..että yksikään superfood ei yksinään paranna kenenkään elämää. Syömällä kurkumaa tai spirulinaa ei muutu yhdessä yössä vartaloltaan Baywatchin rantavahdiksi, eikä kaikki kivut ja säryt häviä. Pelkästään syömällä chlorellaa, kurkumaa tai macaa ei myöskään voi saada ihoaan, niveliään, aineenvaihduntaa ja kaikkea muutakin kuntoon, jos jatkaa muuten samanlaisilla elintavoilla. Superfoodeista voi olla (ja onkin osasta) apua ja hyvää vaikutusta, mutta pelkästään ostamalla kaapin täyteen superfoodeja – ei elämä parane.

..että omaa egoa ei saa korkeammalle muita lyttäämällä. Ainakaan pysyvästi. Se, että yritetään tuoda omaa hyvyyttä korkealle lyttäämällä kollegoita tai muita ihmisiä on heikoutta. Ammattitaidosta ei kerro se, kuinka hyvin osaa anella kehuja itselleen ja kuinka taitavasti (lue tökerösti) haukkuu muita julkisesti. Tämän asian suhteen viisas vaikenee, pitää paikkansa!

…että elämäntilanteet muuttuu. Myös bloggaajilla. Jos perheeseen syntyy vauva tai taloon tulee koira, se varmasti näkyy myös blogin sisällössä. Varsinkin jos blogi on yhtään sen tyyppinen, jossa kirjoittaja kertoo omasta elämästään ja omista kokemuksistaan. Suinkaan kaikki FF:n blogit eivät ole tätä nykyä vauvablogeja, täällä on 80 blogia – kannattaa tutustua. 😉 Oman blogini sisällön olen pyrkinyt pitämään suloisena sekamelskana, hyvin vauvapainotteinen siitä on tullut – mutta life happens! Töihinpaluun ja treenien lisääntymisen myötä blogini sisältö muuttuu taas! Sekin on sitä elämää.

…ennen oli ennen ja nyt on nyt. Me jokainen pystytään oikeasti niin paljon vaikuttamaan asenteisiimme ja käyttäytymiseemme pelkästään ajattelemalla vähän. Haluaako tarttua negatiivisuuteen vai yrittääkö löytää asioista opittavaa, kehitettävää ja jotain positiivista? Haluaako pahoittaa oman ja toisten mielet tekemällä joitain asioita, joista tietää niin käyvän? Onko pakko velloa valituksessa? Vai voisiko ihan vaikka kehua jotain ihmistä? Elääkö tätä hetkeä vai harmitteleeko mennyttä?

***

Aurinkoista sunnuntaita tyypit!

Parin viikon päästä loppuu äitiyslomani. Se on hurjaa! Siis miten ihmeessä siitä on jo yli yhdeksän kuukautta, kun jäin ison mahani kanssa odottelemaan Emman syntymistä?! Hurjaa!!

Kalenterissa lukee nyt töihinpaluupäiväni. Siellä lukee myös ensimmäinen Emman ”mummupäivä”. Eli se, kun mummu aloittaa Emman viikottaisen hoitopäivän. Olen laittanut vanhoille asiakkailleni jo sähköpostia, että työt kutsuvat taas. Ja olen kirjannut kalenteriin ensimmäiset pt-tapaamiset. Hurjaa!

Syksyn teen töitä vain kaksi päivää viikossa. Emma saa olla kotona vielä siis syksyn ja hoitajina on isovanhemmat tai jompi kumpi meistä Tuukan kanssa. On jollain tapaa tosi helpottavaa, että meidän ei tarvitse vielä viedä Emmaa päiväkotiin. Hän on niin pieni vielä. Vaikka monet Emman ikäiset aloittavatkin päiväkodin, koska vanhempien on palattava päivätöihin. Yrittäjyydessä on äärimmäisen hyvä puoli juuri tämä!

Olen miettinyt tulevaisuuttani. Mitä teen työkseni, palaanko pt-hommiin vai haenko jollekin toiselle töihin? Tavallaan se, että olisi ns. ”oikeissa palkkatöissä” jonkun muun leivissä houkuttelee. Se houkuttelee sen vuoksi, että se olisi stressittömämpää. Se houkuttelee myös sen vuoksi, että olisi olemassa käsitteet palkallinen sairasloma, palkallinen kesäloma ja ihan siis palkkapäivä. Se, että joka kuun tiettynä päivänä kilahtaisi tilille tietty summa. Ei tarvitsisi miettiä kuinka paljon pitää ottaa asiakkaita tai muita projekteja, että tulisi sen ja sen verran palkkaa tässä kuussa. Ja sitten ne alvit ja yelit ja kirjanpidot jne..

Mutta kuitenkin yrittäjyys tuo vapautta. Se mahdollistaa sen, että voi päättää pitää lomapäivän keskellä viikkoa ja lähteä mökille. Se tarkoittaa sitä, että saa itse päättää milloin tekee minkäkin työn ja milloin tapaa asiakkaita. Se mahdollistaa sen, että saa toteuttaa omia unelmiaan ja ideoitaan.

Olen miettinyt jonkinlaista keskitietä, että jatkaisin yrittäjänä ja pt:nä, mutta tekisin ehkä jollekin toiselle töitä puolet ajasta. Tämä on vasta harkinnassa, enkä ole edes katsonut työpaikkoja. Voi olla, että parin viikon päästä kun aloitan työt, mieli ja sydän sanoo etten todellakaan halua luopua täysipäiväisestä yrittäjyydestä.

Rakastan työtäni! On ihan älyttömän hienoa saada tehdä sellaisia asioita, joihin tuntee paloa. Saa motivoida ihmisiä tekemään itselleen hyvää ja löytämään uuden energian arkeen. Syyskuussa koittaa uudistuneet CitySurvivors -kilpailut, joita olemme saaneet suunnitella Tuukan ja parin aputiimiläisen kanssa kesän ajan. Kilpailuista on tulossa ihan huikeita!! On esteitä (ihan konkreettisia 😉 ), on päättelykykyä ja tietoa vaativia rasteja, on juoksua, on fyysisiä raskaita tehtäviä (varsinkin kilpasarjassa). On ollut ihan super inspiroivaa suunnitella tuota kilpailua!! Juuri tällaisten juttujen vuoksi yrittäjyys on niin mahtavaa!

Mutta ehkä aika näyttää tässäkin asiassa, että mitä tuleman pitää. Ja eihän mitään tarvitse kirjoittaa kiveen. Kerroinhan jo, että en pidä viisivuotis-suunnitelmista. 😉 

Pst. City Survivorsista lisää voi käydä lukemassa TÄÄLTÄ! Ilmoittautumisia satelee koko ajan lisää! 😀 Huikeat tapahtumat siis tulossa!