Me oltiin mun hyvän ystävän Lauran kanssa tänään keskiviikkona Iltalehden haastattelussa. Meitä pyydettiin haastatteluun ystävyyden vuoksi, joka on syntynyt somessa. Me ollaan Lauran kanssa siis tutustuttu somen välityksellä ja onneksi ollaan!! Laura on yks mun rakkaimpia ja läheisimpiä ystäviä tätä nykyä! <3 Oon saanut myös monta muuta hyvää ystävää somen kautta ja paljon ihania kavereita ja kollegoita.

Meiltä kysyttiin haastattelussa, että voiko someystävyyteen luottaa. 

Me tultiin Lauran kanssa molemmat siihen tulokseen, että kyllä voi. Mutta on tietysti myös olemassa valitettavasti heitä, jotka haluavat vain hyötyä ja olla tekemisissä vain joidenkin tiettyjen asioiden takia. Mä kerroin haastattelussa, että mulla oli luonnoksissa postaus tästä aiheesta, jota aloin kirjoittaa pari viikkoa sitten. Tämä postaus on se, jota juuri luet.

Ystävä, jonka kanssa voi olla just sitä mitä on. Eikä aina tarvi olla niin tosissaan. 😉

Karu meininki

Juttelin mun toisen hyvän ystävän kanssa muutama viikko sitten siitä, että häntä on alkanut ahdistamaan sellainen meininki, kun esim. erilaisissa vaikuttajille suunnatuissa tapahtumissa hengataan sellaisten ihmisten kanssa, joilla on ”tarpeeksi” seuraajia. 😀 Siis ihan naurettavaltahan tää kuulostaa!! Mutta se on totta. Halutaan hyötyä toisesta, eli jos toisella on enemmän seuraajia kuin jollain toisella, hengataan mieluummin sen kanssa, koska siitä saattaa saada sitten tägäyksen kuvaan/storyyn ja uusia seuraajia! OMG! 😀 😀

Tiedän myös paljon ihmisiä, joille merkitsee henkilön titteli tai koulutustaso paljon enemmän kuin se, mitä se ihminen on sisältä. Se on mun mielestä todella surullista!

Mä en oo ikinä ymmärtänyt tällaista käyttäytymistä!! Mun mielestä jokainen ihminen on samanarvoinen! Ihan sama onko jollain 100k seuraajaa vai 100 seuraajaa IG:ssä. Sekään ei määrittele mulle millään tapaa ihmisen hyvyyttä tai paremmuutta onko joku kouluttautunut Hankenissa vai onko peruskoulu ainoa opinahjo, joka on tullut suoritettua.

Mun mielestä on aika hurjaa, että oma elämä pitää rakentaa sen mukaan miltä se näyttää muiden silmissä. Hengataan vain sellaisten ihmisten seurassa, jotka on samaa (korkeaa) koulutustasoa, kuin itse. Somessa julkaistaan vain sellaista sisältöä, jossa näkyy kaunista ja rikasta seuraa, ei ihan ketä tahansa tyyppiä voi ottaa mukaan omiin storyihin..

Mä en tiedä teistä, mutta mua välillä pelottaa mihin tää maailma oikeasti on menossa.

On jotenkin hurjaa miettiä, että nykyään niin monille merkitsee enemmän se miltä elämä näyttää kuin tuntuu. Mä muistan, kuinka joskus joku viisas on sanonut, että on ihana tavata ihmisiä vaikkapa lenkkipolulla tai kuntosalilla – siellä kaikki on samanarvoisia, kaikki on urheiluvetimet päällä jumppaamassa ja lenkillä, keneltäkään ei kysytä titteliä tai kuinka monta seuraajaa sulla on IG:ssä.

Mä oon ajatellut mun vaaleanpunaisten lasieni läpi, että ei oo sellaisia ihmisiä, jotka miettis esim. tulevan puolisonsa sitä kautta mikä hän on koulutukseltaan tai ammatiltaan. Haluan myös edelleen ajatella, että ihmiset on lähtökohtaisesti hyviä ja haluavat vaan oikeasti rakkautta ja ystävyyttä. <3

Meiltä kysyttiin tuossa haastattelussa tänään myös sellaista, että onko joku halunnut hyötyä teidän somenäkyvyydestä tms. Mä sanoin, että mä en ainakaan halua uskoa, että niin olis. <3

***

Mitä mieltä te ootte titteleistä, koulutustasosta tai IG:n seuraajamääristä? Merkkaako ne jotain teille? Tai merkkaako esim. koulutustaso enemmän kuin se, minkälainen ihminen on luonteeltaan?

—

Monna

Ystäväni ja kollegani Umppu kirjoitti viime viikolla blogiinsa hyvän jutun ilmastonmuutoksesta. (voit lukea sen tästä) Mä oon vähän samanlainen kuin Umppu. Haluaisin tehdä vähän enemmän ilmaston hyväksi, mutta en oikein tiedä mitä kaikkea ja miten.

Pelkään myös sitä ryöppyä mikä tulee niskaan valveutuneemmilta ilmastoahdistus-ihmisiltä. Mun mielestä tässäkin asiassa tärkeintä olis, että viesti menee perille positiivisen kautta, ei syyttävällä sormella.

Juteltiin viime viikolla meidän Vaikuttajatapahtumien yhdessä koulutuksessa tästä asiasta. Moni haluaisi tehdä enemmän ekotekoja ja pienentää sitä hiilijalanjälkeään, mutta ei oikein tiedä miten, eikä myöskään uskalla kysyä syytösten pelossa.

Ilmastoahdistus myös täällä

Ensinnäkin mä myös koen ilmastoahdistusta. Oon kokenut sitä jo kauan. Ahdistus tulee siitä, kun on epätietoinen siitä mihin tää maapallo joutuu pian. Itseäni pelottaa kaikkein eniten suurvallat ja Trumpin kaltaiset henkilöt vallassa. Ilmastosopimuksia puretaan ja kuten Trump on jossain sanonut ”ilmastonmuutos on vain tarua”. Se tuntuu kamalalta!

Vaikka jokaisen meidän maapallon asukkaan oma toiminta ekotekojen parissa on hyvä asia ja todella tärkeää – pitäisi suurvaltojen reagoida enemmän!! Myös isojen yritysten pitäisi tätä tehdä!

Somevaikuttajana tähystimessä

Meihin somevaikuttajiin kohdistuu syyttävät sormet usein! Me tehdään yhteistöitä erilaisten brändien kanssa ja suositellaan erinäisiä tuotteita. Me ollaan siis pahiksia, koska sysätään ihmisiä ostamaan. Mä näen asian eri tavalla, se ei oo nimittäin niin mustavalkoista. (tämäkään)

Mä koen itse niin, että teen yhteistyötä yritysten kanssa harkitusti. Välillä suosittelen ostamaan jotain tuotteita, mutta en joka päivä ja kaikkia maailman tuotteita. 🙂 Ajattelen myös niin, että maailma ei pyöri, jos ostaminen loppuu kokonaan.

Haluan myös näyttää oman someni kautta esimerkkiä siinä, että mulla on vuosia vanhoja vaatteita (niin treeni, kuin vapaa-aika), joita käytän edelleen viikottain. Multa kysytään melkein päivittäin mistä tuo ja tuo vaate on ostettu, usein joudunkin kertomaan ostoksen tapahtuneen jo pari vuotta sitten tai jo kymmenen vuotta sitten. 🙂 Olen siitä ylpeä, että voin pukea mielelläni samoja vaatteita vuosienkin jälkeen. Aina ei tarvi olla uusinta uutta päällä jokaisessa tapahtumassa ja juhlassa ja treenikerrassa.

Olen myös pyytänyt, että esim. erilaiset meikkiyritykset ja ihonhoitotuotteita markkinoivat tahot ei lähetä mulle paketteja ilman, että kysyvät onko niille oikeasti tarvetta.

Paljettitakki vuodelta 2002, housut viime vuodelta 2018 ja toppi vuodelta 2010

Mun mekko viime kesältä (2018) ja vyölaukku vuodelta 2014

Mun mekko viime kesältä (2018)

Kierrätän aina vaatteet ja tavarat

Mä pistän mun vaatekaapin ruotuun säännöllisesti. En ikinä heitä vaatteita roskiin, vaan aina kierrätän ne. Parhaimmassa kunnossa säilyneet pistän eteenpäin mun hyville ystäville ja äidilleni. Loput myyn joko kirpparilla tai vien kierrätykseen esim. Pelastusarmeijalle.

Myös kaikki Emman vaatteet kierrätetään. Meillä on onneksemme Emmaa puolisen vuotta nuorempi kummityttö, jolle ensisijaisesti annetaan pieneksi jääneet ja ehjät vaatteet + kengät. Loput viedään kierrätykseen tai kirpputorille.

Myös kaikki puhelimenkuoret ja meikkipurnukat sun muut kierrätän eteenpäin. En ikinä heitä mitään käyttökelpoista tavaraa roskiin, vaan kysyn aina ensin lähipiiriltä onko tarvetta ja sitten pistän eteenpäin esim. Tyttöjen talolle tms. mihin voi tällaisia tuotteita viedä.

Mitä muuta teen maapallon hyväksi?

Me lennetään todella harvoin Tuukan kanssa. Oikeastaan kerran vuodessa tulee tehtyä joku matka lentäen. Tavallaan olisi ihana matkustella enemmän, mutta lentäminen monta kertaa vuodessa tuntuisi mun sydämessä pahalta. En syytä muita, mutta omalla kohdalla ajattelen tän olevan yksi asia, josta voin olla tyytyväinen.

Käytän julkisia aina kuin voin. Suurimmassa osassa Helsingissä käynneistä, kuljen junalla. Joskus menen autolla, kun tarve niin vaatii.

Meillä lajitellaan roskat. MUTTA toivoisin suunnattomasti, että taloyhtiöihin tulisi pakolliseksi muovinkeräyspisteet!

Syön todella vähän lihaa. En ole kasvissyöjä, mutta punaista lihaa ja kanaa syön ihan super harvoin. Kanaa varmaan n.kerran kuussa ja lihaa ehkä n. kerran viikossa.

***

Varmaan tulee tehtyä muutakin, mitä en nyt tässä kirjoittaessani muista. Tiedän myös sen, että aina voi parantaa!! Ja haluankin niin tehdä, mutta en pidä siitä, kun pistetään negatiivisuus peliin ja syytetään kuinka tuolla ja tuolla ei ole merkitystä ja vain tällä on -tyyppisesti. Mun mielestä tän asian kanssa päästäisiin varmasti paljon pidemmälle, kun kaikki tekisi asioita oman hiilijalanjäljen pienentämiseen. Jos kaikki tekisi jotain, olisi se jo iso askel. Mutta monet ei oikein tiedä mitä tekisi tai mistä alottaisi. Monet myös ajattelee, että ei sen ole väliä mitä minä yksinään tässä näitä biojätteitä kierrätän.. Mutta jokaisella teolla on merkitystä! <3

Kertokaa ihmeessä hyviä vinkkejä ekotekoihin!! Ne on tervetulleita varmasti kaikille! <3 Mutta ei syyttäen!! 😉

—

Monna