Mä tykkään tosi paljon kuvista. Oon jo pienestä pitäen tottunut valokuvaamiseen ja siihen, että ihanat asiat taltioidaan kameralla. Meillä oli kotona yksi kirjahylly täynnä valokuva-albumeja. Jokaiselta kesäreissultamme, pääsiäisistä jouluihin ja kaikkeen siltä väliltä. On ihana katsella noita kuvia edelleen. Niistä tulee hyviä muistoja ja hauskoja hetkiä mieleen. Kaikissa kuvissa ei oo pelkästään hymyä huulilla, jossain kuvissa vähän mökötetään ja jossain temppuillaan olan takaa.

Mä kattelen myös mun vanhoja blogikuvia ja fb-kuvia aina silloin tällöin. Nyt viime viikonloppuna sängyssä maatessani toipilaana, oli taas aikaa selata. Ja voi vitsit kuinka ihania muistoja tulvi mieleen! Ajattelin nyt jakaa teidän kanssa muutamia. Osassa kuvista vähän huono resoluutio, koska on vanhoja. 🙂 Ehkä osan kuvista ootte nähneet ja muistatte, ehkä osaa ette?

Vuonna 2004, kikkarat, polvihousut, beiget korkkarit ja lantiovyö! 😀
Kovimpia bailu-aikoja sinkkuvuosina.

Samoihin aikoihin, vuonna 2004-2005 otettu kuva. Minä ja Anna! Kaivohuoneen kuumimmat kissat! 😉

Tämä myös samoilta vuosilta. Annan luona Sörnäisissä alottelemassa ja suuntana taas Kaivohuone. 😉

Vuonna 2014 FitFashionin porukkaa Aussie Blog Awardseissa. Muistatteko vielä nämä kaikki bloggaajat? Osa edelleen FitFashionissa, osa kirjoittaa muualla ja osa lopettanut koko bloggaamisen.

Vuonna 2014 Töölön sairaalassa sormi paketissa. Koira puri multa sormenpään irti koirapuistossa, kun menin väliin puolustamaan Gereä. Opin, että kättä ei kannata laittaa kahden tappelevan koiran väliin ja etten mee enää koirapuistoon. 😀

2007 juhannus Alajärvellä. Tuukan kaverin mökillä oltiin viettämässä juhannusta ja oli muuten sen luokan juhannus, että oksat pois. 😀 Hahaha! Mutta voi ristus miten hienot tyylit meillä on ollut Tuukan kanssa! 😉

2011 mulla oli tällainen ihana toiselta puolelta pitkä-hiustyyli ja me oltiin Lontoossa Tuukan kanssa. Mua on nuorempana sanottu usein Britenyn näköiseksi ja oli sitten Madame Tussaudsin vahakabinetissa otettava tällanen potretti! 😉

Vuonna 2014 mietin, että voinkohan mä julkaista tätä kuvaa, kun mun maha pömpöttää.. Jepjep.

Kyllä minä ja Anna muutakin ollaan yhessä tehty kun juhlittu. 😀 Tää kuva on Märskystä 2013. Molempien pt-uran alussa otetut kuvat.

Mulla oli myös tällanen ihana sivusiili! Tää taitaa olla vuonna 2015, oltiin mun pikkuserkun kanssa Turussa NRJ:n jossain jumppatapahtumassa. 🙂

Tää kuva on mun ihan yks suosikkikuvista. Minä, Anna ja Sara. Tää tais olla vuonna 2014, oltiin kaikki ihan treenihuumassa ja itse asiassa Anna oli raskaana tässä. Nyt en muista tiesikö hän jo ite sen vai epäilikö vasta.

Young love! 😉 Tuukan kanssa kahdestaan kesälomalla, kuva otettu Uudessakaupungissa. Ei ollu vielä Gereä, Pimua eikä Emmaa.

Tää on toinen mun suosikkikuvista ikinä! Meiän hääpäivänä 10.7.2010. <3 <3 <3

Pienen pieni Gere. Oltiin kattomassa näitä kuusiviikkosia pieniä Opaskoirakoululla ja pari viikkoa tän jälkeen saatiin Gere kotiin. Siitä alkoikin sitten puolentoista vuoden mittainen retki, jonka päätyttyä saatiin ilouutinen ja Gere jäi meille kotikoiraksi.

Kipein tatuointi!! Koko kyljen kokoinen tanssija, jonka otin mahtavalla Linda Räihällä. Sattu niin paljon, että mietin jo koko projektin lopettamista. Tatuointia tehtiin yhteensä kolme kertaa ja melkein 15 tuntia. Mutta tuli siitä myös ihan sika hieno!

Minä ja ihana Emmi! Tutustuttiin vuonna 2014 tai 2015, en ihan muista. 😀 Mutta heti kyllä klikkas ja ollaan oltu siitä lähtien hyvät ystävät. Emmi ja Tuukka kutsuu toisiaan siskoksi ja veljeksi, koska ne on tosi samanlaisia keskenään ja molemmat ainoita lapsia, jotka olis aina halunnu siskon tai veljen. 😀

Tää kuva on ihan uutukainen, mutta nää kaks taaperoa ja niiden äidit on super ihania ystäviä. Ilman näitä pieniä taaperoita meistä kolmesta ei ehkä olis kuoriutunut näin läheisiä ystäviä.

Pari kuukautta ennen Emman syntymää, koirasisko ja -veli käytti tulevan pikkusiskon sänkyä hyväksi. 😉 😀 Muistan, kun tässä vaiheessa jo kovasti odotti sitä hetkeä kun pikkuinen syntyy.

Tääkin kuva tuo hyviä muistoja mieleen. Umppu ja Emma oli meillä kylässä pikkuistensa kanssa. On ollu suuri ilo, kun lasten myötä on saanut tutustua ihaniin ihmisiin.

Tää on kanssa yks ihanimmista kuvista ikinä. Emma oli tässä tasan viikon ikäinen, vietettiin isänpäivää ja koko aamu ja aamuyö oli ihan ihmeellinen. Meiän Töölön kodin alakerran vanha ukko huusi apua ja me soitettiin paikalle poliisia ja isännöitsijää. Kun aamu sitten valkeni, mulla oli niin kovat kivut mahassa, että jouduin lähtemään Kätilöopistolle. Multa löytyi sektiohaavan tulehdus.

***

Sellaisia muistoja! 🙂 Oliko tuttuja? Onko tällaiset postaukset kivoja välillä vai ihan nounou-kamaa? 😀

Ihanaa viikon alkua kaikille!

..ei rakkaudest lajii, vaan rahan takii.

Raha. Se on sellainen asia, josta en hirveästi täällä blogissani puhu. Nyt haluun kuitenkin puhua sellaisesta asiasta, kuin ”tuoko raha onnea”. Miten on? Tuoko raha sulle onnea? Entä mulle? 😀

Toimeentulo on tietysti tärkeetä. Se, että on rahaa maksaa asunto ja laskut ja joka päivä saa ruokaa. Se, että joka päivä ja viikko ei tarvi repiä hiuksia päästä riittääkö rahat – se tuo onnea. MUTTA raha yksinään ei tee onnelliseks. Mua ainakaan. Mulle onnen tuo perhe, ystävät, hyvinvointi ja terveys.

Mä en oo oikein ikinä ymmärtänyt sitä, että joku kallis tietyn merkkinen laukku tai lamppu olis upea omistaa. Jos aina saa kaiken mahdollisen ja mahdottomankin ilman sen kummempia vääntöjä tai säästämisiä – tekeekö se onnelliseks? Jos rahaa on niin, että ei ”paskalle taivu” ja voi tuhlata kalliisiin laukkuihin, kenkiin, matkoihin, sisustustavaroihin jne. joita voi sitten esitellä somessa – tekeekö se onnelliseks?

Mä en usko. Oikeasti. En usko. Se on vaan kulissia ja pelkkää pintaa. Niiden kaikkien luxus-matkojen ja tavarapaljouden alla voi olla tosi yksinäisiä ihmisiä. Korvaako tavaramäärä oikeaa rakkautta tai ystävyyttä? Tuoko se tarpeeksi sisältöä ja onnea elämään, että on rahaa tehdä mitä haluaa? Voihan se olla, että jonkun se tekee onnelliseks. Mua ei yksinään mitkät tavarat tai matkat sun muut tekisi onnelliseks.

Mun mielestä oli kauhea kuulla (SuomiPopin aamussa), että jonkun tutkimuksen mukaan jopa puolet olis valmiita jättämään puolisonsa, jos saisivat siitä hyvästä 20 000€/kk palkkaa. Ihan oikeesti! Miettikää nyt! Olisitko sä valmis jättämään sun elämän kumppanis ja saamaan ”tilalle” enemmän rahaa?

Mä en tiedä onko se somen tuomat illuusiot vai mikä, mutta nykyään kuitenkin sillä on enemmän merkitystä mitä sulla on varaa ostaa tai mihin matkustaa. Surullista on myös se, että jotkut suomalaisetkin tienaa rahansa näihin luxus-juttuihin vähän eri keinoilla, kun Alepan kassalla kesätöitä tekemällä. Jos tiedätte mitä tarkoitan.

Että sillä on niin suuri merkitys miltä se oma imago näyttää instagramin feedissä muiden silmiin, että ihmiset on valmiita myymään jotain muutakin kun porkkanoita vihannestiskillä. Noh, en tiedä. Nää on taas näitä, että olis varmaan parempi olla hiljaa-juttuja. 😀 Kannattaa muuten lukea myös vähän aiheeseen liittyvä juttu Umpun blogista: Luksuselämän pakkomielle on uusi sairaus.

***