät asiat olen kirjannut ylös, jotta en unohda mitään. Nyt tuntuu, että voisin alkaa pitämään päiväkirjaa, jotta muistaisin edes seuraavana päivänä mitä olen eilen tehnyt.

Mutta mistähän tämä johtuu? Olenko vain todella niin korkealentoinen tunteella eläjä, että en vaan kertakaikkiaan jaksa pistää keskittymispanosta kaikkiin asioihin ihan 100%? Vai onkohan mulla ADHD? Tai onko se tämä elämäntyyli, somet ja blogit ja ystävät ja perheet ja kaikenlaiset jutut – että keskittyminen ei vaan riitä kaikkeen?

Ostin tällä viikolla Kon Marin siivouskirjan ja nyt olen lukenut sitä jo melkein puolet. Odotan innolla, että päästään kotimme kimppuun jätesäkkien kanssa ja ehkä sillä tapaa rauhoitettua kodin feng shuita. Uskon jotenkin vahvasti siihen, että kaiken ylimääräisen ”poistaminen” elämästä rauhottaa. Ja tietysti turhat kotona olevat tavarat, vaatteet jne pitää jonkinlaista kaaosta yllä. Vaikka ne onkin suurimmalta osalta vain kaappien ovien takana piilossa. Mutta silti sen tietää.

Olen tietoisesti yrittänyt rauhoittaa elämäni tahtia viimeisen puolen vuoden aikana. Vähensin viime syksynä asiakkaiden määrää, vähensin erilaisissa pr-tilaisuuksissa käymistä. Mietin vielä tarkemmin ketkä on niitä ystäviä keiden seurassa haluan aikaa viettää jne.. Ja nyt ennen raskautta tämä kyllä toimi, se rauhoitti mieltäni ja tuntui, että tarkkaavaisuus lisääntyi. Tein sellaista oman elämän siivoamista.
Mutta nyt lähikuukausien aikana on tuntunut, että taas vauhti on liian kova.

Päätin pari kuukautta sitten, että ennen kuin jään äitiyslomalle tihennän hetkeksi tahtia. Otin pari asiakasta lisää ja olen myös rampannut enemmän niissä pr-tilaisuuksissa. Ajattelin, että nyt teen vähän säästöön rahaa äitiyslomaa varten. Mutta jo tässä vaiheessa tuntuu, että hitsi vie, pitäisiköhän sitä tahtia kuitenkin hidastaa takaisin.

Tää on hassu juttu. Jos mulla on vaikka jokin työprojekti, joka vaatii paljon keskittymistä ja työtunteja – pistän kaikki muut värkit pois päältä. Kirjaudun ulos Facebookista, laitan kännykän äänettömälle jne. Ja sitten pureudun vain siihen tehtävään asiaan ihan 100% ja teenkin nämä asiat usein suhteellisen nopeasti ja tehokkaasti, mutta silti hyvällä lopputuloksella.
Kuitenkin nyt tässä raskauden aikana olen huomannut, että jos en tee tätä keskittymispäätöstä, voi aika mennä ihan siivillä. Pari tuntia saattaa ”hävitä” vuorokaudesta siihen, että olen vastannut pariin meiliin, kirjoittanut vähän blogia, katsonut Facebookkia ja Instagramia, tehnyt vähän välipalaa ja viestitellyt Whatsappissa jne jne..

Toisaalta helpottavaa on tietää, että on oikeasti myös ihan tutkimustuloksia raskausajan muistista. Tästä artikkelista löytyi paljon mielenkiintoista tietoa. Mm. se, että  todiste raskausajan vaikutuksesta muistiin liittynee raskausajan hormoneihin, estrogeeniin ja progesteroniin. Niiden määrä elimistössä kasvaa raskausaikana räjähdysmäisesti, ja molempien hormonien tiedetään vaikuttavan ihmisen muistitoimintoihin.

***

Tunnistatteko itsessänne tällaista? Onko keskittymiskykynne aina ihan 100%? Tai edes suurimman osan ajasta? Vai unohtuuko asioita? Tuntuuko, että koette niin paljon asioita ettei kaikkea muista, eikä kaikki vain mahdu kovalevylle? Vai onko kaikki hallussa?

Eilinen huikea juhlapäivä päättyi ihanaan iltaan ystävien kanssa. Kuva Marissalta. <3

Facebookissa nämä ”katso muistojasi” – Tänä päivänä kaksi vuotta sitten… kuvat on sellaisia, jotka herättää ainakin itsessä hymyn huulille useimmiten, mutta välissä on sellaisia (varsinkin päivityksiä), jotka voisi kyllä melkein poistaa.. 😀

Keräsin teille (PALJON) kuvia vuosien varrelta. Näkyykö tuttuja naamoja? Mulle tulee näistä hyviä muistoja ja ihania hetkiä mieleen. Kuvat tulee ihan randomisti, ei siis aikajärjestyksessä. Kerron jokaisen kuvan kuvatekstissä pari sanaa. ❤

Vuonna 2013 ulkotreenit Lauttasaaressa. Minä, Steffi, Anna ja Saara. Ekoja kertoja kun näin bloggaajakollegoita missään tapahtumassa. 🙂

Tuukan toinen Tukholman maraton, olisko ollut vuonna 2014. ❤

Ainon ja Katrin kanssa TFW:llä treenaamassa! 😀 Vuosi taisi olla 2014.

Märskyssä treeniä, taas kerran. Niin monen monta treeniä tuolla salilla tehnyt.

Uuden tatskan esittelyä treenin ohessa, hyvälle ystävälleni Saralle. Ja taas Märskyssä. 😉

2XU:n uusien treenivarusteiden kuvailua ja temppailua.

Pari vuotta sitten olin mukana Lorna Janen tiimissä juoksemassa ExtremeRunia! Hauskaa oli!

Nuoret rakastavaiset. 😉

Pieni Gere-poika <3

Keskisormi ilman ”päätä” sain lopulta lääkäriltä matkustusluvan Tunisiaan. Ja olin muuten aika timmissä biksukunnossakin. 😉

Ihanat ystävät Aino ja Marissa meillä kylässä. <3

Tikis ja BjörnBorg yhdessä pyysivät mukaan treenivideosarjaan. Siellä tapasin ekan kerran ihanan Emmin. Ja monta muuta ihanaa tyyppiä. <3

Blondina viime kesänä. 😀

Ekoja kertoja kun päälläseisonta alkoi sujua.

Annan kanssa Sporttikujalla, simpsakoina. 😀

Ja Saran kanssa Sporttikujalla. Simpsakoina. 😉 😀

Näitä tämän tyylisiä kuvia tuli Haagan kodissa otettua ”muutama”.. 😀

…tämäkin.

Tankoilukuvaukset a la Ossi Pietiläinen

Veljen, Tuukan ja Geren kanssa piknikillä. <3

Etnofitneksessä Marin tanssitunnilla, joka oli vain lukijoilleni järkätty. 🙂

Viime kesänä Tuukan kainalossa <3

Äitin ja Geren kanssa kävelyllä Kumpulan siirtolapuutarha-alueella. <3

Annan kanssa Itiksessä kahvilla. <3

Kirjajulkkareista, me kirjailijat. Hanna, Aino, Maiju ja minä. <3

Yksi joulu vietettiin Nurmeksessa koko perheen voimin. <3

Tempputreenejä ja kuvausjuttuja ystäväni Nanan kanssa. <3

Sisko ja sen veli. Pimu & Gere <3

Viime kesän treeniryhmän porrastreeneissä oli populaa. 🙂 Tänä kesänä vielä triplana. 😀

Kuvaaja Anssi Laurin kanssa käytiin ottamassa hauskoja kuvia.

Kotona uusien akrolliikkeiden treenaamista. 🙂 Näihin jäin koukkuun.

Pari kesää taaksepäin, ihan pikkutyttönä. 😀

Iso määrä bloggaajakollegoita meillä. 🙂

Viime lokakuussa, hetki ennen 35-v synttäreidenin alkua. Tämä kuva on mun yks lempparikuvista ikinä. Ja sen on napannut Tuukka. <3

***

Sellaisia ihania muistoja! Kuvat on mun mielestä niin mahtava tapa pitää muistoja yllä. Jokainen kuva tuo muiston mieleen ja jokaisen kuvan ympärille ja taakse kätkeytyy aina joku hetki tai tapahtuma. <3