Kaupallinen yhteistyö: Jollyroom.fi

Jo viime kesänä mietittiin Tuukan kanssa, että haluttaisiin hankkia pyöräilyvaunu, jossa Emma vois sitten töröttää mukana. Oikeastaan jo muutama vuosi sitten Tuukka katteli näitä pyöräilyvaunuja sillä silmällä, että mihin niistä voi ottaa koirat mukaan. 😀 Sellaisiakin kuulemma on!

Nyt meille tarjoutui mahdollisuus North active pyöräilyvaunuun ja enemmän kuin innoissamme mahdollisuuteen tarrattiin kiinni!

Tää pyöräilyvaunu tuntui ensikokemuksen mukaan vakaalta ja näppärältä, kuten sen kuvauksessa Jollyroomin sivuilla sanotaan. Tässä on mukana sadepeite ja hyttysverkko. 🙂 Eli voi käyttää säällä kuin säällä. Me kokeiltiin nyt niin, että ei ollut mikään peitteistä päällä. Emma sai katsella maisemia ”sivuikkunoista” ja edestä. Tätä vaunua voi myös käyttää tavallisena vaununa, se on helppo irrottaa pyörästä ja sen kanssa voi lähteä vaikka juoksulenkille.

Tossa työntöaisassa on jopa sellainen lenksu, jonka saa ranteen ympärille. Siinä on myös käsijarru! Vaunut on tosi kevyen tuntuiset työntää. Vaikka en ite juoksua harrasta, niin nää tuntuu liikkuvan sen verran kepoisesti, että vois melkein jotain hölkkälenkkiä kokeillakin!

Kun tää pyöräilyvaunu haettiin postista ja avattiin paketti olkkarissa, oli Emma samantien menossa sinne kyytiin istumaan. 😀 Myös kypärä on ollut kiinnostava alusta asti! Ihan super hyvä! Mä nimittäin vähän uumoilin, että Emma saattais pistää hanttiin kypärän kanssa. 😉 Emman kypärä täältä.

Mutta Emma viihtyy niin kypärä päässä, kuin vaunujen kyydissä super hyvin. Vaunuissa on viispistevaljaat, joten lapsi pysyy kyydissä tukevasti. Ihanaa! Nyt jo ootan, että päästään kesällä jollekin pyöräretkelle yhdessä.

Näiden pyöräilyvaunujen kyydissä pitää siis myös pitää kypärää päässä. 🙂 Meillä on koko perheellä samanlaiset potat, Emmalla pinkki, mulla musta ja Tuukalla neonvihreä. 😉 Mä oon joskus ollut jotenkin huono käyttämään kypärää, jos hiukset on ollu nutturalla tms. viisaasta tekosyystä. Mutta nyt kyllä aion pitää kypärän päässä ihan jo senkin vuoks, että on tärkeetä näyttää esimerkkiä pienokaiselle.

Nyt kun me ollaan kaavailtu meille sitä neljän viikon kesälomaa, ekaa kertaa moneen vuoteen – on meillä oikeesti aikaa myös tätä kulkupeliä käyttää! 🙂 Tästä pyöräilyvaunusta irtoo renkaat helposti ja se menee suht pieneen tilaan, joten vois jopa miettiä saisko tän mukaan mökille ja muualle mihin loman aikana mennään loikoilemaan. Pyörät voi kiinnittää vetokoukkuun.

***

Ihan tässä jo alkaa kesää odottelemaan! 😉

Niin siinä kävi, että mun blogini ei voittanut vuoden energisintä palkintoa. Mua se ei harmita. Mä olin itse asiassa vähän uumoillutkin, että mun sarjassa oli niin paljon huipputyyppejä, että itse pokaali menee sivusuun. Kuten jo aiemmin sanoin, mulle iso kunnia oli olla mukana kategoriassa!!

Voiton meiän kategoriassa otti ansaitusti mun kollega ja ihana ystävä Nana!

Mä mietin pitkään, vielä perjantaina illasta etten välttämättä jaksa / halua lähteä itse gaalaan. Mua väsytti, olin edelleen vähän kipeenä ja muutenkin mua ahdisti ajatus väenpaljoudesta ja sellaisesta kovasta melusta. Mua myös ahdisti tosi paljon sellainen blogimaailman kiiltokuvameininki. Kun somessa näytetään, että kaikki on niin ihanaa ja kaikki on parhaita kavereita keskenään, mutta sitten ”irl” osa porukasta ei edes puhu toisilleen.

Mun angstia tätä tällaista tekopyhää meininkiä kohtaan ei yhtään helpottanut se, kun juttelin hyvän ystäväni (myös bloggaaja) kanssa eräästä tilaisuudesta, jossa hän oli ollut. Hän kertoi kuinka kukaan ei puhunut siellä hänelle, kukaan ei tullut edes esittäytymään. Piiri oli taas suljettu ja sinne sisään ei päässyt kuka tahansa.

Mä en kestä tällaista meininkiä en sitten yhtään!! Mun mielestä on uskomatonta, että aikuiset ihmiset tekee tällaista! Eri asia on lapset, jotka ei osaa ajatella kaikkea vielä ihan järjen kanssa. 😉 Kirjoitinkin asiasta ihan pari viikkoa sitten postauksen: Ohikatsominen on pahinta.

Angstasin sitten tästä aiheesta mun ystäville ja he saivat luotua mulle uskoa, että ei kaikki oo samanlaisia. Toki tiedän sen itsekin, mutta joskus tällaiset jutut saa ihan epätoivon valtaamaan oman mielen. Tulee sellainen tunne, että ei halua olla yksi tämän skenen edustajista, kun meininki on tällaista. Mutta onneks mut houkuteltiin kuitenkin mukaan ja sain todistaa, että tässä skenessä on myös mahtavia ja sydämellisiä ihmisiä paljon!

Oltiin etkoilla Splay:n toimistolla ja jo siellä tilan valtasi positiivinen henki. Moni oli toisilleen tuntematon, mutta ilmapiiri oli välitön ja aidosti iloinen. Tapasin myös muutamia sellaisia vaikuttajia, keitä en ollut aiemmin tavannut kasvotusten ja siinä heti halattiin ja moikattiin. 🙂 Juteltiin ja tutustuttiin. Puhuttiin myös siitä, että moni tunnisti tämän asian josta angstasin. On ihan tiedetty asia, että osa somevaikuttajista ei kaveeraa (tai edes juttele tilaisuuksissa) sellaisten kanssa, joista ei hyödy.

Käytännössä tarkoittaa sitä, että jos sulla on 100 000 seuraajaa IG:ssä ja joku jolla on ”vaan” 20 000 tulee juttelemaan, hänelle käännetään selkä – koska hänestä ei ole hyötyä. Jos taas juttelemaan pyrkii jonkin brändin edustaja (jonka tuotteista vaikuttaja on kiinnostunut) tai joku jolla on vaikkapa 200 000 seuraajaa, ollaan hänelle mielinkielin.

Tällaisten juttujen rinnalle oli niin virkistävää tutustua ja nähdä vaikuttajia, jotka oli ystävällisiä kaikille. Välittämättä siitä, kenellä on minkäkin verran seuraajia. Koska siis onhan se nyt jumankauta ihan absurdia määrittää ihmisiä jonkun perkeleen IG-seuraajamäärän mukaan!!

Meillä oli kyllä tosiaan kaikesta tästä mun angstista huolimatta ihan tosi kiva ilta ja käytiin sitten Skohanissakin maistamassa vähän miltä se baarissa käynti tuntuikaan. 😀 Siitä kun oon viimeks ollut jossain yökerhossa / baarissa on nimittäin varmaan sellainen kolmisen vuotta! 😀 Sen verran oli rapea olo sunnuntaina, että saas nähdä koska seuraavan kerran uskaltaudun taas baariin. 😉

Kuva: Eetu Järvi

Kuva: Henri Ilanen

Splayn jengi ja pari muuta 😉
Kuva: Henri Ilanen

Ihanat ystävät ❤
Kuva: Henri Ilanen

***

Mä mietin, että jos olisin voittanut oman kategorian, olisin halunnut sanoa lavalla nämä sanat: Me ollaan hei kaikki toistemme kollegoita – ei kilpailijoita! Moikataan kun tavataan!