Toivepostaus!

Multa kysytään usein, että miten saan treenimotivaation ylläpidettyä tai miten treenaamisesta ja terveellisestä ruuasta on tullut mulle osa arkea. Viime viikolla kyselin blogin facebook-sivulla toivepostaus-aiheita. Siellä eräs teistä lukijoistani esitti toiveen, että kertoisin miten sain treenin ja ruuan sovitettua arkeeni, miten siitä tuli tapa.

No nyt kerron. 🙂

Kolme vuotta sitten, en osannut aavistaa joskus vielä kirjoittavani suhteellisen suosittua treeniblogia ja näyttäväni erilaisia jumppaliikkeitä lehden sivuilla.
Vuoden 2012 alussa kun aloitin taas treenaamaan vähän säännöllisemmin, olin ihan täynnä tarmoa.
Olin juuri aloittanut pt-koulun ja perustanut blogin. Että nyt piru vie lähtee. Ja lähtikin.

Se, että treeni on tänä päivänä osa arkea ja mä oikeasti rakastan mennä salille tai tanssitunnille. Tai tekemään kehonpainotreenejä ja temppuilemaan pää alaspäin Märskyn hot-alueelle – se on työn ja tuskan takana. Ihan rehellisesti.

Kyllä mä alussa olin innoissani ja jaksoin hutkia ja potkia itseäni eteenpäin. Mulla oli myös rinnalla muutamia hyviä ystäviä joiden kanssa treenattiin yhdessä ja mentiin yhdessä kohti terveellisempää tulevaisuutta. Myös tietysti mun mieheni oli tässä mukana ja tukena.
Nää seikat auttoi tosi paljon. Jos kotona olis ollut sellainen kumppani, joka olis vähät välittänyt mun tavoitteistani parempaan elämänlaatuun, olis retkahduksia tapahtunut enemmän ja sille polulle olis ollut helpompi jäädä. Jos kukaan mun ystävä ei olis lähtenyt mun kanssa salille tai ottanut ennen ja jälkeen -vertailukuvia, olis motivaatio voinut loppua aiemmin.

Siispä sanon ensimmäiseksi syyksi tämän kaiken onnistumiselle samanhenkisen seuran ja tukea antavan perheen.
Jos olet muuttamassa elämäntapojasi terveempään suuntaan – hankkiudu seuraan, joka haluaa samaa.

Paljon hikea, paljon lihaskipua, paljon hikeä ja paljon lihaskipua.
Sitä tää on ollut. Aluksi se oli siistiä, sitten se ei meinannut napata yhtään. Mutta periksiantamattomuudella ja halulla onnistua muuttumaan oli niin valtava, että se kantoi yli. Lisää hikeä ja lihaskipua ja sitten siitä alkoi tykätä.

Nykyään mä oikeasti rakastan sitä tunnetta kun kroppa on väsynyt treenin jälkeen. Hiki valuu ja lihaksissa tuntuu siltä ettei ne ois voineet antaa enää enempää. Mä oon oppinut tykkäämään myös haasteista. Mun mielestä on ihana yrittää jotain liikettä tai lajia, jota en osaa. Katon esim. instagramista jotain makeita kehonpainotreeniliikkeitä ja yritän perästä. Vaikka se näyttäisi vaikealta, haluan yrittää. Kun onnistun, innostun. Kun epäonnistun, otan seuraavan liikkeen.

Enää ei oo viikkoa jolloin en treenaisi, ellen pidä kevyttä viikkoa välillä. Joskus tämän muutoksen alussa mietin, että miten muka joku voi rakastaa treenaamista. Miten joku voi muka olla ihan huonona jos ei pääse treenaamaan. Nyt ymmärrän. Se mahtava fiilis minkä treeni tuo mukanaan on niin mahtava, että siihen jää koukkuun.
Muistan joskus lukeneeni jostain, että urheilu on monille ”vain uusi riippuvuus”. Ennen on oltu riippuvaisia kossukolasta ja röökistä – nyt hiestä ja lihaskivusta. 😉 Mutta olkoon niin. Mielummin mä olen niistä riippuvainen.

Vaikka totta puhuakseni, mä rakastan myös löhöilyä. Mun mielestä on ihana maata sohvalla peiton alla ja syödä jotain hyvää ruokaa ja kattoa telkkaria. Ja silloin tällöin napostella vähän irtokarkkeja. 😉

Koska ajattelen monissa asioissa, että keskitie on paras tie ja kaikista ääripäistä on helpoin horjahtaa – ajattelen sitä myös ruokavalion kanssa.
Mulla ei oo koskaan ollut mitään ihmedieettiä, vaan aina oon syönyt tavallista ruokaa. Tarpeeksi usein, tarpeeksi paljon ja tarpeeksi monipuolista. Ja välillä jos mieli tekee suklaata, oon sitäkin syönyt. Tai niitä mun rakastamia irtokarkkeja. 😉

Mä sanoisin, että toinen syy miksi tämä on onnistunut on periksiantamattomuuteni ja kolmas syy on se keskitie.
Koska silloin kun tavoitellaan jotain pysyvää muutosta on ne ihmedieetit ja nopeat muutokset harhaa. Niillä voi jaksaa kituutella kuukauden tai jopa pari, kilot saattaa tippua nopeammin – mutta entäs kun palaa normaaliin ruokaan? Vähintään puolet kiloista tulee takaisin.
Pitäis muistaa ajatella, että jos ei oo mitään kisadieettiä tai ns. ”oikeeta syytä” syödä jotenkin erittäin poikkeavasti – se ei tuu kestämään.
Samoin treenaamisen kanssa, jos oikeasti haluaa pysyvän elämäntapamuutoksen pitää miettiä, että tyyli on sellainen jota jaksaa sitten ylläpitää koko elämän. 🙂

Ei kukaan jaksa punnita ruokia tai syödä kaalikeittoa koko ikäänsä. Ei kukaan jaksa treenata 12 kertaa viikossa loputtomiin.
Aina ja varsinkin alussa voi ottaa spurtteja ja pyrähdyksiä, kiihdyttääksen sillä muutosta. Mutta taustalla pitäis olla sellanen ruokavalio ja treenipohja, että sitä on helppo ylläpitää. Sellainen josta on helppo tehdä tapa. 🙂

Mutta pitää muistaa, että se mikä toimii jollekin ei toimi kaikille. Mulle tämä toimii. Joku toinen taas tarvii sitä ehdottomuutta ja tiukkoja ja rajoja. Silti sanoisin, että niin ei pysty elämään loputtomiin. Monia juttuja voi toki ja haluaakin jättää elämästään pois, joillekin se voi olla sokeri joillekin alkoholi. Se jää pois, koska se tuntuu hyvältä niin. Elämänlaatu ja oma vointi on parempi.

Mulle sopii se, että mä en tee itselleni mitään lopullisia kieltoja tyyliin: ei enää ikinä alkoholia, ei enää ikinä karkkia, pelkkää treeniä ja superfoodeja. Mä mielummin kuuntelen itseäni kun oon sen kerta oppinut. Jos tuntuu hyvältä kerran viikossa syödä vähän karkkia, sen teen. Jos joskus kerran kolmessa kuukaudessa on joku tilaisuus missä tekee mieli ottaa vähän skumppaa ja napanderia, sen teen.
Mutta oon oppinut olemaan myös ilman, koska se tekee mulle hyvää. Mä tiedän ettei mulle tuu hyvä olo jos syön päivittäin karkkia tai juon alkoholia joka viikonloppu. Voin silloin huonosti, niin henkisesti kun fyysisestikin.

Motivaatio mulla säillyy samoista syistä. Tiedän voivani nyt hyvin ja myös näyttäväni hyvältä. En halua takaisin siihen kroppaan ja pääkoppaan, minkä kanssa taistelin joka päivä mitä laittaa päälle ja mitä syödä ja mahaan sattui ja olo oli väsynyt ja en pitänyt itsestäni. Oon niin tyytyväinen ja iloinen nyt, mulla on henkisesti kevyt olla ja se on parasta.

***
Miten siitä tuli tapa?
Pistäen hanttiin silloin kun tekee mieli lopettaa.
Etsimällä ne omat treenimuodot, joita lähtee tekemään innosta soikeana.
Kuuntelemalla omaa kroppaa ja pääkoppaa.
Etsimällä virikkeitä ympäriltä.
Kulkemalla keskitietä.

Tänä viikonloppuna tapahtuu paljon!

GoExpo mainittakoon ensimmäisenä ja varmasti isoimpana tapahtumana.
Sinne aion itse sunnuntaina ja tässä muutamat tipsit multa:

– NewBalance on messuilla ja lanseeraa siellä uuden juoksukenkämallinsa FreshFoam Zantet. Sekä naisille, että miehille!
Siellä kannattaa käydä ihastelemassa myös muita kenkämalleja. 😉 <3

– ShockAbsorber on myös messuilla. Ja siellä kannattaa käydä katsomassa messutarjoukset ja mittaamassa oma OIKEA rintsikkakoko. 😉

– LornaJane ja Esport on lyöneet hanskat yhteen ja Esportin osastolta voi käydä tutustumassa niin LJ:n vaatteisiin kuin makeisiin Esportin valikoimiin. Esportin osastolla kuulee varmasti myös lisää uudesta Esport Bristolista.

– CocoVi ja Fast  löytyy myös samalta osastolta. Sielläkin kannattaa käydä! 🙂

Paljon muitakin hyviä juttuja on messuilla, että ei muuta kun tutustumaan vaan!

Viikonloppuna vietetään myös kansainvälistä Naistenpäivää. Mä meinaan sunnuntaina vähän kirjoittaa ajatuksiani tästä kyseisestä päivästä.
Motivuksissa on naisille tarjouksia ja erikoistunteja viikonloppuna:
– Ladytreenit Ruoholahdessa la 7.3. klo 10
– Naisten itsepuolustuskurssi Ruoholahdessa la 7.3. klo 11-13
ja sen lisäksi siellä on viikonlopun ajan kampanja Tuo ystävä veloituksetta! 🙂

***

Ihanaa viikonloppua toivottelen! <3

Mitä te meinaatte tehdä?
Mikä on teiän suunnitelma messujen suhteen?

xoxoxo
Monna