Me ollaan nyt asuttu vajaa viikko appivanhempieni kotona, rivitaloasunnossa. Appivanhempani viettävät aina melkein koko kesän mökillä Nurmeksessa. Tuukka kysyi viime viikolla, että mitäs jos mentäisiin Vapaalaan asumaan muutamaksi päiväksi. Vähän kuin ”kokeilemaan”, että miltä se tuntuisi asua vähän kauempana keskustasta ja rivitalossa.

Mummin ostamalla kaaralla kruisailua rivitalon pihalla. 😉

No ihanaahan tämä on ollut. Tilaa on niin paljon, on parveke, oma piha ja sauna. Luonto on lähellä ja ihan koko ajan ei kuulu hälytysajoneuvojen äänet. 😉 Myöskin se, että kun lähtee kotiovesta ulos on sellainen ihana rauha ympärillä. Meidän kummankin elämä ja työ on hektistä ja erittäin sosiaalista, on ihanaa kun sitten vapaa-ajalla ja kotona / kotiympäristössä kuunnella vain linnunlaulua ja olla ihan rauhassa.

Matka keskustaan täältä kestää autolla n.20-30min riippuen onko ruuhkaa. Ja on myös ihana palata kaupungilta kotiin, kun täällä on tosiaan niin rauhallista. Alammekin molemmat tykätä ajatuksesta, että kun päivän askareet on tehty keskustassa, saa palata rauhalliseen kotiympäristöön.

Tässä yhtenä päivänä kuluneella viikolla kävin eräässä tilaisuudessa keskustassa. Emma oli mukana ja koko automatkan täältä Vapaalasta keskustaan Emma huusi takapenkillä. Ei auttanut lelut, tutti, eikä edes youtube ja piirretyt lauluvideot. Kyllä oli itsellä vaikea keskittyä ajamiseen ja ihan muutamaan otteeseen piti laskea kymmeneen matkan aikana. Kun sitten Töölön kohdilla pysäytin auton ja menin takapenkille vaihtamaan Emman vaippaa, mietin siinä solmussa, että en ikinä enää lähde autolla mihinkään yksin Emman kanssa.. 😀 Mietin myös, että en ikinä muuta Töölöä kauemmaksi keskustasta. Noh, kotimatkalla hän sitten kuitenkin nukahti 2min auton starttaamisen jälkeen.

Mutta jos joku ”huono puoli” on tässä kauempana asumisessa, on se tuo matkustaminen. Mutta toisaalta sitten, Emma kasvaa ja ainakin toivon, että jossain välissä alkaa viihtymään autossa paremmin. Ehkä sitten joskus, kun naama on menosuuntaan?!

***

Tällaisia rivitalo-aatoksia täällä. Ihanaa aurinkoista lauantaita kaikille! <3
Pst.. Huomenna tulossa jotain super mielenkiintoista ja tärkeää kaikille äideille, lasten iästä riippummatta. 😉

Oletko somevaikuttaja? Teetkö työtä osittain somessa tai kokopäiväisesti? Vai onko some sinulle vapaa-ajan harrastus? Oletko miettinyt onko sinulla oma somebrändi? Minkälainen se on?

Varsinkin jos teet työtä somessa, brändääminen on tärkeää! Se, miten juuri sinä eroat muista somessa.

Minä olen kirjoittanut blogia pian viisi vuotta. Tai itse asiassa blogisynttärit taisivat mennä jo! Nyt keväällä tuli täyteen viisi vuotta.
Alusta asti minulla on ollut kaiken pohjana se, että kerron totuuden. Puhun asioista niiden oikeilla nimillä, olen sellainen kuin olen. Sellainen iloinen ja positiivinen kuin olen, niin iloinen että moni on tullut kysymään, oletko oikeasti tuollainen? Kyllä, olen minä. Mutta olen minä myös huonolla tuulella ja minulla on myös ihan täyspaskoja päiviä. Päätin vain joskus, että en halua velloa negatiivisuudessa, enkä varsinkaan jakaa sitä eteenpäin. Vaikka onhan minullakin välillä vähän ”ei niin iloisia” -postauksia. 😉

Pari viimeistä vuotta bloggaaminen on ollut minulle työtä. Olen saanut siitä palkkaa tai palkkioita. Silti ajattelen omaa someani myös vapaa-aikana. En halua omasta somebrändistäni vain työ-sellaista. Se, mikä minulla jo alusta asti on ollut kaiken pohjana, on edelleen. Totuus.

Kävin sunnuntaina Emmi Lehtomaan järjestämässä Kirkasta somebrändisi -koulutuksessa Lupaus-Studiolla. Koulutus oli todella mielenkiintoinen ja inspiroiva. Meitä oli koulutuksessa erilaisia somevaikuttajia, erilaisilla taustoilla, erilaisilla seuraajamäärillä ja erilaisilla tavoitteilla. Tämä oli yksi koulutuksen rikkaus. Kuulla kokemuksia ja mielipiteitä muilta ja vielä sellaisilta, jotka eivät välttämättä ihan prikulleen samaa hommaa tee kuin itse. Emmi on järjestämässä syksyllä tällaisen koulutuksen / workshopin uudelleen, joten seuratkaahan Emmin somea!

Emmi oli koonnut meille erilaisia tehtäviä ja heitteli ilmaan paljon kysymyksiä siitä, minkälainen juuri sinun somebrändisi on nyt ja minkälainen sen haluaisit olevan.
Kysymykset ja tehtävät olivat todella hyviä. Koulutuksen aikana minulle oikeasti ihan kirkastui se, minkälainen minä haluan oman somebrändini olevan. Uskokaa tai älkää, vaikka blogissani on kuukausittain satoja tuhansia klikkejä ja instagramissa seuraajia yli 16 000, on minulla välillä epäilykseni omaa tekemistä kohden.

Emmi kysyi meiltä mm. ”minkä värin näette, kun ajattelette teidän somebrändiä nyt ja minkä värisenä haluaisitte sen nähdä?”. Vastasin, että näen oman instagramin ja blogin punakeltaisena, sellaisena räiskyvän värisenä ja monivärisenä. Jostain syystä kuitenkin vastasin, että haluaisin nähdä sen pastellinsävyisenä tulevaisuudessa. Kun sitten lähdin avaamaan tätä vastausta, ymmärsin etten oikeasti halua haalentaa värejä. Se on vain jokin uskomus päässäni, että sellaiset blogit ja ig-tilit menestyvät parhaiten, joissa paistaa seesteisyys, vaaleat värit ja tarkoin harkitut asiat. Se sama uskomus vie minut välillä ajattelemaan, että lukijani haluavat hillitympää ja seesteisempää linjaa.. mutta itse asiassa en usko sen olevan niin.

Kuitenkin kun taas kerran katson itseäni peilistä ja mietin taas kerran sitä pohjaa, mikä somellani on ollut alusta asti – ei pastellinsävyisyys olisi minun totuuteni. Se voi olla jonkun toisen. Mutta niinhän me somevaikuttajatkin olemme erilaisia. Toiset ovat hillitympiä ja seesteisempiä. Ja toiset räiskyvät enemmän. Onneksi on molempia. 🙂 Sillä niinhän on lukijoitakin.

Välillä mietin, miksi yritän hillitä itseäni? Miksen antaisi vain palaa? Se, että blogiani ja instagramia seuraa niin suuri määrä ihmisiä on vaikuttanut siihen, että yritän jollain tapaa jarruttaa ja olla hillitympi. Seesteinen, aikuinen nainen. Mutta kun enhän minä ole sellainen. 
Olen päättänyt tämän aiemminkin, mutta nyt luotan päätökseeni. Annan palaa ja olen juuri niin monivärinen ja räiskyvä, kun haluan. Monivärinen tarkoittaa myös sitä, että välillä voi olla mustaa tai vaikka niitä pastellinsävyjä. 

Tämän opin kirjoitan nyt syvälle päähäni ja suosittelen samaa muillekin:

Ole luottavaisesti aina oma itsesi. Kukaan muu ei ole sinä ja juuri siksi sinä olet ainutlaatuinen ja uniikki!

***