Kirjoitin viime viikolla FB-tililleni näin:

No mietin sitä, että miksi naiset puhuvat miehistään niin halveksuvasti ja alentavasti tuntemattomille? Ja mietin sitä, että kuinka kamalaa olisi jos joutuisi kokemaan kohtukuoleman. Mietin sitä, että vitsit jos vois jo vähän noi ilmat viiletä. Ja sitten mietin, että toivottavasti osaan aina nauttia pienistäkin asioista ja olla kiitolinen monista asioista.

Mitä muuta mun päässä pyörii usein tai juurikin tällä hetkellä?

• Miksi tylsiä ja hitaita päiviä ei osaa arvostaa sillä hetkellä, mutta kiireisenä päivänä niitä kaipaa?
• Osaankohan mä vielä seistä käsilläni sitten kun raskauden jälkeen sitä yritän?
• Miksköhän selluliittiia kertyy vaan pepusta polviin välille, eikä vaikka polvista nilkkoihin?
• Kuinkakohan moni mun kaveri lukee mun blogia?
• Onkohan raskaana olevat naiset vain naisten mielestä kauniita, vai myös miesten?
• Kuinkakohan aikasin tänä vuonna syksy tulee?
• Onkohan jouluna lunta?
• Mä rakastan joulua.
• Liikkuuko meiän vauva masussa yhtä paljon kuin muutkin vauvat?
• Mun FB-tilille murtauduttiin pari viikkoa sit, pitäisköhän mun poistaa kokonaan tää tili ja tehdä uusi?
• Vai pitäisköhän vaan karsia kaverilistaa ja siistiä profiilia, ottaa vanhoja kuvia pois..
• Koskakohan mä jaksaisin siivota mun vaatekaapin loppuun ja myydä käyttämättömät vaatteet pois?
• Tuliskohan kukaan paikalle jos pitäisin kirppiksen kotona?
• Milloinkohan tää vauva syntyy, ajoissa vai myöhässä? Vai kenties laskettuna päivänä?
• Muutetaankohan me joskus omakotitaloon?
• Miksköhän mä haluun aina tummat hiukset silloin kun mulla on vaaleet ja toistepäin?
• Mä oon aika malttamaton. Olispa jo se hetki kun vauva syntyy.
• Pitäisköhän mennä 4D-ultraan, vai oiskohan se rahan tuhlausta?
• Oonkohan mä loppuelämäni tällä alalla?
• Oonkohan mä aina yrittäjä vai palaanko vielä palkkatöihin?
• Miksköhän vanhoissa taloissa ei oo vaunuvarastoa?
• Mitenköhän monta kertaa mä oon nähnyt Frendien kaikki jaksot?
• Miks siisteys ei pysy yllä kotona? Vai pysyyköhän se jollain? Onkohan jollain AINA siistiä kotona?
• Pitäiskö tänään taas siivota?
• Mä halusin pienenä, että osaisin lukea ihmisten ajatuksia.
• Miks jollain on niin paljon FB-kavereita? Oonkohan mä jotenkin vanhanaikanen, kun ajattelen, että haluun olla siellä kaveri vaan niiden kanssa kenet oikeasti tunnen?
• Kuinkakohan kauan mun blogi voi vielä kantaa? Vai muuttaako se vaan muotoaan ja bloggaan vielä kymmenen vuoden päästäkin?
• Olispa jo syyskuu.
• Kuinkahan paljon niitä harsoja pitää ostaa?
• Missäköhän me pidetään vauvan ristiäiset?
• Mut on kastettu Temppeliaukion kirkossa, kastetaankohan meiänkin vauva siellä?
• Mä aina välillä toivon, että koirat ymmärtäis puhetta. Että voisin kertoa Pimulle ja Gerelle, kuinka rakkaita ne on meille.
• Koskakohan mä oon viimeks soittanut pianoa?
• Opetankohan mä lapselle pianonsoittoa? Haluaakohan se edes oppia?
• Mä mietin kauan, että haluan vaan yhden lapsen. Mutta nyt oon alkanut miettiä, että jospa niitä saiskin kaksi.
• Tuleekohan vauvasta mun vai Tuukan näköinen enemmän?
• Mitenköhän monta ajatusta ihmisellä pyörii päässä päivän aikana? Pyöriiköhän toisilla enemmän kuin toisilla?
• Mä haluan RuisRockiin joku kesä. Mä oon ollut siellä 17-vuotiaana. Me oltiin silloin koko viikonloppu kaljateltassa ja ainoat artistit, jotka kävin kattomassa oli ZZ Top ja Red Hot Chili Peppers.
• Herkistyyköhän kaikki musiikista yhtä paljon?
• Mä tykkään tosi paljon Paula Vesalan äänestä ja sen laulutyylistä.
• Ootteko kuullet Sinuun minä jään -kappaleen? Ihana. Surullinen.
• Mitäköhän me tänään tehdään?

Entä sinä? Mitä sinä mietit?

https://www.youtube.com/watch?v=_37pmD8Q-vE

Olin hyvän ystäväni Inarin kanssa pari viikkoa sitten tyttöjen päiväretkellä Tallinnassa. Ihana aurinkoinen päivä ihanassa seurassa. Juteltiin kaikenlaista, syötiin, käveltiin paljon ja vähän shoppailtiinkin. Yksi juttu mistä puhuimme oli kehuminen.

Mietimme, että miksi on vaikeampaa sanoa hyvälle ystävälle tai omalle kumppanille kehuja, kuin jollekin hyvänpäiväntutulle tai jopa melkein tuntemattomalle? Tulimme molemmat siihen tulokseen, että kehumme helpommin jotain puolituttua kuin omaa miestämme tai hyvää ystäväämme. Miksi se on niin? Tunnistaako joku muukin itsensä?

Sattumalta juuri tähän aiheeseen sopivasti, me Tuukan kanssa päätettiin hieman ennen tätä Tallinnan reissua kirjata ylös asioita, joita jättää sanomatta toiselle tai ihan arkisia tekoja joita tekee toisen hyväksi, mutta ei pidä niistä ääntä. Huomasin heti, että saatoin mm. miettiä Tuukan lähtiessä töihin tai johonkin, että onpas se hyvännäköinen tänään. Mutta en sanonut sitä ääneen.
Muutama viikko sitten olimme syömässä ystäväpariskuntamme kanssa lounasta ja mietin siinä syödessä, että voi kun Inari näyttää kauniilta tänään. Mutta en sanonut sitä ääneen. Lähetin kylläkin viestin myöhemmin, että hän näytti kauniilta.

Kehu päivässä, pitää mielen virkeänä! 😉

Joskus aiemminkin olen miettinyt tätä samaa asiaa. Ja ihan keskittynyt siihen ja huomannut, että olen alkanut sanomaan kehuja ääneen. Nyt se on jotenkin taas jäänyt taka-alalle, mutta meinaankin nyt jatkaa siitä mihin jäin ja skarpata ääneen kehumisen kanssa! Mikäs sen parempaa kuin sanoa hyvälle ystävälle tai omalle kumppanille kehu, josta hänelle varmasti tulee hyvä mieli – sitä kautta myös itselle tulee hyvä mieli. Eikö vaan?

Kirjoitin reilu vuosi sitten postauksen Anna yksi kehu! Käy lukemassa, jos et vielä ole lukeut! 🙂

***

Hei, sitten tällainen ilmoitusjuttu!

Minä ja Tuukka ( MT Personal Training ) saamme kunnian olla mukana järjestämässä New Balancen kanssa Rio-henkiset treenit kolmessa kaupungissa elokuussa (Helsinki, Espoo, Tampere)!
New Balance on Suomen olympiajoukkueen virallinen yhteistyökumppani ja näin ollen jotain olympia-henkistä haluttiin järkätä myös tänne Suomeen, kisakatsomoihin! 😉

Nyt kaikilla on mahdollisuus tulla mukaan näihin treeneihin!!
Käy ilmoittautumassa alla olevasta linkistä mukaan! Vain 50 ensimmäistä mahtuu jokaisen kaupungin treeneihin ja ainakin Helsingin ja Espoon treenit alkavat jo täyttyä kivaa vauhtia.