Viime viikolla aloitin Äitiysvalmennuksen oman yksilövalmentajani Sara Nevalaisen kanssa Lupaus-studiolla. Odotin ensimmäistä kertaa ihan tohkeissani! Olin mielessäni ajatellut, että kun sitten vihdoin saan luvan kanssa treenata liikkeitä, jotka on juuri minulle katsottu – on se sitä mitä olen koko kevään odottanut! Ja niin se meni!

Juteltiin alkuun Saran kanssa vähän omasta liikuntataustastani ja synnytyksestä. Sara katsoi erkauman tilanteen ja teki muutamia lihastestejä. Nopeasti tuli selväksi, että voimaa minulla edelleen on. Lihakset on siellä kyllä, mutta ne on olleet käyttämättöminä ja ns. väärään suuntaan venyneinä niin pitkään, että se on vaikuttanut mm. ryhtiini ja lantion liikkuvuuteen. Nopeasti tuli myös selväksi, että koska olen ollut treenaamatta säännöllisesti niin pitkään, on lihakseni myös todella jumissa ja koko kroppani kapasiteetista näiden kahden syyn vuoksi käytössä vain osa.

Sain matkaan mukaan seitsemän liikettä, joita olen tehnytkin nyt päivittäin. Olen aivan super fiiliksissäni siitä, että näitä liikkeitä tehdessä ihan oikeasti tuntee tekevänsä jotain. Lihakset, myös ne keskivartalon saavat tehdä töitä. Kuntoutan, venytän, vetreytän ja vahvistan kroppaani! En osaa kuvailla miten hyvältä tämä oikeasti tuntuu!! Niin henkisesti kuin fyysisesti!!

Uskomatonta on se, että jo viikossa on alkanut näkyä ja tuntua muutoksia. Enkä puhu nyt mistään painonpudotuksesta tai kireästä sixpäkistä. Vaan siitä, että kroppani alkaa heräämään vuoden horroksesta. Huomaan, että jo viikossa liikkeet ovat helpottuneet, koska liikkuvuus on parantunut ja lihakset alkavat muistamaan mitä varten ne kehossa ovat.

Saralta on ihana kuulla myös palautetta. Tajuan miten iso rooli hyvällä valmentajalla on. Kun kuulee valmentajan suusta sanat: ”loistavaa, kehitystähän on tapahtunut ihan selkeästi” ja tietää ettei ne ole ns. tyhjiä kehuja – tulee siitä todella motivoitunut olo! Ei tee turhaan töitä kroppansa toimivuuden eteen. Toki olen tuntenut tämän myös itse jo kropassani, mutta ainahan toisen sana vakuuttaa vielä lisää ja ennen kaikkea motivoi jatkamaan eteenpäin!

Vaikka liikunta onkin ollut minulle tärkeää, paljon antavaa henkisesti ja fyysisesti, sekä myös työ – en olisi osannut kuitenkaan arvata miten paljon sen puuttuminen vaikuttaa minuun henkisesti. Joskus viihtyessäni sohvaperunana männävuosina, mietin kuinka joku voi kaivata liikuntaa. Tykkäsin silloin itse käydä hyvin hyvin epäsäännöllisesti jollain tanssitunnilla tai ryhmäliikuntatunnilla, mutta se oli siinä. Rakastin sitä, että sain vapaapäivinä makoilla sohvalla tai aurinkoisena päivänä rannalla. En todellakaan tykännyt kävellä ympäriinsä, saatika sitten juosta. Ihmettelin, kuinka joku voi saada liikunnasta jotain muuta kuin fyysistä hyvää oloa.

***

Nyt tiedän ja ymmärrän! Monestihan sitä tajuaa kaipaavansa jotain asiaa vasta sitten kun se puuttuu. Ainakin liikunnan osalta voin allekirjoittaa tämän täysin.

Huomenna tapaan taas Saran! Odotan jo innolla!! Saan tehdä treeniä, saan ähkiä ja puhkia liikkeitä, jotka eivät meinaa onnistua, saan nauraa, onnistun ja kehityn. Ja tunnen taas jotenkin olevan oma itseni, Monna.

..että yksikään superfood ei yksinään paranna kenenkään elämää. Syömällä kurkumaa tai spirulinaa ei muutu yhdessä yössä vartaloltaan Baywatchin rantavahdiksi, eikä kaikki kivut ja säryt häviä. Pelkästään syömällä chlorellaa, kurkumaa tai macaa ei myöskään voi saada ihoaan, niveliään, aineenvaihduntaa ja kaikkea muutakin kuntoon, jos jatkaa muuten samanlaisilla elintavoilla. Superfoodeista voi olla (ja onkin osasta) apua ja hyvää vaikutusta, mutta pelkästään ostamalla kaapin täyteen superfoodeja – ei elämä parane.

..että omaa egoa ei saa korkeammalle muita lyttäämällä. Ainakaan pysyvästi. Se, että yritetään tuoda omaa hyvyyttä korkealle lyttäämällä kollegoita tai muita ihmisiä on heikoutta. Ammattitaidosta ei kerro se, kuinka hyvin osaa anella kehuja itselleen ja kuinka taitavasti (lue tökerösti) haukkuu muita julkisesti. Tämän asian suhteen viisas vaikenee, pitää paikkansa!

…että elämäntilanteet muuttuu. Myös bloggaajilla. Jos perheeseen syntyy vauva tai taloon tulee koira, se varmasti näkyy myös blogin sisällössä. Varsinkin jos blogi on yhtään sen tyyppinen, jossa kirjoittaja kertoo omasta elämästään ja omista kokemuksistaan. Suinkaan kaikki FF:n blogit eivät ole tätä nykyä vauvablogeja, täällä on 80 blogia – kannattaa tutustua. 😉 Oman blogini sisällön olen pyrkinyt pitämään suloisena sekamelskana, hyvin vauvapainotteinen siitä on tullut – mutta life happens! Töihinpaluun ja treenien lisääntymisen myötä blogini sisältö muuttuu taas! Sekin on sitä elämää.

…ennen oli ennen ja nyt on nyt. Me jokainen pystytään oikeasti niin paljon vaikuttamaan asenteisiimme ja käyttäytymiseemme pelkästään ajattelemalla vähän. Haluaako tarttua negatiivisuuteen vai yrittääkö löytää asioista opittavaa, kehitettävää ja jotain positiivista? Haluaako pahoittaa oman ja toisten mielet tekemällä joitain asioita, joista tietää niin käyvän? Onko pakko velloa valituksessa? Vai voisiko ihan vaikka kehua jotain ihmistä? Elääkö tätä hetkeä vai harmitteleeko mennyttä?

***

Aurinkoista sunnuntaita tyypit!