Siis OMG!!!
Nyt se vihdoin koitti; LOMA!!!!!

Varattiin keväällä meille kahden viikon matka Jenkkeihin. Tänään lennetään Miamiin ja sitten viikon päästä lennetään vielä Miamista viikoksi New Yorkiin.
Ei olla kumpikaan koskaan käyty noissa paikoissa ja varsinkin New York on ollut meillä haaveissa molemmilla jo kauan. Mä olen kerran aiemmin ollut Jenkeissä, Arizonassa. Silloin kaverini ja mun ystäväni poikaystävä opiskeli Phoenixissä. Oltiin siellä silloin viikko ja käytiin samalla myös yhden yön reissu Las Vegasissa.

Nyt kuitenkin päästään Tuukan kanssa tutustumaan paikkoihin, mistä ollaan hullun pitkään haaveiltu. Ja ennen kaikkea päästään LOMALLE!!! Meillä ei ole ollut lomaa sitten joulun ja kyllä on ruvennut väsymys painamaan tässä viime viikkoina.

Vaikka yksityisyrittäjän työ onkin ihanaa, on se välillä todella raskasta. Vapaapäiviä on todella vaikea pitää, siis ihan kokonaisia sellaisia. Sähköposti on aina auki ja meilejä tulee. Toki on päiviä kun voi sulkea meilin ja pitää koneen kiinni, mutta silloinkin työ meinaa olla mukana jollain tapaa kun kuitenkin yhdessä yritystä pyöritetään. Vapaapäivinäkin meinaa muistua jokin työasia mieleen, mistä pitää muistaa sanoa toiselle.

Nyt siis loma on enemmän kuin paikallaan.
Mulla on ruvennut pää ihan tosissaan täyttymään niin kovasti, että oon tuntenut väsymyksestä ihan fyysisiä ja psyykkisiä oireita. Huimausta, päänsärkyä, hajamielisyyttä, lyhytjänteisyyttä ja lyhytpinnaisuutta jnejne… Myös muisti meinaa pätkiä.

Miami Beachilla meillä on hotelli Ocean Drivella ja New Yorkissa meillä on hotelli Broadwaylla.
Miamissa on sellainen ihana pikkuinen hotelli Art Deco-alueella ja sitten New Yorkissa vähän hulppeampi ja hyvin iso hotelli keskeisellä sijainnilla.

On ihana mennä ensin Miamiin, sinne loikoilemaan rantsuun ja ottamaan tosi iisisti eka lomaviikko ja sitten jo vähän levänneenä suunnata New Yorkin kuhinaan ja kaikkiin nähtävyyksiin.
Saa vinkata nähtävyyksiä, ravintoloita tai mitä vaan missä kandee käydä Miamissa tai New Yorkissa!

Me lähdetään tällä kertaa reissuun hyvin tyhjällä matkalaukulla, koska me tiedetään kummassakin paikassa olevan jättisuuria outlet-ostareita ja mehän mennään ihan sekaisin niissä. 😀 Niissä on kuulemma todella halpaa ja oumaigaad ehkä sekoan!!
Matkaan mukaan kuitenkin pitää pakkailla kaikenlaisia lotioneja ja arskarasvaakin. Sillä Miamissa on n.+30c ja New Yorkissakin on ollut nyt +25c:n tienoilla lämpötilat.

Mukaan aion pakata tosiaan vain vähän, tässä muutamia juttuja mitä matkalaukusta löytyy. 🙂

Tottakai biksut ja aurinkorasvaa!

Trreenikamppeet tottakai, koska meille treeni kuuluu myös lomaan!

Hametta ja korkkaria.

Chillailuvaatetta, lukemista ja korvatulpat.

Kauneuden – ja ihonhoitoon asioita.

Sekä tietysti passi ja hammasharja.. 😉 😀

***

Nyt jännittää!! 🙂
Blogin postaustahti on nyt kaksi viikkoa vähän hiljaisempi, mutta olen päättänyt tehdä yhden Miami-postauksen Miamista käsin ja yhden New York-postauksen NY:stä käsin. Pari ajastettua postaustakin on tulossa, joten ei tää blogi hiljene edes loman ajaksi. 😉

Seuratkaa blogia BLOGLOVININ kautta tai suoraan täältä mun blogista, sillä mä en nyt saanut tehtyä ajastetuista postauksista ajastettua julkaisua blogin Facebook-sivulle.

Nyt me lähetään kentälle!! ÄÄÄÄÄÄK!!!!! 😀 😀 😀
PUS!!! <3

Ajattelin ensin, että pyydän jo heti kättelyssä anteeksi jos tällä kirjoituksella käyn sorkkimaan jollekin täysin pyhää asiaa. Mutta sitten ajattelin, että en. Tämä on mun kirjoitukseni aiheesta, joka on puhuttanut ja mietityttänyt muutaman vuoden ajan. Joka edelleen mietityttää, enkä tiedä onko siihen olemassa oikeaa vastausta, luultavasti ei.

***

Lapset – nuo elämän tarkoitus, suola ja sokeri. Vaiko sittenkään?

Mulla ei ole koskaan ollut erityisemmin mitään vauvakuumetta.
Oon aina kyllä tykännyt lapsista paljon. Mulla on kummipoika ja omien nuorempien serkkujeni lapsenlikkana ja seurana oon ollut paljon. Myös kaverien ja ystävien lapset on kaikki ihania. Vedin aikoinaan lasten uimakouluja ja rakastin pitää niitä, koska lapset ovat todella aitoja. Osaan olla lasten kanssa luontevasti ja on kiva välillä heittäytyä ”lapsen tasolle” leikkimään ja olemaan.
Silti en koskaan ole tuntenut varsinaista vauvakuumetta, ainoastaan koiravauvakuumetta. 😉

Ystävät, perhe, tuttavat, asiakkaat, koulukaverit, työkaverit ja jopa tuntemattomat tulevat kysymään, että no
koskas teille tulee lapsia?

Mielestäni kysymys on erittäin erittäin henkilökohtainen, eikä kenenkään tulisi olettaa kaikkien edes hankkivan lapsia. Entä jos jollain pariskunnalla olosuhteet ei anna periksi lapsen saamiselle – joko geneettiset tai sitten lakisääteiset olosuhteet. Tai mitä jos elelee sinkkuna ja tulee painetta siitä, että pitäisi löytää sopiva kumppani – ihan jo sen vuoksi kun tässä pikkuhiljaa tuo biologinen kello tikittelee… Miltä tuntuu tällaisesta ihmisisestä se, että tietyn iän tai naimisiinmenon jälkeen aletaan tivaamaan koska koska koska?

Mitä jos päättääkin olla hankkimatta lapsia? Haluaa elää ilman niitä? Sitten on itsekäs. Oikeastiko?! Miten ihmeessä joku voi väittää niin?
Se on ihan älyvapaata hommaa. Jos joku toinen haluaa lapsia saa hän haluta, mutta jos joku toinen ei halua lapsia saa hän olla haluamatta – eikä kumpikaan ole itsekäs.

Kyse on niin jumalattoman isosta asiasta, että kenellään toisella ei saisi olla oikeutta puuttua siihen. Ei kukaan äiti saisi halveksua sellaista naista, josta ei koskaan tule äitiä. Ei kukaan äiti saisi sanoa, että sinä et tiedä elämän tarkoitusta kun sinulla ei ole lapsia. Ei kukaan äiti saisi väittää, että vasta lapsien saamisen jälkeen tietää mitä elämä ja rakkaus on.
Miksi lapsettomat olisivat huonompiarvoisia tai juurikin niitä itsekkäitä? Miksi he eivät voisi tietää mitä rakkaus tai onnellisuus tai elämä on?

Miksi lapsien saamisesta on tehty normi? Tai sanotaanko niin, että miksi se yhä on normi? Ennen muinoin se on ollut suvun jatkamista. Lapsien saaminen ja suvun jatkaminen kuului olennaisena osana avioliittoon. Osalle se tarkoitti myös työvoimaa pellolle tai muihin kotitöihin. Mutta entä nykyään? Maailma rupeaa olemaan jo ylikansoitettu, eikä kukaan enää hanki lapsia sen vuoksi, että tulisi rahaa perheeseen (ainakaan hyvinvointivaltioissa) tai poika sitten jatkaisi tätä meidän tilan pyörittämistä.

Mitä jos lapseton ihminen sanoisikin, että on itsekästä hankkia lapsia jo täynnä olevaan maailmaan? Sekös vasta suututtaisi. Mutta he joilla on lapsia, he saavat kyllä nimitellä ja halveksua heitä joilla lapsia ei ole.

***

Juttelin kerran erään tuttavani kanssa lapsiasiasta. Hän miehensä kanssa on myös saanut kuulla jo vuositolkulla, että koskas teille tulee lapsia? No mitenkäs nyt kun olette jo tuon ikäisiäkin?
Sanoin hänelle silloin, että tuollainen utelu on aivan järjettömän epäkohteliasta. Eihän kukaan puolituttu, tai läheinenkään mene kyselemään toiselta vaikkapa hänen seksielämästään. No mitenkäs teillä nyt tuo seksi sujuu? Montako kertaa viikossa? Onko miehelläsi kuinka iso kalu? Mitenkäs tuo suihinotto? Entä kuinkas teillä nyt sujuu seksi kun olette jo tuon ikäisiäkin?

Eikö kuulostakin hassulta? Tai ainakin hyvin tökeröltä?

***

Tiedän, että vaikkapa oma äitini tai anoppini ei tarkoita kyselemisellä mitään pahaa. Eikä sitä kyselyä toisaalta ole enää ollut. Mutta se, että vuosien mittaan joka paikasta ja suunnasta tulee kyselyä ja ystäväpariskunnat vieressä saavat lapsia – se luo paineita ja se jollain tapaa meinaa ohjata omiakin mielipiteitä. Haluanko minä lapsia sen takia, että haluan äidiksi? Vai haluanko lapsia sen vuoksi, että äitini ja anoppini saavat olla isoäitejä? Hankinko lapsia siksi, että kaikilla muillakin on? Onko se väärin jos ei halua lapsia? Vai haluaako niitä sittenkin? Mitä jos nyt ei hanki lapsia, kaduttaako se joskus? Jos olosuhteet eivät ole suoneet lapsia, pitäisikö siihen asiaan vain tyytyä? Entä jos laki ei anna periksi saada lapsia? Mitä jos ei ole kumppania kenen kanssa hankkia sitä lasta?

Voiko elämästä nauttia täysin rinnoin ilman lasta? Voiko olla epäitsekäs lapseton?