Kirjoitin eilen instagramiin pienen pätkän riittämättömyyden tunteesta.

Riittämättömyyden tunne. Onko se tuttua sulle? SoMe sysää jatkuvasti infoa siitä, kuinka paljon ihmiset tekee asioita. Kuinka kiire kaikilla on. Kuinka hyviä äitejä ja isejä ihmiset on. Kuka palautuu synnytyksestä nopeiten ja kellä on pienimmät silmäpussit taaperon kanssa eläessä. 
Mä haluaisin muistuttaa, että on ihan ok olla vaan. ? On tosi ok, että ei sänteile paikasta toiseen koko ajan. On hyvin hyvin ok, että kiire ei ole alati päällä. 
Me kaikki jaksetaan asioita eri tavalla. Meiän pitäis muistaa katsoa omaa jaksamista ja tekemistä, ei verrata muihin. ? Me ollaan nimittäin ihan jokainen riittäviä just tällaisenaan. Silmäpusseilla tai ilman.

Samalla kuin kirjoitin tuota kuvatekstiä teille, kirjoitin sitä myös itselleni. Tän asian kanssa nimittäin minäkin taistelen. On todellakin ok olla vain ja ei koko ajan tarvi olla kiire ja häsä päällä. Itse asiassa mä jotenkin nyt jopa nautin siitä, että voin sanoa mulla olevan tylsää. Kuvan alle tuli paljon kommentteja, että kiitos tästä ja riittämättömyyden tunne on todellakin tuttu juttu. Yksi kommentti sanoi myös hyvin, että esim. lasten on hyvä tylsistyä välillä. Vastasinkin kommenttiin, että myös aikuisten on!

Riittämättömyyden tunne voi olla lähtöisin jo lapsuudesta. Meiän 80- ja 90-luvun lapsien äidit on varmaan aika monet saattaneet kuulua Painonvartijoihin tai muuten vaan tarkkailla itseään tiukoin sanakääntein peilin edessä. Me pienet lapsoset ollaan katsottu äitejämme, että voi kun mun mielestä sä olet vaan maailman kaunein ja ihanin. Riittämättömyyden tunne voi olla perua koulukiusaamisesta, yksinäisyydestä, työpaikkakiusaamisesta, nettikiusaamisesta. Mä uskon, että SoMe ei ainakaan varmaan vähennä sitä tunnetta.

Vaikka SoMe on ihana paikka ja siellä on paljon hyvää, on sen myötä tullut myös paljon ”ei niin hyviä” asioita. Yksi on ehdottomasti se, että koko ajan vertaillaan kenellä on paras sitä ja tätä ja kuka tekee parhaiten tämän ja tuon. Pari vuotta sitten vertailtiin, että kenellä on pyörein pylly (treenattu sellainen). Nyt paljon puhuttaa se, kuka palautuu raskaudesta ja synnytyksestä nopeimmin. Vanhemmuutta vertaillaan ja arvostellaan. Koulutustasoja vertaillaan. Titteleitä vertaillaan. Autoja vertaillaan. Koteja vertaillaan. Vaatteita vertaillaan.

Kun sitten väsymyksen keskellä, ehkä hieman huonompana päivänä selaa jotain SoMe-kanavaa ja näkee vain täydellisiä vartaloita, täydellisiä koteja, upeita autoja, täydellistä kierrätystä, parhaiten pienennettyä hiiljalanjälkeä, supermutseja ja superfaijoja, vaaleita silmänalusia ja selluliitittömiä reisiä – voi tulla riittämätön olo. 

Mutta! On kaksi asiaa, jotka voi helpottaa tätä tunnetta.

1. Kuka määrittelee täydellisyyden? Onko oikeasti olemassa supermutseja ja superfaijoja? Tai minkälaisia ne sitten muka on? Mikä on täydellinen vartalo tai täydellinen koti? Eihän sellaista ole! Joku toinen tykkää tummasta ja joku toinen vaaleasta, kolmas siltä väliltä ja neljäs molemmista. Riittämättömyyden tunteen vallatessa kannattaa miettiä mitkä on niitä oman onnen tuojia. Ei kaikilla tarvitse olla skandinaavisesti sisustettua vaaleaa kotia, ei kaikilla tarvitse olla täydellistä sixpackia tai pyöreintä peppua. Onnea tuo kuitenkin oikeasti ne jotkut ihan muut seikat.
2. SoMe ei kerro totuutta kaikesta. On siloteltua ihoa ja kavennettuja vyötäröitä. Niiden upeiden kattausten vieressä saattaa olla isot vaatekasat ja lasten leluvuoret. Vaikka kuvat oon kauniita ja ihania, kannattaa muistaa, että ne on usein lavastettuja hetkiä. Kuvanmuokkaus on valitettavan yleistä ja oikeasti ihan niillä asennoillakin saa niin paljon vaikutettua siihen illuusioon mikä välittyy seuraajille.

Onhan se myös niin, että me itse taidetaan olla itsemme kovimpia jyrääjiä ja tuomareita. Me itse voidaan vaikuttaa siihen antaako se SoMe meille hyvää vai luoko se paineita. Ainakin itse oon tehnyt sen, että haluan seurata vain sellaisia ihmisiä joiden kuvista ja päivityksistä välittyy ilo ja niistä tulee hyvä mieli. Toki voi olla huonoja päiviä jne.. mutta tärkeintä mulle on, että mä en seuraa tilejä, jotka aiheuttaa mulle sitä riittämättömyyden tunnetta.

Toisaalta, joskus on myös hyvä katsoa peiliin ja miettiä miksi vaikkapa tuo julkaisu saa itsessäni fiiliksen, että tuo henkilö on riittävämpi tai jaksavampi tai jollain tapaa muka parempi kun minä. Tällaiset tunteet ja fiilikset on ihan täysin inhimillisiä, mutta niitä kannattaa tarkkailla. Me ollaan kuitenkin ihan jokainen meistä riittäviä just näin, kun ollaan.

—

Monna

Kaupallinen yhteistyö: Stella

Kotisiivous on asia, josta oon haaveillut jo varmaan pari vuotta. Oon usein kuullut ystäviltä ja tuttavilta kehuja siitä, kuinka se helpottaa elämää ja lisää onnen tunnetta. 😉 Ei mutta siis oikeasti! Moni äitikaveri on sanonut, että jos pari kertaa kuussa tai vaikka kerran kuussa joku ammattisiivooja käy siivoamassa läpi kodin, se vaan helpottaa niin paljon omaa elämää.

Me tehtiin nyt siivoussopimus Stellan kanssa ja meillä käy ainakin toistaiseksi kerran kuussa siivoja. Meillä on reilu 90m2 ja kaksi kerrosta, joten siivottavaa riittää. 😀 Sen takia ajateltiin nyt alkuun, että kotisiivous kerran kuussa riittää. Katsotaan sitten jääkö tähän koukkuun (luultavasti) ja täytyy miettiä josko talous antaisi periksi kahteen kertaan kuussa siivoukselle.

Kotisiivouksessa on kylläkin sellainen kiva ”talous-apu”, että puolet hinnasta saa kotitalousvähennykseen! Se on aika huippu juttu! Jos esim. Stellalla yksi siivoustunti pääkaupunkiseudulla maksaa 45,90€ jää siitä oikeasti maksettavaksi 22,95€.

Miten homma eteni?

Meillä kävi tosiaan viime viikolla ekaa kertaa siivooja Stellasta. Hän kertoi, että ekaan siivouskertaan kannattaa varata sellainen 5 tuntia meidän kodin kokoisessa tilassa. Kun siivooja tuli, hän pyysi mua täyttämään kaavakkeen, johon ruksin erinäisiä kohtia siivouksen puitteista. Jätin ruksaamatta esimerkiksi saunanpesun ja lakanoiden vaihdon. En laittanut ruksia myöskään roskien viemiselle tai tiskaamiselle. 🙂 Me ajateltiin Tuukan kanssa niin, että isoin apu meille on siitä, että kerran kuussa joku tekee sellaisen ”ison siivouksen”, jota me ylläpidetään sitten itse. Mutta lakanat voidaan vaihtaa itse ja viedä roskat. 😉

Mä olin kuullut monilta, että ennen siivoojan tuloa tulee itselle tarve siivota kotia. Ajattelin joskus, että no onpas hassua.. mutta annas olla, kun huseerattiin molemmat Tuukan kanssa edellisenä iltana ja siivouspäivän aamuna tavaroita paikoilleen ja vaatekasoja kaappeihin. 😀 Haha! Mutta mitään imurointia tai pölyjen pyyhkimistä ei tehty. Sen ajateltiin olevan tietysti siivojan hommia.

Mä olin kotona tekemässä töitä siivouksen ajan. Koirat tuli mun mukana yläkertaan, kun siivooja siivosi alakertaa ja toisinpäin. Oli ihana, kun yläkerran ja alakerran kylpyhuoneet siivottiin oikein kunnolla ja vessat pestiin jne.. Oli myös ihana, kun siivooja pyyhki kaikki ovenkahvat ja imuroi sohvan alta (josta me ei ehkä IHAN joka kerta itse imuroida 😉 ). Hän tuuletti matot ja moppasi lattiat. Ja kyllä todellakin joka paikka kiilsi siivouksen jälkeen.

On se ihan totta mitä ne mun ystävät ja tuttavat oli sanoneet, kotisiivous lisää onnen tunnetta. 😉 Me ollaan myös pidetty aika hyvin siisteydestä kiinni siivouksen jälkeen. Ei tavallaan halua, että se ihana siisteys häviää mihinkään. Toki kun ihan eletään sitä normiarkea tässä kodissa, niin välillä on niitä kasoja jossain ja ruokapöydällä rojua. Mutta ollaan nyt aina iltaisin laitettu tavarat takaisin omille paikoilleen ja siistitty paikat. Niin, että aamulla on kiva herätä uuteen päivään. <3

Seuraava siivous on huhtikuun ekalla viikolla. Sitä odotellessa! 😉 Onko teillä muilla kokemusta kotisiivouksesta? Jos joo, niin minkälaista? Käykö jollain kerran viikossa siivooja? (se olis vähän mun unelma.. 😉 )

—

Monna

Lue myös mun siivousmetodeista TÄSTÄ. 😉