Kuka osaa vääntää itseään parhaaseen s-kirjaimen muotoiseen asentoon kuvissa? Kuka osaa vetää vatsaa parhaiten sisäänpäin, niin ettei kasvoilta näy hengityksen pidättäminen? Kuka osaa pyllistää juuri sopivasti, mutta ei liikaa?

Olen miettinyt nyt lähiaikoina todella paljon sitä, kuinka ulkonäkökeskeistä tämä elämä on. Ulkonäkö on käyntikortti. Eikä sen käyntikortin kiillottamiseen riitä se, että pukeutuu siististi ja on ystävällinen ja kohtelias. Kiiltävin kortti on sillä, jolla on niin älyttömän upea kroppa ja niin kalliita outfittejä, että ei niihin ihan peruspertit ja pirkot pysty. Ei rahallisesti, eikä vain kuntosalilla kyykkäämällä.

Minua on alkanut myös todella kovasti mietityttämään se, haluanko oikeasti tehdä töitä enää personal trainerina. Ehkä haluan. Mutta haluanko valmentaa ihmisiä ulkonäkö edellä? En halua. Toisaalta, en ole koskaan halunnut kannustaa asiakkaitani pelkästään ulkonäkötavoitteisiin. Ulkonäöstä saa ja pitää välittää. On hienoa, että halutaan kropan olevan sellainen, jota itsellään on kiva kantaa. Sellainen, jota ei häpeile. Mutta jos ainoa tavoite on ulkonäkö ja koko elämä pyörii sen ympärillä miltä näyttää missäkin ig-kuvassa, on mielestäni jotain ehkä vähän pielessä. Mutta tietysti tämä on vain minun mielipiteeni.

Luin viime viikolla kirjoituksen, kuinka nuorten itsemurhatilastot ovat nousseet. Kuinka paljon nuoret kokevat ahdistusta ja sairastavat masennusta. Olen varma, että osa näistä ahdistuksista johtuu todella kovista ulkonäköpaineista ja siitä, että nuoria ei osata auttaa näissä asioissa. Tai kuulla heidän ahdistustaan. En oikein tykkää niistä sellaisista ”tältä näyttää nainen (tai mies) oikeasti” -kuvapostauksista, koska on olemassa ihan oikeastikin hyväkuntoisia ja hyvännäköisiä ihmisiä. Mutta se mikä pitäisi jollain tapaa terottaa nuorille on se, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Kaikki ig-kuvien takana olevat upeakroppaiset mimmit eivät elä unelmaansa, eivätkä he pysty olemaan pidättämättä hengitystään, kuin sen kuvan oton verran. Kaikki muskelimiehet ig-kuvissa ei ole hankkineet hauiksiaan pelkällä heraproteiinilla.

Tiedän, että ääneni ei tästä asiasta kanna tarpeeksi kauas. Mutta kirjoitan, koska tiedän siellä lukijoissa olevan äitejä, joiden lapset nyt miettivät tai tulevat tulevaisuudessa miettimään näitä asioita. Tiedän siellä lukijoissa olevan nuoria, jotka kamppailee juuri tällä hetkellä ulkonäköpaineista. En vain tiedä, kuka olisi oikea ihminen puhumaan näistä niille yläaste-ikäisille, jotka katsovat joka aamu itseään peilistä ja miettivät olenko minä tarpeeksi. Tai niille parikymppisille neidoille, jotka katsovat julkisuudessakin pyörivien naisten kuvia ihaillen. Unelmoiden siitä kropasta ja ajatellen, että kun tuollaisen kropan minäkin saan, olen onnellinen. Sitten kun se peppu ei kasva ja hauis ei pullistele liian kovalla treenillä ja pelkällä parsakaalilla ja kanalla, onkin suru puserossa – olenko minä huono, kun en onnistunut?

Tiedättekö mistä puhun?

En tiedä… Jotenkin vain tulen kovin surulliseksi siitä miten se voi olla mahdollista, että ulkonäöllä on niin suuri merkitys. Edelleenkään en kiellä sitä, etteikö ulkonäöstä saisi välittää ja vaikka tavoitellakin sitä pyöreää peppua. Mutta jos ulkonäkö määrittää sinut ihmisenä ja vain sillä on merkitystä kenen uuma on kapein ja peppu pyörein, niin miten ihmeessä se on mahdollista?! Ihan oikeasti. Kuinka moni oikeasti liikkuu liikunnan riemusta? Kuinka moni treenaa sen vuoksi, että viihtyisi omassa kropassaan, mutta kuitenkin pilke silmäkulmassa ja jotain sellaista lajia mikä innostaa joka ikinen kerta liikkumaan? Ja kun ihan oikeasti siinä omassa kropassaan voi  ja saa viihtyä myös vaikkei olisikaan sitä pyöreää peppua ja kapeaa vyötäröä. Itseensä voi olla pirun tyytyväinen, vaikka olisi minkä näköinen tai kokoinen. Painokiloilla ei ole merkitystä, kunhan ne eivät ole terveydelle vaarallisen suuria.

Minusta tuntuu, että olen välillä niin kovin sinisilmäinen. Ja sitten kun kuulen asioita ja luen juttuja, joissa ollaan valmiita tekemään aivan päättömiä asioita vain ulkonäön vuoksi, tulen surulliseksi.

***

Nyt se on täällä, toukokuu ja kevät! Ehkä enää ei sada lunta? 😉 Muutaman päivän ajan on toukokuu hellinyt meitä siten, miten sen ”kuuluukin”. Lupasin itselleni Ruotsissa ollessamme, katsellessani kuvia Suomen vapusta ja lumisateesta, että minä en tule säätä perklaamaan. Kyllä piti purra hammasta pari kertaa tässä viime viikkoina, mutta en perklannut. 😀

Postaus sisältää mainoslinkin.

Sää on yksi sellainen asia, mihin ei vain voi vaikuttaa. Tämän vuoksi olen joskus aikonaan päättänyt, että en aio sään antaa pilata fiilistäni missään tilanteessa. Hyvä esimerkki on vaikkapa juhannus tai kesäloma. Tai joulu. Juhannus on sellainen, että me suomalaiset jo valmiiksi naureskellaan juhannussäille.. Eikö vaan? Sitten istutaan toppatakit päällä saunan kuistilla ja katsellaan kokkoa. Kesälomia monet ihmiset suunnittelevat sään perusteella. Heinäkuu on hyvä kesälomakuukausi, silloin yleensä on hyvät ilmat. Mutta itse asiassa elokuu taitaa olla nykyään melkein se parempi kuukausi säiden perusteella. Jollei jouluna ole lunta, voiko joulupukki tullakaan? 😉 Jouluun kuuluu lumi, se tuo joulutunnelmaa. Mutta entä sitten jos on musta joulu? Onko sitten joulu pilalla?

Olen monet kerrat ollut harmissani siitä, että juhannuksena on satanut vettä ja lämpötila on keikkunut +10c:n alapuolella. Tai siitä, kun kesälomasta kolme viikkoa on satanut vettä ja yhdellä viikolla on paistanut, mutta vaan vähän. Myös lumeton joulu on harmittanut. Sen vuoksi joskus päätin, että en enää aio säätilan antaa vaikuttaa fiilikseen. Joulu on joulu, oli lunta tai ei. Loma on loma, satoi tai paistoi. Ja juhannuskin on ihan kiva juhla, vaikka ei olisikaan hellettä. 😉

Kukkatakki – TÄÄLTÄ

Tottakai se voi vähän harmittaa jos koko loman sataa vettä. En sitä kiellä. Mutta jos sellainen tuuri kävisi, niin toisaalta sillehän voisi vaikka nauraa. Ainakin varmasti sateisella lomalla tulisi levättyä.

Vaikka rakastan aurinkoa, on mielestäni välillä kesällä ihanaa, kun on sateisia päiviä. Silloin saa jollain tapaa luvan kanssa möllöttää kotona sisällä ja ottaa päikkäreitä. En tietenkään sano, että kesä olisi parempi jos sataisi joka päivä.. 😀 Ei, kyllä sitä aurinkoa saisi olla 95% ajasta. Mutta tekeehän sade tietysti hyvää luonnollekin. 😉

Kyllä minä sanon, että tämä sää-asiakin on sellainen asennekysymys. Vai mitä olette mieltä? Asenteista puheenollen, näin ihanan ajatuksen eräässä kirjassa. Liitin sen tähän alle kuvaan. 🙂 Eikö olekin aika hyvä?

***

Ihanaa päivää kaikille! Satoi tai paistoi! <3