Kirjoitin muutama päivä sitten instagram-tililleni kuvan kera näin:
”Kuka on ystävä oikeasti? Kehen voit luottaa? Kuka on ystävä vain siksi, että saattaa hyötyä sun näkyvyydestä?”

Lupasin kirjoittaa tästä asiasta blogiin. Ajattelin ensin, että kirjoitan vain ystävyydestä. Mutta kirjoitankin aitoudesta. Monen asian suhteen aitous on aina parempi vaihtoehto, eikö? Jos ystävä on aidosti ystävä, on se 100% parempi, kuin ystävä teeskennellen. Jos ihminen on aito, on se 100% hienompi asia kuin se, että teeskentelee. Jos joku haluaa ostaa aidon Louis Vuittonin laukun ja hänellä on siihen varaa, niin go fot it. Mutta minkä vuoksi ostetaan kopio? Että halutaan olla jotakin? Esittää. Teeskennellä.

Nuorempana esitin minäkin.
Katsoin joitain tyttöjä ylöspäin ja halusin olla kuin he. Muistan kun yläasteen seitsemmännellä luokalla pyysin synttärilahjaksi maihareita, polvisukkia ja skottiruutuista lyhyttä vekkihametta. Olin nähnyt meidän lukiossa olleella tytöllä vekkihameen, beiget polvisukat ja mustat maiharit. Ja se tyttö näytti niin kauniilta. Halusin näyttää samalta. Muistan jopa, että katsoin miten hän kävelee, yritin vähän opetella samanlaista kävelytyyliä. Mutten oppinut. Onneksi. Onneksi jatkoin kävelemistä ihan omalla tyylilläni, mutta vekkihame päällä ja maiharit jalassa.

Lapsuuteen kuuluu tietynlainen esittäminen, mutta ehkä sitä voi kutsua kuitenkin enemmänkin itsensä ja oman roolin hakemisena, kuin esittämisenä. Se kuuluu lapsuuteen ja nuoruuteen. Mutta aikuisena pitäisi kuitenkin sitten jo osata olla oma itsensä. Mielestäni.
Tämä raakaruoka- ja superfood-hypetys on niin suurta, että monet menettää todellisuudentajun tälle. Joillekin käy niin, että raakasuklaata maistettuaan ei enää halua maitosuklaata, tai olo mikä tulee spirulina-lehtikaali-maca-pinaatti-lucuma-smoothiesta on niin hyvä, että ei halua enää aamuisin syödä leipää, vaan juoda vain smoothieita. Eikä siinä mitään. Ne on molemmat hienoja juttuja ja jos joku 100% haluaa elää niin, se suotakoon. Siitä ei ole haittaa kenellekään. Mutta jos syö salaa iltaisin kotona Fazerin sinistä ja kertoo kovaan ääneen kaikille ettei enää sorru tavallisiin makeisiin, niin se on perseestä jos mikä. Miksi pitää esittää?

Mä olen kertonut avoimesti täällä blogissani, että välillä menee parisataagrammaa filmtownin irttareita ihan sujuvasti kurkusta alas. Haluan olla rehellinen. En koe mitään syytä miksi esittäisin muuta. Miksi kertoisin eläväni pelkästään raakasuklaalla ja mehiläisen siitepölyllä ja sitten kuitenkin mättäisin turpaani ranskalaisia ja nakkeja harvase ilta? Mitä hyötyisin sellaisesta käytöksestä? Jos joku kokee, että mun uskottavuuteni pt:nä tai hyvinvointibloggarina sen vuoksi kärsii, niin sittenpähän kokee. Voin ainakin katsoa itseäni silmiin ja sanoa olleeni rehellinen.

Entä sitten ne ystävät? Mistä voi tunnistaa aidon ystävän?
Meillä täällä ”bloggaajien maailmassa” on varsin valitettavaa olla epäaito. Verkostoidutaan ja ollaan niin maan perkeleen hyviä ystäviä aina instagram-kuvien ajan, mutta kun päästään siitä tyypistä eroon, niin huh huh ja läyhääminen alkaa. Jos joku ”ystävä” valitsee menonsa sen mukaan, että mistä hyötyy enemmän, niin silloin on mun mielestä aitous kaukana.
Vaihtoehto A: muutamat rakkaat ystävät koossa illanvieton merkeissä
Vaihtoehto B: hajuveden lanseerausbileet, jossa paikalla silmäätekeviä = mahdollisuus verkostoitua/saada näkyvyyttä
Mitä luulette, kumman valitsee ystävä, joka välittää ja on aidosti ystävä? Tuleeko se sun kanssa viettämään iltaa? Vai meneekö se johonkin kokkareihin keimailemaan?

Mä olen valinnut molempia vaihtoehtoja. Rehellisesti sanottuna. Mutta koskaan en ole valinnut vaihtoehtoa B, jos samaan aikaan on ollut mahdollisuus tavata hyvää ystävää.
Tykkään tutustua uusiin ihmisiin kyllä, mutta sellaiseen eipäaitoon länkyttämiseen en enää osaa mennä mukaan. Ennen osasin. Ehkä ikä on tehnyt tehtävänsä ja elämänkokemus, Ei tarvi enää. Silti voi olla ystävällinen kun tapaa uusia ihmisiä. Ja toki tässä työssä on kokkareita ja tilaisuuksia, missä haluan käydä. Ymmärrätte kuitenkin varmasti pointtini?

Ihana Marissa on yksi niistä aidoista ystävistäni. Johon en itse asiassa olisi tutustunut ilman verkostoitumista ja pressitilaisuuksia. 😉 Aitoja, ihania ystäviä mulla on suurin osa kuitenkin jostain muualta kuin blogimaailmasta. Aidot ystävät, niistä oon puhunut ennenkin. Ne joita kiinnostaa sun asiat yhtä paljon kun sua kiinnostaa niiden asiat. <3 Aidot ihmiset, jotka ei teeskentele ystävää tai teeskentele mitään muutakaan.

Jos joku antaa tilaa ratikassa vanhukselle vain sen vuoksi, että pääsee kirjoittamaan siitä someen. Onko hän silloin ollut aidosti kohtelias? Kohtelias kyllä, pääsihän se vanhus istumaan. Mutta oliko teon perimmäinen tarkoitus olla hyvä ja auttaa vanhempaa, vai päästä pätemään teolla somessa?

Mä syytän kyllä tätä somea aitouden puutteesta. Ihmisillä hämärtyy raja. Millä on oikeasti väliä? Miksi syödä superfoodia; siksi että siitä tulee hyvä olo vai siksi, että voi kertoa tehneensä sen? Miksi auttaa lähimmäist; siksi että saa auttaa vai siksi, että voi siitäkin ehkä hyötyä jotenkin? Miksi tehdä uusia tuttavuuksia ja olla jonkun kaveri?

Ihana elokuva ystävyydestä. <3

Olkaa ihmiset aitoja. Kyllä se niin vaan on, että aitoutta kunnioitetaan ja arvostetaan kaikkein eniten. Valheista jää useimmiten kiinni. Ja epäaitoudesta vielä sitäkin useammin.

Rauhallista sunnuntai-iltaa toivotellen,
Monna <3

Tiedättekö mitä on MCT-öljy ja miten sitä voisi käyttää?

Kerron nyt pari omaa tapaani käyttää sitä. Ja että miksi. 🙂

MCT = Medium Chain Triglycerides
MCT-öljy on valmistettu 100%:sti kookoksesta ja se sisältää vain keskipitkäketjuisia rasvahappoja – sekä kapryylihappoa, että kapriinihappoa. Sitä voi siis tavallaan kutsua ”tiivistetyksi kookosöljyksi”, joka sisältää kaksi aivojen ja suoliston kannalta hyvin tärkeätä rasvahappoa, kapryylihapon ja kapriinihapon.

MCT-öljyn rasvahapot imeytyvät elimistöön muita rasvoja helpommin. Tämän vuoksi etenkin urheilijat ja painonpudottajat suosii tätä väritöntä ja mautonta öljyä rasva-aineenvaihduntaa tukevana energianlähteenä.
Sanotaan, että koska MCT-öljy imeytyy nopeasti ja keho käyttää sen energiaksi lähes yhtä nopeasti kuin sokerin, katoaa monella makeanhimo ja ylimääräinen napostelun tarve MCT-öljyn käytön aloitettuaan. Tätä en oo kyllä itse huomannut, mutta voi hyvin pitää paikkaansa ja toimia joillain näin.

Mä lisäilen MCT-öljyä ruokalusikallisen verran usein salaatin sekaan. Se antaa mukavasti sellaista ”mehukkuutta” muuten ehkä kuivaan salaattiin.
Eilen tein salaatin näin:

– 1 kpl Naapurin kananpojan rintafile
– 1 tomaatti
– 1/2 avokado
– salaattia
– kurpitsansiemeniä
– pinjansiemeniä
– chia-siemeniä
– 1 rkl MCT-öljyä

MCT-öljy on neutraalin makuista. Mun mielestä se ei maistu siis millekkään. Sitä voi lisätä oikeastaan mihin vaan. 😀 Suositeltava vuorokausiannos sitä on 1-3rkl. Mä en käytä kuin 1rkl/pvä. Varsinkin jos ei oo ennen käyttänyt sitä, ei kannata samantien lapata sitä kolmea ruokalusikallista kahvin sekaan tai smoothien sekaan. Pienikin määrä esim. smoothien joukkoon lisättynä antaa hyvin pitkäkestoista energiaa. MCT-öljy saa suolen toimimaan aika ripeästi, joten tosiaan ainakin alkuun kannattaa käyttää sitä ”rauhallisesti” ja sitten vasta lisätä määriä pikkuhiljaa jos kokee sen tarpeelliseksi.

Moni on varmasti kuullut Bulletproof-kahvista?
MCT-öljy on osa sitä.
Mä en tuota Bulletproofia jaksa tehdä aamuisin, enkä jotenkin muutenkaan siitä perusta. 😀 Ihan hyvää se on, mutta jotenkin voin lisääminen kahviin kuulostaa jo niin älyttömältä, että sen nauttiminen jää mulle aika vähäiseksi.

Sen sijaan mä lorautan monesti aamukahvin sekaan sen ruokalusikallisen MCT-öljyä. MUTTA ennen kuin alatte lorauttelemaan kahvin sekaan tätä, niin suosittelen että sekoitatte sitä vain luomukahvin joukkoon. MCT-öljy kun imeytyy verenkiertoon nopeasti, se myös vie verenkiertoon mukanaan tavallisen kahvin myrkyt. Minäpä en tätä aina oo tiennyt ja kun lisäilin MCT:tä normikahvin joukkoon, mulla aina ”heitti päässä” hetken aikaa. 😀 Haha. Siis normaalia enemmän. 😉

MCT-öljyä ei kannata käyttää paistamiseen, koska yli 160 asteessa sitä käytettäessä sen kemiaalinen koostumus muuttuu ja maku tulee kitkeräksi. Esim. paistamiseen taasen suosittelen kookosöljyä silloin tällöin. Paistamisessa kookosöljy säilyttää rasvahappopitoisuutensa.
Kookosöljyn hyödyistä ja haitoista puhutaan ja kirjoitetaan paljon. Kookosöljyhän on 90% tyydyttynyttä rasvaa (ns. huonoa rasvaa), mutta se on luonnonmukaista. Kylmäpursitaminen ei vaikuta rasvakoostumukseen kovinkaan paljoa, jolloin koostumus säilyy luonnollisena.

Tässä öljy-asiassakin suosittelen kuitenkin sitä keskitien kulkemista. 🙂 Eli voisin väittää, että kenenkään elämä ei radikaalisti muutu käyttää sitten näitä öljyjä tai on käyttämättä. Sopivasti käytettynä kuitenkin sanoisin, että näistä on hyviä vaikutuksia.

<3 Monna