Arki on alkanut ihan toden teolla. Emman päiväkoti jatkuu ja meillä työt.

Mä tykkään arjesta. Mun mielestä on ihanaa loman jälkeen oikein energiaa täynnä palata rutiineihin ja töiden pariin. Mutta täytyy kyllä sanoa, että arkeen paluu on ollut samaan aikaan väsyttävä ja innostava meille kaikille kolmelle.

Emmallahan alkoi nyt uusi ryhmä. Sama päiväkoti kyllä, mutta pienten ryhmästä siirryttiin nyt isojen ryhmään. Uudet hoitajat ja iso osa lapsista uusia naamoja. Ryhmäkoko myös kasvoi. Isojen ryhmässä täytyy osata tehdä jo aika paljon enemmän itse, joten niille pikkuisille, jotka siirtyy pienten ryhmästä – on totuttelua siihen, että koko ajan ei ehdi joku laittaa kenkiä jalkaan jne.

Jotenkin ihan suru puserossa oon nyt vienyt Emmaa päiväkotiin. Ei siinä, että siellä olis jotain huonosti. Ihanat hoitajat ja muutenkin tietysti ihanaa, kun päivän aikana pihalla näkee tuttuja lapsia ja hoitajia edellisestä ryhmästä. Mutta jotenkin tuntuu, että Emma on ihan pikkuinen vielä. Pienten ryhmässä se oli reipas ja menevä, nyt isojen ryhmässä se onkin se pienin ja (ainakin näin alkuun) hiljaisin.

Äiti, jäädään kotiin vaan!

Kun nyt aamulla Emma sanoo kirkkailla silmillä hymy huulilla hienon idean: Äiti, ei mennä tänään päiväkotiin. Ollaan ihan vaan täällä meidän kotona. Niin kyllä siinä on äidillä itkussa pitelemistä. Mä tiedän, että Emma tottuu. Pari viikkoa ja se on siellä ihan oma itsensä ja juoksee ja hilluu entiseen malliin. Nyt totuttelu vaan vie vähän aikaa. Eikä sitä tietysti helpota se, että kuukausi ollaan vietetty ihanasti yhdessä.

Emma on selkeästi väsyneempi nyt päiväkotipäivien jälkeen. Eilen se sanoi klo 18.30, että voidaanko mennä nukkumaan. <3 Ei ihan vielä silloin menty, mutta tänään kyllä mennään aiemmin nukkumaan, koska unta riittää pidempään kuin klo 21-07 välille. Tosin viime yönä Emma halusi meiän väliin nukkumaan. <3

Tuukalla alkoi tiistaina taas iltapäiväkerhon hommat koululla ja lisäksi tietysti omat pt-asiakkaat ja verkkovalmennukset jne.. Mulla on alkamassa mun Energisempi äiti -valmennus vajaan parin viikon päästä ja sitä varten on hommia aika paljon vielä. Joten vaikka kuinka haluttais olla ihan vaan täällä meidän kotona Emman kanssa päivät pitkät, ei siihen oo nyt mahdollisuutta.

Koiratkin on olleet ihmeissään. 😀

Väsymys iltaisin on BACK! Ainakin hetkellisesti.

Nyt huomaa, että iltaisin on aika väsynyt. Se on tietysti vain väliaikaista, ennen kuin kroppa ja mieli taas tottuu tähän arkirytmiin. Mutta mä ainakin huomaan, että hetkellisesti on aika väsy olo siinä alkuillasta.

Aamulla ja päivällä mulla on energiaa, kuin pienessä pupussa. 😀 Oon oikeesti tosi fiiliksissäni tulevasta syksystä!! On ihan huippuja juttuja tiedossa, niin työrintamalla kuin vapaalla. 🙂 Oon myös tosi fiilikissäni tuosta mun valmennuksesta!!

Muuten hei, siihen liittyen! Nyt olis sunnuntaihin (12.8) asti aikaa ostaa valmennus hintaan 49€!! Sen jälkeen sen hinta on 54,90€. TÄSTÄ pääset klikkaamaan ostoksille ja lukemaan vielä lisää, jos on jäänyt jotain mietityttävää. Voit myös aina kysyä, jos tulee jotain kyssäreitä mieleen?

Mites siellä on arki alkanut rullaamaan?

—

Monna

Tää ei ole valitusvirsi, enkä kerää tällä kirjoituksella sääliä. Tiedän, että siellä mun seuraajissa on varmasti 80% ihania ihmisiä. Mutta jostain syystä, vuosien aikana oon huomannut, että mua seuraa myös iso määrä ihmisiä, jotka ei ollenkaan pidä musta tai mun jutuista. Se on mun mielestä tosi outoa. Ei se, että joku ei pidä musta (ymmärrän kyllä tämän asian), vaan se, että nämä ihmiset seuraa mua silti. Mä en ainakaan seuraa sellaisia ihmisiä, jotka tekee mulle pahan mielen tai ärsyttää mua.

Nää ihmiset säännöllisesti etsii mun jutuista jotain, mistä voivat näpäyttää. Välillä se näpäytys on besserwisseröintiä ja välillä se on tahallaan väärinymmärtämistä.

Oon todella kyllästynyt ja loppu siihen, että mun pitää AINA selittää. Mulla on vaikka kuinka monta hyvää postausluonnosta blogissa odottamassa, mutta en halua kirjoittaa niitä. En jaksa sitä, että taas täytyy vääntää ja kääntää ja kertoa joka ikisen asian miljoona puolta.

Mä tiedän, että mun seuraajat tipahtaa tän kirjoituksen myötä instagramissa. Niin käy aina, kun puhun jostain rehellisesti. Sillä minähän valitan ja kerään vaan sääliä.

Tiedän, että mun pitäis vaan niellä taas kerran tää tunne ja jatkaa vaan hymyissä suin. Mutta mä en pysty. Mua ärsyttää ja ahdistaa niin paljon. Toisen kerran koko blogihistoriani aikana mulla on sellainen olo, että mä en jaksa enää. Mä en halua enää kirjoittaa yhtään mistään. En halua julkaista enää yhtään asiaa instagramiin.

Mä rakastan tehdä tätä työtä, koska mulla on mielestäni super ihania seuraajia hullu määrä! Mulla on mun seuraajien kanssa hyvä bondaus. Mulla on tosi paljon seuraajia, jotka on olleet mun mukana jo vuosia. Me kirjoitellaan päivittäin tai viikottain viestejä toisillemme esim. IG:n directissä. Mä haluan aina vastata mun directiin tuleviin viesteihin. Edes sydämen, haluan kertoa mun seuraajille, että mä oikeasti välitän ja haluan lukea teidän asioita.

Mutta mä en jaksa enää sitä, että kirjoitan mä sitten herkkyydestä, kehopositiivisuudesta, eläimistä, lapsista, seksikkyydestä tai yhtään mistään mistä mulla on oma mielipide – joudun aina vänkkäämään ja vääntämään.

Mä oikeasti pyydän, että te, jotka aina näätte punaista mun jutuista ja kuvista ja storyistä – LOPETTAKAA MUN SEURAAMINEN!!! Mä haluan tehdä tätä työtä hyvällä mielellä ja teille 80%:lle ihania ihmisiä! Mua ei haittaa, että joku on eri mieltä – mun ystävätkin on välillä eri mieltä mun mielipiteistä ja kertoo sen kommentoimalla mun kuviin tai storyihin. MÄ EN VAAN ENÄÄ JAKSA sitä tahallaan väärinymmärtämistä.

Mä olen 38-vuotias nainen, joka tietää elämästä aika paljon. Mä en tarvi enää besserwisseröintiä. Jos mä kysyn jostain neuvoa ja vinkkejä, otan niitä 150% mielelläni vastaan!! Mutta mulle ei tarvitse enää tulla kertomaan mistä liha tulee kaupan hyllyille, mistä kehopositiivisuus-aate on lähtöisin, onko erityisherkkyys vaan diipadaapaa, onko mun syytäkin pudottaa painoa vihdoin jne…

Mä oikeasti haluan jatkaa tätä hommaa. Mä myös tiedän, että tää ahdistava tunne menee ohi. Tiedän myös sen, että ei oo järkevää julkaista tällaista postausta. Se ei tue mun iloista brändiä. Mutta tiettekö mitä? Mulle on nyt ihan sama! Mä haluan päästää tän tunteen ulos ja ilmoille.