Meidän joulu alkoi oikeastaan jo tiistaina 22.pvä.
Silloin laitettiin Tuukan kanssa sähköposteihimme autoresponderit päälle ja aloitettiin joululoma. ♡
Samana iltana kävin joulukonsertissa veljeni ja hänen kolmen ystävänsä kanssa.
Siitä alkoi meidän joulu. ♡

Keskiviikkona puuhasteltiin kotona, lököteltiin ja otettiin rennosti. Tuukka teki lanttu-, bataatti- ja porkkanalaatikot ja minä tein hyvänmielen joulusiivousta. 🙂

Illemmalla käytiin haudoilla. Se on kuulunut aina jouluperinteisiimme, kuten monilla suomalaisilla. Joko aattona tai aatonaattona käydään viemässä kynttilät sukulaisten haudoille. Me käydään aina vaarini ja mummini haudalla, sekä isäni haudalla. Niin tänäkin vuonna.
Aattoaamu meillä alkoi kahdeksan aikoihin. Heti tietysti Joulupukin Kuumalinja päälle ja sitten koirien kanssa lenkille. Aattoaamu oleskeltiin kahdestaan koirien kanssa ja annettiin toisillemme pienet paketit. Vaikka oltiinkin sovittu lahjattomasta joulusta, haluttiin kuitenkin jotain pientä toisillemme antaa. Siispä tehtiin yhden paketin sääntö. 😉 Olihan se nyt mukava jouluaattona yhdet paketit toisillemme antaa. Niin ja tietysti koirille..

Mun paketista löytyi tuo ihana valkoinen ja super pehmeä aamutakki. Sitä olin vähän vihjaten toivonutkin.. 😉 Koirat sai pari nakkia pakettiin käärittynä.

Oltiin sovittu, että menemme äidin, Tuukan ja koirien kanssa veljeni Jussin luokse syömään pientä lounasta ja riisipuuroa. Katsomaan Lumiukko ja Joulurauhan julistus. Sinnepä siis tiemme vei hieman ennen puoltapäivää. Sitä ennen jouluvaatteet päälle ja hiuksiin punainen rusetti. 🙂
Lumiukko, riisipuuro ja Joulurauhan julistus – ne on kolme asiaa, jotka on ollut aattona meidän perinteenä niin kauan kuin muistan. ♡ Jos jostain syystä ei joulufiilis ole jonain vuonna tullut, niin viimeistään Lumiukon pärähtäessä pyörimään on joulufiilis noussut kuin aaltona läpi kehon. ♡

Jussin luota mahat täynnä lähdimme kohti Tuukan vanhempien kotia. Koukkasimme Kaivarin kautta, oli niin uskomaton ilma jouluaatoksi. Aurinko paistoi ja ruoho vihersi. Käppäilimme koirien kanssa meren äärellä hetken ja nähtiin myös skootterilla ajava joulupukki. 😉

Neljän aikoihin saapui sitten koko juhlaväki Tuukan vanhempien luokse. Jouluaattoa meitä oli viettämässä minun ja Tuukan lisäksi äitini Taina, veljeni Jussi, appivanhempani Paula ja Matti, tätini Leena ja serkkuni Minni, sekä äitini miesystävä Reijo. Niin ja kolme koiraa; Gere, Pimu ja Tara. ♡

Alkumaljojen jälkeen käytiin alkupalapöydän kimppuun. Jaettiin ruokailu selkeästi tänä jouluna kolmeen osaan. Alkuruokien jälkeen pidettiin pieni tauko ennen kuin siirryttiin laatikoiden ja kinkun pariin. Ja sitten vielä tauko ennen kuin syötiin jälkiruuat. ♡

Jouluaatto oli jotenkin ihanan rento. Höpöteltiin niitä näitä, tehtiin salapoliisiarvoituksia ja pelattiin Mitä, missä, milloin -tietovisaa.
Ruokahommatkin oltiin jaettu, Jussi teki mm. super herkullisen kakun, Tuukka laatikot, Paula kinkun ja rosollin jnejne.. Kenellekään ei siis jäänyt vastuulleen koko pottia ja sillä varmasti vähennettiin jokaisen joulustressitasoja.. Ja se jos mikä oli mahtava juttu.

Sain joulukeksirasian, jossa oli kuulemma Monna kannessa. 🙂

Kun sitten oli vierähtänyt melkein seitsemän tuntia näissä merkeissä, lähti osa porukasta kotia kohti nukkumaan. Myös minä painelin tässä välissä vällyjen väliin. Jäimme tänä vuonna Tuukan vanhempien luokse yöksi. Oli ihana tavallaan jatkaa joulua vielä sillä tapaa. ♡
Joulupäivänä sitten oli mukava herätä sieltä ja syödä aamupalaa yhdessä. Joulupäivä meni hyvin rennoissa meiningeissä. Yökkäri päällä koko päivän, välillä päikkäreitä ottaen kukin vuorollaan, välillä telkkarista jouluohjelmia katsoen. Välillä jouluruokia syöden ja välillä koirien kanssa leikkien.

Vasta illalla lähdettin sitten kotia kohti.

Oli kyllä aivan ihana joulu kokonaisuudessaan. Tuli kyllä otettua rennosti niin syömisten kuin muutenkin olemisen kanssa. Ihanaa. Tänään vielä meinataan jatkaa samalla rennolla meinigillä ja sitten huomenna piilotetaan jäljellejääneet suklaat ja painutaan salille. 😉

***

Toivottavasti teilläkin on ollut ihanat joulunpyhät tähän asti! ♡

Henkisesti vahva ihminen ei ole sama asia kuin kova ihminen.
Hyväkäytöksinen ihminen ei ole sama asia kuin miellyttäjä.

Ihminen, joka on vahva sisältä pystyy olemaan muille kohtelias ja hyväkäytöksinen. Tällaisen ihmisen ei tarvitse nostaa itseään korokkeelle tai töniä muita maanrakoon. Tällainen ihminen on aidosti mukava kanssaihmisille, olematta mielistelevä. Tällainen ihminen on tekojensa ja sanojensa takana koko sydämellään, tällainen ihminen ei tarvitse hyväksyntää valinnoilleen.

Tällainen ihminen minä haluan olla.
Sitä ihan 100% en vielä ole, mutta nyt 98%. Ensi vuonna aion olla 100%. Se on minun lupaukseni.
Ihailen tällaisia ihmisiä. On ihana nähdä ihmisiä, jotka seisovat tukevasti maan kamaralla, ovat hyväkäytöksisiä, eivät ilkeitä tai koppavia, ovat aidosti iloisia muiden onnistumisista ja myös ylpeitä omista.

Tämä aate ponnahti instagramissa esiin kuin tilauksesta.

Tällaisia ihmisiä vaan näkee valitettavan harvoin. Saatetaan näyttää ulospäin vahvalta, että kyllä minä kestän vaikka mitä ja aah kuinka olenkaan iloinen sinun menestyksestäsi. Mutta silmistä paistaa kuitenkin läpi jokin muu. Vahvuuden ja kovuuden raja on häilyvä, kuori on niin hemmetin kova, mutta se on ohut ja sisällä kuohuu.

Vahvuus tarkoittaa mielestäni sitä, että silloin ei tarvitse pelätä kenenkään aseman horjuttavan omaansa. Se jos joku menestyy jossain, ei ole itseltä pois. Sen vuoksi toisten onnistumisista on ihana iloita. Vahva ihminen tekee päätöksensä itse ja on niihin tyytyväinen. Vahvuus näkyy myös käytöksessä. Hyväkäytöksinen ja kohtelias ihminen usein on sinut itsensä kanssa. Oletteko huomanneet? Koppava ja nyrpeä ihminen usein taasen on ehkä hieman hukassa tai ainakin piilossa sen teräksisen kovan, mutta ohuen kuoren alla.

Vahvan ihmisen ei tarvitse pyydellä anteeksi olemassaoloaan tai ratkaisujaan. Ja tässäkin kohdassa, vahva ihminen kuitenkin pystyy katsomaan omaa napaansa pidemmälle. Tehdessään ratkaisut, hän ei tietoisesti satuta ketään vaan haluaa muillekin hyvää. Sillä se ei ole itseltä pois.
Vahvan ihmisen ei tarvitse päteä. Tekemällä omat juttunsa täysillä ja koko sydämestään, voi hän olla varma tekemistään asioista. Hänen ei tarvitse hakea hyväksyntää pätemällä ja lyttäämällä muita.

Peräänkuulutan myös oikeasti hyviä käytöstapoja!! Olemalla kohtelias, kiittämään ja katsomaan silmiin – ei ole heikkoutta tai hölmöyttä antaa tietä toiselle tai kiittää hyvästä palvelusta. Ihminen, joka on hyväkäytöksinen on mielestäni 10+ !

***

Tiedätkö sinä jonkun, joka on vahva ja hyväkäytöksinen? Tai oletko itse sellainen? 
Jos olet isä tai äiti, opetathan lapsellesi hyviä käytöstapoja ja kohteliaisuutta?
Kerrothan, että toisen onnistumisesta voi olla iloinen eikä se silti ole itseltä pois?