Kiitos kaikille kannustavista ja erittäin ihanista kommenteista koskien blogin jatkoa. ❤ Kiitos myös kommenteista facebookin ja instagramin puolelle. ❤ Tiedättekö, tätä se nimenomaan parhaillaan on – bloggaajan kommunikaatio lukijoiden kanssa. <3 Että välillä sitten ihan rautalangasta vääntämällä te rakkaat lukijat siellä muistutatte miksi tätä teen. Siis kiitos!!

Vastaan teidän kommentteihin nyt yhteisesti postauksen muodossa.

Vaikka vielä se ajatus ei ole hävinnyt päästäni kokonaan, että kannattaako jatkaa – tiedän jo nyt, että jatkan. Teidän kommenttienne vuoksi sain kipinän taas syttymään ja annan sen nyt kyteä hetken. Se voi olla, että jo ylihuomenna tulee tekstiä vaikka millä mitalla. Tai sitten siihen menee pidempi aika. Joka tapauksessa olen päättänyt jatkaa. <3

Niin sitä vain tulee sokeaksi omalle tekemiselleen, eikä osaa katsoa sieltä lukijan vinkkelistä aina. Oli tosi mukava kuulla teiltä, jotka olette lukeneet blogia jo monta vuotta, että ei toistoa ole teidän mielestä teksteissä. <3 Oli tosi mukava kuulla monilta teiltä hyviä ideoita postauksiin. <3

Nyt painelen töihin ja sitten viikonlopun meinaan pitää tietokonevapaata aikaa. <3

Ihanaa viikonloppua kaikille ja kerran vielä nöyrä kiitos!

Kun on kirjoittanut vuosia blogia, tulee välillä ajanjaksoja jolloin tuntuu ettei ole mitään sanottavaa. Miettii, että mitä enää voin kirjoittaa, enkö ole jo sanonut kaiken? Onko se vain itsensä toistamista?

Tällaisia fiiliksiä mullakin on usein ollut ja ne on aina mennyt ohi. Nyt kuitenkin tuntuu, että se ei mene ohi. Mietin, että onko mulla enää mitään annettavaa? Oonko ihan oikeasti jo sanonut kaiken ja nyt vain toistan?

Mun on ollut aina tosi helppo keksiä kirjoitettavia aiheita. Niitä on ilmaantunut päähän kuin sieniä sateella ja hyvä kun oon kaikesta edes ehtinyt kirjoittaa. Aina on ollut jokin idea päässä tai työn kautta tullut jokin hyvä esimerkkitapaus tai idea, josta kirjoittaa. Nyt kuitenkin tuntuu, että jo pidemmän aikaa oon saanut kaivaa ja kaivaa niitä jutun aiheita, eikä ne siltikään kirjoittamisen jälkeen oo tuntuneet siltä, että voi vitsit kun tuli hyvä postaus.

No ehkä pari postausta on viime aikoina olleet sellaisia, joiden kirjoittamisen jälkeen on ylpeydellä painanut ”julkaise”-nappia. Ainakin Pienen pieni kupla ja Viisivuotissuunnitelma. Ja olihan eilinenkin postaus ihan hyvä ja se tabata-treeni. Niin, no onhan niitä hyviäkin juttuja tullut. Mutta silti jostain syystä nyt tökkii. Ja ihan isolla kädellä. Niin kovasti, että ensimmäistä kertaa mietin vakavissani pitäisikö pistää vain blogipillit pussiin.

Paita ja housut Lorna Jane. <3

Mulla on nyt muutenkin vähentynyt erilaisissa tilaisuuksissa käyminen. Monet kivat ja kiinnostavat pr-tilaisuudet, hyväntekeväisyys-illat ym. on olleet sellaisina aikoina kun olen jo sopinut asiakkaiden kanssa treenejä, enkä sitten ole viitsinyt säätää asiakkaiden jo sovittuja aikatauluja. Ennen tykkäsin paljon käydä näissä tilalisuuksissa verkostoitumassa, tutustumassa uusiin ihmisiin ja näkemässä tuttuja. Ja useinhan niissä toki myös kumpusi uusia yhteistyökumppanuuksia. Nyt kutsuja tulee, mutta moniin olen päätynyt vastaamaan kiitos, mutta ei kiitos.

Kuitenkin toivoisin, että jostain se kipinä tulisi takaisin. Tykkään niin kovasti bloggaamisesta ja kaikesta siitä mitä se on tuonut minulle. Ja siitä, miten olen saanut motivoitua lukijoita elämään terveellisemmin, mutta suhtautumaan itseensä rakastavasti ja armollisesti.

Ehkä ja toivottavasti tämä on vain ohimenevää ajatusvirtaa, koska ihan rehellisesti bloggaamisesta on tullut mulle tärkeä juttu ja rakastan kirjoittamista, sekä sitä vuorovaikutusta teidän lukijoiden kanssa.

Monna <3