Istuttiin pari viikkoa sitten alas Alonan kotona ja puhuttiin tunnin verran asiasta kehopositiivisuus. Kenelle termi kuuluu ja kuka sitä saa käyttää?

Alona leikkasi videota niin, että lopulta se on n.30min pituinen. 😉 Tässä alla suora linkki siihen, käykää ihmeessä kuuntelemassa. ❤ Vielä kerran haluttiin avata ja kertoa mikä oli meidän kampanjan tarkoitus. Video siis tässä postauksen lopussa.

Muutamia muiden bloggaajien kirjoittamia postauksia aiheesta ajattelin myös nostaa tähän:

• #munkehomunsäännöt – Hanna’s Steps and Trainings – postaus oli herättävä kirjoitus siitä ettei se oo todellakaan yhdentekevää jos laiha saa huomautuksia pitkin elämäänsä laihuudestaan. Miksi laihat ei saisi puhua kehopositiivisuudesta?
• Body positivity? – Metallisydän – postaus oli super hyvä kirjoitus Jarilta siitä, että hänen mielestään kehopositiivisuus on kovin yksipuolista. Suvaitsevaisuutta peräänkuulutetaan, mutta vain tiettyyn suuntaan, Jari kirjoittaa. Tän postauksen kommenttiboksissa on myös mun mielestä erittäin pätevä kommentti: Body Positivity nimenomaan tarkoittaa kaikkien kehojen yhtälaista hyväksyntää. Henkilö, joka haukkuu esim. fitnessvartaloita tai laihoja vartaloita ei ole aito bodypositivityn kannattaja. Kehorauha kuuluu kaikille ja jokaisella tulee olla samat oikeudet ja ja oikeus kehorauhaan riippumatta ulkomuodosta. 
• Mun keho, mun säännöt – Prime life by Umppu – postaus sisältää super upeita kuvia Umpusta ja niin hienon tekstin. Mää en pidä siitä, että omalla kehonpainolla voidaan haukkua ja lytätä toisen tuntemuksia. Jos hoikka ihminen sanoo, ettei pidä vartalostaan niin pyöreämpi tokaisee, että hyvähän sun on sanoo kun oot tuollainen luuviulu. Siinä missä toinen on kärsinyt koko elämänsä laihuudesta ja toinen ylipainosta… ei sillä asialla ole välttämättä mitään eroa.

Ja tietysti mun ja Alonan postaukset aiheesta:

• Tätä rakastan, tätä en – Monna
• Fitness-personal trainereiden muka-pömpöttävät vatsat – Monna
• Tätä rakastan! Tätä en. – Alona

***

Nyt en (ehkä) palaa tähän asiaan enää vähään aikaan. 😉 Haha! Iloa ja hyvää mieltä kaikkien perjantaihin! ❤

..ihmisten kapeakatseisuus. Se on tietysti helppo tapa elää elämää, että näkee vaan sen oman tyylin tehdä asioita. Tai sen oman tavan ajatella asioista. Mutta silti se joskus tuntuu hassulta, että eikö ihmiset osaa asettua toisten asemaan tai miettiä asioita pikkuisen laajemmalta kantilta kuin siltä omaltaan?

Meiltä pyydettiin Tuukan kanssa muutamaa treenivideota Iltalehden nettisivuille. Aiheena mm. vatsan seutu, jalat, peppu, jne… No, koska tottakai näille videoille IL haluaa näkyvyyttä ja katselukertoja, ne otsikoidaan huomiota herättävästi. Kuten meiän eka video IL:n sivuilla ”Näillä kahdella liikkeellä eroon jenkkakahvoista”. Me näytettiin Tuukan kanssa kaksi liikettä, jotka kohdistuu vinoihin vatsalihaksiin. Mutta tietysti me ammattilaisena tiedetään ettei ne jenkkikset lähde kahdella liikkeellä, vaan ruokavalion ja treenin yhteispelillä, eikä rasvaa voi polttaa juuri tietystä kohtaa vartaloa. 😀

Mutta onneksi myös muutama viisas lukija oli ehtinyt huomauttamaan asiasta. ”voi näitä kaikenmaailman personal trainereita, kun eivät ymmärrä ettei rasva pala tietystä kohtaa millään täsmäiskulla ja että ruokavalio on pääasiassa näissä hommissa”… Muutama oli myös viisaana kertonut, että ei ainakaan ole näyttänyt nämä jenkkakahvaliikkeet pureneen tähän kyseiseen naiseen. (eli muhun)

Mua nauratti nää kommentit. Mua nauratti se, että miten ihmeessä ihmiset lukee asioita niin sanasta sanaan ja mustavalkoisesti? Miksi niin monilla on niin harmillisen kapea näkökenttä? Tietysti suurin osa lukijoista eivät tällaisia kommentteja kirjoittele, vaan katsovat että hei jes, tuossapa pari uutta liikettä omaan treeniin testattavaksi. Tai jos kyseiset treeniliikkeet ei kiinnosta, ohittavat jutun aukomatta päätään. Mua nauratti myös se, että edelleen on ihmisiä jotka ajattelee tyylillä ”kaikenmaailmaan pt:t” ja että kaikilla liikunta-alan ammattilaisilla pitäis olla joku tietynlainen vartalo ollakseen ammattilaisia. Siis ihan oikeasti!! En kestä! 😀

Tietysti tiedän, ettei tällaiset tyypit omaa kovin hyvää ja tervettä suhtautumista omaan kehoonsa tai vaikkapa työhönsä. Tiedän myös, että nää kommenttipalstat on usein sellaista trollausta vaan. Etsimällä etsitään jotain mistä voi napauttaa. Ja tiedän ettei niitä kannata lukea, mutta joskus tekee mieli. 😉 Silti niinhän se vaan oikeasti on, että tyytyväiset ja onnelliset ihmiset eivät koe tarvetta aukoa päätään muille tai haukkua netissä tuntemattomia tai päteä. Eikö se niin mene, että viisas vaikenee? 🙂

Mä oon huomannut tän tähän astisen elämäni aikana, että onnellisuus ja tyytyväisyys näkyy niin moneen asiaan. Kun omassa elämässä kaikki on hyvin, kohtelee muitakin kanssakulkijoita hyvin. Jos taas siellä omassa elämässä on asioita, joihin ei oo tyytyväinen, kääntyy se katse kapeaksi ja katkeraksi. On jollain tavalla päästävä pätemään, haukkumaan muita tai vaan aukomaan sitä päätään, luullen sen parantavan omaa oloa. Kuitenkin uskon, että harva ihminen tulee siitä oikeasti ja pitkäkestoisesti iloiseksi sekä onnelliseksi jos saa haukkua muita, saa toisen tuntemaan olon huonoksi tai surulliseksi. Toki varmasti niitäkin ihmisiä on, jotka siitä nauttii. Mä vaan uskon, että ilon ja positiivisuuden kautta jokainen tuntisi varmasti enemmän onnellisuutta. Kun ihmiset oppisi katsomaan laajemmalla katseella ympärilleen.

Suvaitsevaisuus, onnellisuus, avarakatseisuus, empatia, hyvä tahto, ilo ja rakkaus – ne on asioita, jotka kulkee yhdessä. Kun ihan tosissaan me voidaan jokainen tehdä niin paljon siellä omassa pääkopassa asioille. Joku viisas on joskus sanonut, että mieltä pitää treenata samalla tavalla kuin kroppaakin. Asioihin voi opetella suhtautumaan avarakatseisemmin ja suvaitsevammin. On myös itsestä kiinni, miten ajattelee vaikkapa omasta työstään, vapaa-ajastaan, omasta kropastaan, perheestään… Jos aina lähtee aamusta asti liikkeelle asenteella, että kaikki on p**kaa, niin ihan varmasti on ja tulee olemaan. Jos opettelee askel askeleelta löytämään asioista positiivisia puolia ja ajattelemaan asioista iloisemmin, se ihan oikeasti toimii! 🙂

Tietysti on elämässä asioita, joista ei voi löytää positiivisia puolia. On vaikeita ajanjaksoja, jolloin ei mikään asia kiinnosta ja kaikki tuntuu vähän tai paljon p**kalta. Mutta jos kokonaisuudessa yrittää kääntää sitä omaa kelkkaa sinne avarakatseisuuden, suvaitsevaisuuden ja ilon puolelle, se kelkka varmasti matkustaa onnellisempia reittejä tulevaisuudessa. <3

Vai mitä ootte mieltä?

***

Meiän toinen treeni ”Pontevat pakarat näillä liikkeillä” on myös julkaistu. 😉 Sielläkin jo kommenttiboksissa kerrotaan mun olemattomasta pepusta ja isoista reisistä. 😀