Kiusaaminen. Se on aina väärin. AINA.

Sosiaalisen median ihmeellisessä maailmassa pyörii paljon trolleja. Siellä pyörii ihmisiä, jotka tahallaan haluavat satuttaa toisia. Nettikiusaaminen on nykypäivän kiusaamista. Sen tekee liian helpoksi kasvottomuus. Sen tekee helpoksi se, että kuka tahansa voi kasvottomana, nimettömänä, anonyyminä käydä laukomassa mitä sylki suuhun tuo.

Äitiyden myötä minut on pistetty koville näiden kasvottomien tyhjäpäiden suunnalta. Monta kertaa. Olen joutunut trollaajien uhriksi. Olen joutunut nettikiusaamisen uhriksi. Ja se ei ole mukavaa, ei todella. Voin kertoa, että pahimmat näistä kiusaajista ovat saaneet kyyneleet vierimään poskillani.

Mikään muu ei satuta niin paljon, kuin äitiyden arvostelu. Minulle on mm. kerrottu kuinka huono äiti olen. Kuinka itsekäs olen, enkä osaa asettaa lastani etusijalle. Minulle tuntemattomat ihmiset ovat kertoneet kommenttiboksissa monta muutakin ”faktaa” elämästäni ja äitiydestäni.

Näiden ala-arvoisten ja asiattomien kommenttien vuoksi olen joutunut miettimään koko blogin tulevaisuutta. Olen vakavasti harkinnut lopettavani, koska en halua ottaa enää yhtään paskaa niskaani. Koska haluan suojella perhettäni mielipahalta ja ihan kaikelta. En halua enää lukea yhtään kommenttia, jossa arvostellaan minua äitinä ja jopa sitä kun lapsen isä haluaa puuhata asioita lapsensa kanssa kahdestaan, käydä vaunulenkeillä ja syöttää omaa lastaan.

Mutta ei, minä en halua lopettaa! Rakastan kirjoittamista! Minulla on aivan ihania lukijoita! Lukijoista 99% on normaaleja, viisaita ihmisiä. Prosentti on niitä tyhjäpäitä, kiusaajia. En todellakaan halua antaa tälle yhdelle prosentille sitä iloa, että he saisivat minut poljettua maanrakoon. Haluan jatkaa kirjoittamista ja nauttia bloggaamisen parhaista puolista; vertaistuesta, kokemusten jakamisesta ja kommunikoinnista ihanien lukijoitteni kanssa.

Olen paras äiti Emmalle. Teen KAIKKENI hänen vuokseen ja niin tekee myös mieheni, Emman isä Tuukka.

Koska rakastan tytärtämme enemmän kuin mitään tässä maailmassa, enkä todella aio sitä joutua todistelemaan tai rautalangasta vääntämään ihmisille, jotka eivät minua tai elämäämme tunne – aion tehdä tälle minuun kohdistuneelle nettikiusaamiselle stopin.

Blogin kommentointia valvoo tästä lähtien ulkopuolinen moderaattori, joka poistaa suoraan kaiken asiattoman ja vain ilkeilyn vuoksi kirjoitetun kommentoinnin. Minä luen vain seulan läpäisseet kommentit.

* sis. mainoslinkkejä

Kirjoittelin teille tammikuun alussa postauksen siitä mitä odotan tulevalta vuodelta. Siinä oli aika hyvin kiteytettynä niitä tärkeimpiä asioita tälle vuodelle. En tosiaan tehnyt tällä kertaa mitään uuden vuoden lupauksia, mutta on silti kiva miettiä mitä odottaa tulevalta vuodelta. Mietin myös, että voisin kertoa teille mitä tavoitteita olen ajatellut itselleni pistää tälle vuodelle. En tykkää siitä, että asioita tehdään suorittamisen vuoksi. Ja olenkin oppinut elämän myötä, että monesti se matka kohti jotakin onkin se ihanin osa. Tämän vuoksi osa tavoitteista on vähän laajempia käsitteitä, mutta osa on ihan niitä konkreettisiakin. 😉

Vuonna 2017 haluan tavoittaa nämä asiat:

1. Opetella sisäinen rauha uudelleen. Minusta tuntuu, että raskauden aikana ja nyt myös pienokaisemme syntymän jälkeen oma persoona on jonkin verran muuttunut. Tottakai. Ja olen ottanut sen muutoksen avosylin vastaan. Kuitenkin usein muutoksen kynnyksellä sitä on herkillä monen asian suhteen. Niin nytkin. Koska olen huomannut itsessäni leijonaemon piirteitä vahvasti, haluan suojella pientä perhettäni entistä tarkemmin ja tiukemmin. Haluan tämän muutoksen myötä oppia taas löytämään sisäisen rauhan ja se on tuossa ihan oven takana. Ovi on jo raollaan. ❤
2. Hallita mieltä. Koska uudenlaiset hormonit ovat jyllänneet kehossani nyt kohta vuoden, läpi raskauden ja nyt synnytyksenkin jälkeen – on tunteet ja mieli ollut vähän sekaisin. Raskausaikana en kokenut mitään suuria mielialanvaihteluita, joista olen kuullut monen raskaana olevan jopa kärsivän. Mutta baby blues oli kohdallani aikamoinen kokemus. Oli todella outoa itkeä ihan tuosta noin vain, eikä edes millekään erityiselle syylle. Onneksi oma positiivinen minäni kampesi baby bluesin yli ja suurimmat itkut jäi taakse. Tämä kakkoskohdan tavoite on vähän liitoksissa ykköskohtaan. Mutta haluan siis kuitenkin taas enemmän keskittyä myös sinne henkisen hyvinvoinnin puolelle. Sieltä se kaikki pohja rakennetaan. ❤
3. Palauttaa mieliin akrobatian saloja. Pari viime vuotta olen harjoitellut ahkerasti akrobatiaa. Hurahdin siihen lajiin oikeastaan alunalkujaan tankotanssin kautta kolmisen vuotta sitten. Lähdin muutaman ystävän kanssa sitten harjoittelemaan tankotanssisalin ulkopuolelle, mm. Taitoliikuntakeskukseen erilaisia akrobatian alkeita. Eräs ystäväni opettaa sirkustaiteita, joten hänen kanssaan kävimme harjoittelemassa päälläseisontaa ja käsilläseisontaa ja myös mm. kankailla erilaisia kiipemisiä jne. Tuo laji vei minut niin mukanaan, että ennen raskautta salitreenikin meinasi välillä tyystin unohtua, kun teki mieli vain ”tempputreeneihin”. Nyt pikkuhiljaa alan taas palaamaan kohti näitä ihania akrobatian saloja. Se on aivan ihanaa, päätätyhjentävää, onnistumisen tunnetta ja epäonnistumisista ylösnousemista ja uudelleen yrittämistä. Palkitsevaa niin henkisesti, kuin fyysisesti.
4. Olla läsnä ja karsia turhat asiat. Nyt tuntuu, että viime vuodet on olleet aikamoista menoa ja melskettä. Kaipaan todella paljon sellaista rauhaa ja olemista vain perheen kesken kotona. Haluan karsia turhia asioita ja saada sitä kautta ns. tyhjää aikaa enemmän. Haluan, että kiireen tuntu häviää. Että on rauha tehdä niitä itselle tärkeitä ja rakkaita asioita, olla läsnä niiden tärkeiden ja rakkaiden kanssa. ❤
5. Opetella laittamaan rajat. Tämä liittyy hieman tuohon edelliseen kohtaan. Toisaalta myös 1. ja 2. -kohtiin. Mutta nämä rajat liittyvät eniten henkilökohtaiseen elämääni. Blogini lukijamäärät ovat vain kasvaneet entisestään ja tämä on tuonut eteen taas enemmän niitä bloggaamisen negatiivisia puolia, joita en aio täällä sen kummemmin käsitellä. Kuitenkin tämän vuoksi olen päättänyt rajata henkilökohtaista elämääni vielä tarkemmin. En halua avata ovea kotiimme ja perhe-elämäämme enää niin usein. Mutta raotan sitä ovea kuitenkin silloin tällöin. 😉
6. Pistoolikyykyt takaisin treeniin. Vähän ennen raskautta opin pitkän harjoittelun myötä tekemään pistoolikyykkyjä molemmilla jaloilla. Ensin se onnistui vain oikealla, koska oikeassa jalassa sain jalkatreeneissä aktivoitumaan pakaralihakset paremmin – ne myös vahvistuivat. Fysioterapeutin avulla opin aktivoimaan myös vasemman pakaran lihakset paremmin ja opin myös tekemään vasemmalla jalalla pistoolikyykkyä. Tämän kaltaiset vähän motoriikkaa ja paljon kehonhallintaa vaativat liikkeet on itselleni niitä motivoivimpia opetella ja treenata. Tylsistyn helposti pelkän peruskyykyn tekemisessä. 😉

Luulen, että tässä on aika hyvät tavoitteet tälle vuodelle. Tai en mitään luule, vaan ne on. ❤

Postauksessa olevat vaatteet:

• Bubbleroom Sport – Urheiluliivit
• Bubbleroom Sport – Treenipaita
• Bubble room Sport – Urheilutrikoot

***

Ihanaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa. ❤ Me lähdetään nyt koko perheen voimin kävelylle, tutustumaan uuden kodin lähimetsiin. 😉

pus!