Päivät lyhenee ja auringonvalo vähenee. Mitä tehdä ettei väsy?

Jostain pitäisi kaivaa energiaa, virtaa ja vitamiineja. Nyt niitä nimittäin tarvitaan, että jaksetaan painaa eteenpäin pimeämmässä vuodenajassa.
Valo auttaa, sitä voi tuoda lisää kynttilöin tai vaikka  kirkasvalolampuin. Mutta myös sisältäpäin pitää ravita ja tuoda vitamiineja extramäärä kehoon.

Hedelmät ja marjat, luonnon omat vitamiinipommit. Ne kannattaa ottaa nyt käyttöön. Jos pakkasessa on kesältä pakastettuja marjoja, sulata niitä ja nauti aamupuurossa tai pistä smoothien sekaan.
Satsumat, mandariinit ja appelsiinit alkavat olla nyt parhaimmillaan ja niitä kannattaa kaupasta kantaa kädet vääränä kotiin. Niistä kun saa C-vitamiinia runsaasti.

Me ollaan kotona nyt tehty melkein päivittäin erilaisia mehuja. Pelkästä hedelmän omasta mehusta, käyttämättä mitään lisämakeutusta. Ja voi pojat kun on hyvää! 🙂 Tässä on pari erilaista mehureseptiä:

AURINKOINEN SITRUSMEHU

• 2 kpl satsuma
• 1 kpl appelsiini
• 1 kpl päärynä
• 1 kpl omena
• puolikas sitruuna
• 1 tl OptiMsm

Aurinkoinen sitrusmehu

***

PORKKANAPLÄJÄYS

• 5 kpl porkkana
• 2 kpl omena

Porkkanapläjäys

***

Mehut on helppo ja hyvä tapa saada vitamiineja. Ne on myös niin herkullisia, että lasillinen hurahtaa huiviin parissa sekunissa. Itse puristettu mehu maistuu ehkä vielä hipusen verran paremmalle juuri siksi, että sen on itse tehnyt. 🙂

Mehut tehty Boschin mehulingolla.

Tiettekö mitä? Mä oon kyllästynyt moneen asiaan tällä hetkellä. Päälimmäisenä mua kyllästyttää kaikenlaiset hyvinvointibuumit ja kikkailut.

Pyydän, ota aikaa ja lue teksti läpi ajatuksella. Kerro sitten mitä mielipiteitä se sinussa herättää.

Mua kyllästyttää se kuinka paljon pelkkään ulkonäköön satsataan ajatuksia ja energiaa. Se kuinka moni haluaa liikkua, treenata täysillä ja pudottaa painoa vain sen vuoksi kun kaikki muutkin nyt laihduttaa ja haluaa treenata TAI sen vuoksi, että onnen ajatellaan tulevan sitten laihempana.
Mutta kuinka moni tekee elämäntapamuutoksen sen vuoksi, että tulisi parempi olo ja saisi energiaa lisää jokapäiväiseen elämää? Tai sen vuoksi, että ei tekisi hallaa omalle vartalolleen syömällä tuotteita jotka ei ehkä juuri omalle kropalle tee niin hyvää.

Tällä viikolla mulla aloitti uusi asiakas. Ensimmäisellä kerralla juttelen aina asiakkaan kanssa tavoitteista ja toiveista. Olin niin super iloinen kun hän sanoi olevansa jo tällä hetkellä hyvin tyytyväinen vartaloonsa ja rakastavansa sitä mitä peilistä näkee, mutta haluavansa lisää energiaa arkeen ja vähän kevyemmän rungon lenkkikaveriksi. Miten viisaasti sanottu.

Mä oon kyllästynyt siihen, miksi koko ajan pitäisi miettiä voiko sitä herkkua nyt syödä joskus jonain muunakin päivänä kuin lauantaina ja kaatuuko se maailma ihan oikeasti jos silloin tällöin syökin herkkua jopa kahtena päivänä viikossa. Hyvänen aika (ja perään monta sellaista hymiötä jolla suu auki ja silmät ammollaan).

Kyllästyttää se, että koko ajan puidaan mikä ruokavalio sopii ihmiselle parhaiten ja mikä kaikki on p**seestä. Että ne viljat on ihan maailmankaikkeuden pahinta sontaa ja maitotuotteista ei kannata edes puhua ääneen. Mua kyllästyttää se, miten mustavalkoisia ihmiset on. Jollekin sopii se, että syö vehnäleipää ja juo ison lasin maitoa kyytipojaksi. Jollekin toiselle sopii se, että syö porkkanaa ja kanan rintafilettä. Ei se, että yksi ihminen tai vaikka 30% on sitä mieltä, että viljat ja maitotuotteet on pyllystä, tarkoita etteikö ne voisi olla parhainta ravintoa jollekin toiselle.

Ajatelkaapa vaikka minun isotätitäni. Olin pari viikkoa sitten hänen 90-vuotispäivillään. Hän asuu edelleen kotonaan omakotitalossa, ei palvelutalossa. Hän kitkee rikkaruohot ja haravoi lehdet, hän pilkkoo saunapuut ja pesee mattopyykkiä laiturillaan. Hän syö kermaista lohikeittoa ja pari lämmintä ruisleipäviipaletta rinnalla. Hänen päänsä toimii terävästi kuin miekka. Hänen kätensä ja jalkansa toimivat täysin, hänen vatsansa toimii. Ei hänelle välttämättä sopisi luolamiehen ruokavalio tai VHH.

Ihmisvartalot on niin pirun erilaisia. Katsottiin Docventuresia tässä pari päivää sitten, jossa kerrottiin miehestä, joka oli dokannut kuusi vuotta joka päivä. Juonut jotain kamalaa huonolaatuista thaimaalaista viinaa ja juonut itseltään jalat ja hampaat ja lähes kaiken muun. Mutta oli silti hengissä. Hänet tuotiin Suomeen ja yritettiin auttaa eroon viinasta. Mutta hän palasi takaisin juomaan sitä thaimaalaista viinaa. Ja elää edelleen.
Minun isäni joi valkoviiniä. Ei koskaan kirkkaita. Hän asui kotonaan ja joi Pearly Bay-nimistä valkoviiniä. Oli viikkoja kun hän ei juonut. Ja oli vain muutama vuosi (ei edes kuutta kuten yllämainitulla kaverilla) kun hän joi lähes päivittäin sitä valkoviiniä. Silti oli aikoja kun hän ei juonut. Mutta hänen maksansa ei kestänyt ja hän nukkui pois. Rakas isäni. <3

Toinen kaveri voi tintata pullollisen kossua, eikä se tunnu missään. Toinen kun juo pari lasia siideriä, saa hän armottoman krapulan seuraavalle päivälle.

Ihmiset on erilaisia. Niin sisältä kuin ulkoa. Sen vuoksi on ihan älyvapaata tuomita jonkun tapa elää tai syödä. Siksi en haluakaan tuomita niitä, jotka tekevät ratkaisunsa täysin sen ulkonäön vuoksi tai miettivät joka sekunti mitä voi ja mitä ei voi syödä. Mutta sanon vaan sen, että se kyllästyttää mua itseäni. Siksi en niin halua elää. Nautin siitä olosta mikä tulee treenatessa ja sen jälkeen, nautin siitä ernergiasta mitä mulla on. Mutta nautin myös herkuista ja ihan vaan möllöttelystä.

Kokonaisuus merkitsee. Hyväolo sisältä ja ulkoa. Jos se alati pyörivä ulkonäön tarkastelu ja pohtiminen tekee ahdistusta tai huonoa oloa henkisesti, voi ehkä miettiä uudestaan miksi niin tekee. Välillä kannattaa myös nostaa pää ylös sieltä omien ajatusten keskeltä ja tarkastella onko täällä muitakin tapoja elää kuin juuri se mitä itse elää? Onko ne tavat pelkästään huonoja? Ja voisiko sitä tosiaan ajatella, että vaikka itse on valinnut toisenlaisen tavan elää, voi se kaveri elää yhtä onnellista elämää toisenlaisilla valinnoilla?

Mukavaa Pyhäinpäivää ja hauskaa Halloweenia kaikille!