Samaan aikaan kun katselen ja tunnustelen kasvavaa mahaani ihastellen ja hymy huulilla, on myös yllättävää huomata miten kehonkuva raskausaikana omassa mielessä muuttuu.

Kun nyt katselen vaikka viime kesän kuvia, huomaan ajattelevani, että olenpas minä ollut timmissä kunnossa. Toki olin tyytyväinen itseeni myös silloin, mutta se miten näen nyt itseni ennen raskautta onkin ihannevartalo, mihin haluan tähdätä takaisin sitten taas pikkuhiljaa raskauden jälkeen.

On tietysti lohdullista miettiä, että hei sehän olen minä. En tavoittele mitään yberiä, tavoittelen oman kroppani takaisin. Toki tiedän, että raskaus tulee muuttamaan kehoa. Mutta tiedän myös monien äitiystävieni kautta, että raskauskilot eivät ole asia, jotka jää ikuisiksi ajoiksi kiusaamaan.

En ajattele kroppaani raskauden jälkeen prioriteettina nro 1. Mutta se on kuitenkin työvälineeni ja haluan olla yhtä hyvässä kunnossa sitten ajan kanssa vauvan syntymän jälkeenkin, mitä olen ollut ennen raskautta. Mitä paremmassa kunnossa itse olen, sitä paremmin jaksan myös pienen taaperon perässä pomppia vuodesta toiseen. 😉 Ja tietysti, sitä paremmin pystyn tekemään työtäni.
En ajattele nyt tärkeimpänä asiana sitä, että kunhan saan pian takaisin timmin kroppani sitten synnytyksen jälkeen. Ajattelen tärkeimpänä asiana sitä, että raskaus sujuu hyvin ja sekä minä, että vauva voidaan hyvin synnytyksen jälkeen.

Kun katson nyt itseäni peilistä, näen jo selkeitä muutoksia kehossa. En pelkästään kasvavaa mahaa, vaan myös kasvavat rinnat, pyöristyneet kasvot ja löysemmät jalat. Haluan ehdottomasti alun pahoinvointien jälkeen taas treenata, mutta itseäni kuunnellen ja ylläpitävästi. Tiedän, että sitten synnytyksen jälkeen tulee jossain vaiheessa se aika, kun voin taas keskittyä kovempiin treeneihin ja tavoittelemaan sitä omaa timmimpää kroppaani takaisin. Mielestäni se ei ole huono asia ajatella. Eihän äitinä tarvitse omaa itseään unohtaa tai hävittää kokonaan kropastaan ja ulkonäöstään huolehtimisen halua.
Kun katson nyt peilikuvaani, pystynkö olemaan ylpeä kehostani? Pystyn. Mutta tämä asia on varmasti sellainen, mistä ei niin paljon puhuta. Tai sitä jotenkin paheksutaan. Että siitä kasvavasta mahasta pitäisi vain nähdä ruusunpunaisia ajatuksia, eikä yhtään miettiä pinnallisia kehonkuva-ajatuksia. Enemmän näen ja kuulen ajatuksia siitä, että voi kun on ikävä sitä isoa mahaa – kuin sitä, että raskaana oleva sanoisi ikävöivänsä sitä litteämpää mahaa.

Mielestäni se, että haluaa olla hyvässä kunnossa fyysisesti sitten myös pikkuvauvan äitinä ei ole millään tapaa pois lapselta. Tai siitä rakkaudesta pois, mitä lastaan kohtaan tuntee. Ei ne kumoa toisiaan. Kyllä vauvaa voi rakastaa 110% ja yli, vaikka haluaisikin hyvän fyysisen kunnon takaisin raskauden jälkeen.

***

Miten te olette nähneet oman muuttuvan kehonkuvanne raskausaikana? Onko se ollut pelkästään ihanuutta ja vaaleanpunaista unelmaa, vai onko oma venyvä ja paisuva vartalo hetkellisesti mietityttänyt?

Me ollaan vietetty ihanasti vapaita kaksi päivää. Koneet ei oo auennu, ei meilit eikä blogit. 🙂 Kaksi päivää on ollut sellainen fiilis, että ihan koko ajan ei tiedä mitä kello on ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Ihan superia. <3 Ihan kuin ois ollut pieni miniloma.

Perjantaina me hengattiin täällä meiän omilla huudeilla Töölössä, käytiin pitkillä kävelyillä koirien kanssa, käytiin jätskikiskalla ekaa kertaa tänä vuonna ja istuttiin puistossa nauttien auringosta. Lauantaina me lähdettiin piknikille Suomenlinnaan.

Aamulla tehtiin evääksi salaatit molemmille ja pakattiin kasseihin mukaan salaattien lisäksi juotavaa, luettavaa ja koirille vettä. Hypättin ratikan kyytiin ja kurvattiin sillä Kauppatorille. Ehdittiin hyvin siihen Suomenlinnan lauttaan, johon oltiin tähdättykin. Lautta oli vielä suhteellisen tyhjä, kello oli vasta 10.30.

Suomenlinna on ihana paikka. Viime kesänä ei taidettu käydä siellä kertaakaan. Ajatelkaa, HKL:n bussilipun hinnalla pääsee kymmennessä minuutissa ja silti siellä tulee käytyä niin harvoin.

Leppoisalla ja hyvällä mielellä astuttiin lautasta maihin ja sitten alkoikin taas oikein Pursiaisten show. Tai no sanotaanko niin, että kahden koiran show. Me kyllä aina ajatellaan niin ruusuisesti näistä meidän koirista, että joo otetaan ne mukaan piknikille, kyllä ne siinä rauhottuu ja on niin kivasti mukana. Kun etsimme sopivaa (ei niin tuulista) piknik-paikkaa, Gere ja Pimu vetivät kieli pitkällä itsensä melkein hengiltä uusien jännittävien hajujen perässä. Perille päästyämme yritin levittää viltin maahan ja asettaa meidän eväämme siihen ja Tuukka sillä aikaa koiria kiinni läheiseen puuhun. Meni varmasti alta kolme minuuttia kun koirat oli solmussa ja turpa mullassa siinä meidän hienolla viltillä yrittämässä syödä meidän eväitä. No onneksi loppu piknikistä meno tasaantui. 😉

Täällä Töölön kaduilla kerrostalojen katveessa oli muuten kymmenen kertaa lämpimämpi, kuin tuulisella saarella. Onneksi oli pitkähihaista mukana meillä kesähessuilla. Ja ihana piknik-päivä oli muutenkin, koirien alkusähellyksestä huolimatta. Täytyy kyllä sanoa, että siinä viltillä salaattia syödessäni mietin, että minkähänlaista showta nämä meidän retket on sitten ensi kesänä kun mukana on vielä Vauva Pursiainen. 😀 😀

***

Sitten, lopuksi mä tarvin teidän apua pariin asiaan. <3

1. Mulla on nyt viimeisen viikon ollut tosi vaikeata löytää hyvää nukkumisasentoa. Mä tykkään nukkua selällään ja kieppua myös puolelta toiselle yön aikana. Luin kuitenkin ihanasti netistä, että selällään ja oikealla kyljellään nukkuminen raskausaikana voi aiheuttaa jotain painetta tuonne mahan seudulle ja pahimmassa tapauksessa happivajetta vauvalle. No voihan juma. Arvatkaa oonko vasen korva kipeänä yrittänyt siitä lähtien nukkua vaan sillä vasemmalla kyljellä, mistä neuvolassakin mainittiin.. 🙁 Miten te siis nukutte / nukuitte raskausaikana?

2. Mä olen vähän katsonut jo rattaita vauvalle. Tiedän, että Emmaljunga ja Bugaboo on sellaisia mitä hehkutaan maasta taivaisiin. Mutta uskon, että myös moni muu merkki on hyvä. 🙂 Mä olen vähän ihastunut väriltään ja ”3 in 1”-ominaisuudeltaan Cosatto Giggle- merkkisiin vaunuihin. Ne toimisi tässä vauvavaiheessa ja sitten niistä saa myös sellaiset istuvammatkin versiot. (en tiedä oikeita nimityksiä.. 😀 ) Mutta onko kellään kokemuksia tuosta merkistä?

Kiitänpä jo etukäteen suuresti teidän avustanne!! <3 Ja oikein super ihanaa Äitienpäivää kaikille äideille, tuleville äideille, koira- ja kissaäideille ja myös teille, jotka vietitte eilen omasta tahdosta tai tahtomattanne Lapsettomien lauantaita. <3 Ihanaa sunnuntaita!! <3

ps. Tänään yritän ehtiä vastaamaan taas parin vikan postauksen kommentteihin! <3