Kiitos super super paljon kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille!! Arvostan jokaista kommenttia! Monia niistä lukiessani ihan kyyneleet nousi silmiin. Näiden kommenttien ansiosta ja muutaman ystävän ja äidin kanssa keskusteltuani jotenkin mieli rauhottui.

Sellainen paniikin omainen tunne on nyt poissa. Se vahva puolustautuminen ja tosiasioiden kieltäminen on pois; että mä en mitään oo uupunut, enkä mä mitään aio rauhottaa – ei oo mitään rauhoitettavaa. Jotenkin varsinkin ihanan ystäväni Riinan kanssa jutellessani asiasta, mulla oikein välähti päässä. Se ei oo mikään huono asia, jos vähän rauhoittaa tahtia. Ei se oo mikään huonommuuden osoitus. Itse asiassa se on fiksua tässä vaiheessa rauhoittaa tahtia, kun vielä pystyy.

Tässä vaiheessa, kun se fyysinen uupumus ei oo vielä siirtynyt henkisen uupumuksen puolelle – voin vielä tehdä ns. ”pienilläkin” muutoksilla isoja tuloksia omaan jaksamiseen ja hyvinvointiin. Koska meitä väsyneitä on paljon, kuten edellisen postauksen kommnettiboksi ja yksityisviestit antoi osviittaa, ajattelin jakaa omat käytännön jutut millä aion omaa oloani parantaa. Ehkä joku muukin uupumuksen rajamailla heiluva voi saada niistä apua.

• Pidän neljän viikon kesäloman. Se ei oo mikään itsestään selvyys yrittäjänä, mutta nyt sen aion tehdä. Loman aikana en avaa meiliä kertaakaan ja meinaan viettää kännykättömiä päiviä toivottavasti useita. Aion nauttia kesälomalla täysin siemauksin perheestäni ja aikatauluttomuudesta.
• Käyn mittauttamassa ne ferritiini-arvot ja kilpirauhas-arvot. (kiitos vaan vinkkauksesta)
• Aion priorisoida vielä entistä enemmän. Erilaisissa pr-tilaisuuksissa tuun käymään entistä vähemmän. Harkitsen ja punnitsen tosi tarkkaan mihin meen ja mihin ehdin. Vaikka se tuntuukin vaikealta sanoa ei mielenkiintoisille jutuille.
• Mulle tällä hetkellä tärkein ja rakkain työ on tämä bloggaaminen. Siitä en halua, enkä aio karsia. Muiden töiden osalta meinaan vähän jarrutella ja vähentää.
• Meinaan ottaa takaisin kauan sitten lanseeraamani Monna-päivät! 😀 Se tuli mieleen erään teidän kommentista, jossa sanottiin hyvin, että mun pitäis ottaa aikaa ihan vaan itelleni. Sellaisia päiviä tai hetkiä, jossa oon vaan Monna, en äiti, en vaimo, enkä bloggaaja.
• Just nyt tuntuu myös hyvältä ajatukselta pitää edes kerran viikossa vähän hiljaisempi somepäivä. 😉

***

Jo se, että näistä omista fiiliksistä lähti purkamaan ajatuksia ja uskaltautui puhumaan muutamalle ystävälle ja tänne blogiin, on auttanut. Se voi tuntua hullulta jostain, mutta oikeasti te lukijat annatte enemmän voimaa kommenteillanne kuin arvaattekaan!! <3 <3

Näiden listaamani asioiden avulla saan varmasti lisää virtaa päiviin ja ennen kaikkea jotenkin rauhan mieleen, priorisoinnin kautta saan oikeasti suurimman energialatauksen tärkeimpään: eli perheeseeni. <3

Kehopositiivisuus on asia, jonka puolesta puhutaan paljon. Niin mäkin! On ihanaa, että lähivuosina on alettu tuomaan esille muodokkaampaa vartaloa hoikkien rinnalle niin mainoskuvissa kuin somessa ylipäänsä.

Mä oon yrittänyt itse ottaa blogissa esille kehopositiivisuudesta puhuttaessa sen, että kehopositiivinen pitää olla kaikkia kehoja kohtaan. Oon varmasti sortunut siihen, että oon puolustellut enemmän niitä muodokaampia kuin niitä hoikkia. Mutta oon koittanut painottaa kuitenkin sitä, että kaikenlaiset kehot on kauniita.

Yleisin tapa puhua tästä aiheesta on muodokkaampien kroppien esille nosto. Se on tietysti hyvä asia, koska kuitenkin edelleen eniten mm. mainoksissa pyörii suhteellisen laihat naiset. Mutta oikeasti pitäis muistaa myös hoikkien naisten kehopositiivisuus. 🙂

Luin Oi mutsi mutsin super hyvän kirjoituksen Kaksoisleuka ja riipputissit on ihania! ja katsoin upean Marjaana Lehtisen IG:stä tätä kaunista kuvaa. Mietin heti näitä postauksia ja kuvia katsellessani, että onpa Elsa ja Marjaana kauniita ja rohkeita ja upeita naisia! Kehopositiivisuuden puolesta puhujia on myös paljon muitakin kaunottaria! Mun mielestä jokainen, joka puhuu tai kirjoittaa tästä asiasta on upea! Ihan oikeasti! Mitä enemmän tästä puhutaan, sen enemmän ihmiset alkaa oikeasti miettimään mitä se tarkoittaa.

Lumenella starttasi Naistenpäivänä #LightTheWay -kampanja, jossa oli teemana 5 rohkeaa ja päämäärätietoista naista, 5 inspiroivaa tarinaa uskalluksesta ja rajojen rikkomisesta. Tästä kampanjasta oli hälyä vähän siellä ja täällä, että miksi mukaan on valittu viisi hoikkaa ja ”samasta pussista” olevaa naista. Muistan, että olin itsekin vähän naama nutturalla, että onpa nyt kummallista kun ei mukaan ole otettu yhtään muodokkaampaa naista tai vaikka yli 50-vuotiasta naista.

Nyt kuitenkin mietin, että oma reaktioni oli vähän hölmö. Kampanjaan oli valittu viisi upeaa naista, kaikki erilaisia ja rohkeita ja hienoja naisia. Jokainen näistäkin viidestä naisesta on varmana käynyt pohdintaa omasta kehostaan, onko se hyvä sellaisenaan. Onko liikaa muotoja tai liian vähän. Se, että he ovat nyt hoikkia ei tarkoita sitä eikö heidänkin kehoja kohtaan pitäisi olla positiivinen.

Mietin, että jos hoikka nainen laittaa someen kuvan itsestään alusvaatteisillaan, luokitellaan kuva helposti pornahtavaksi tai itsensä tyrkyttämiseksi. Miksi muodokkaamman naisen tällainen kuva on hyväksytympi? Toisaalta jos rintava nainen laittaa kuvan, jossa on avara kaula-aukko – on hänen kuvansa tyrkky, mutta pienempirintaisella tällainen kuva on tyylikäs. Vähän ristiriitaista, eikö?

Mun mielestä tässä kehopositiivisuudessa ois hyvä nähdä kaikki kulmat, kaikenlaiset vartalot hyväksyttyinä. Vai mitä? 

Elsa kirjoitti postauksessaan mm. näin: Uskon myös, että erilaisten vartaloiden näkyminen mediassa edesauttaa meitä hyväksymään toistemme kautta myös itsemme ja vähentää pelkän laihuuden ja ulkonäköpaineiden vuoksi itsensä rääkkäämistä. Liikkumisen ja terveellisesti syömisen kun ei pitäisi perustua itsensä vihaamiseen, vaan itsensä rakastamiseen. 

Nimenomaan! <3 

Kuvat: Petri Mast
Vaatteet: Yvette
MUAH: Satu Arvo