Mä ajattelin ensin, että en palaa tähän asiaan. Syy miksi en halunnut palata, oli se etten jaksaisi ottaa vastaan sitä ryöppyä, kun taas ruodittaisiin Jodelit ja Vauva-palstat täyteen: ”Taas se Monna ruikuttaa nettikiusaamisesta”. Mutta vaikka tämä syy onkin taustalla, otan silti riskin ja palaan asiaan.

Viime viikonloppuna oli serkkuni lakkiaiset. Pistin päälleni juhlamekon, joka on istuvaa mallia. Hihat ovat ihonmyötäiset ja koko mekkokin on aika ihnomyötäinen, silti esim. vatsan kohdalta mekossa oli väljyyttä ja helma on ”löysä”. Pidin (ja pidän edelleen) mekosta tosi paljon. Oli kiva laittaa korkkaria jalkaan ja vähän kähertää hiusta, laittaa oman tyttären kanssa ”prinsessamekot” päälle, kuten Emma sen sanoi.

Kun julkaisin postauksen lakkiaisista, sain kommentin ”Aika pinkeän näköinen tuo mekko… pari kokoa isompi olisi istunut ok.” Mun ensimmäinen reaktio tähän kommenttiin oli naurun pyrskähdys. Sen jälkeen pyörittelin päätäni ja mietin, että miksi. Miksi joku on taas kokenut asiakseen ilmoittaa tällaista?

Julkaisin kuvan IG:ssä, johon kirjoitin asiasta. Kirjoitin kommentin, plus lisäksi muutamia syitä, joiden perusteella mielestäni tällainen arvostelu ei ole ok. 95% seuraajistani oli samaa mieltä: on todella kamalaa nähdä, kuinka käytöstavat on hävinneet somessa. Se raja on hävinnyt mikä on mielipide ja mikä on haukku.

5% seuraajistani oli näköjään sitä mieltä, että ruikutan turhista ja SEHÄN ON VAIN MIELIPIDE. He lopettivat seuraamiseni ja pistivät ”kauniita ja asiallisia” kommentteja tulemaan. Tää on mun mielestä kamala asia! Ei se, että nämä seuraajat lopettivat seuraamiseni tai se, että sain lisää ”kauniita” kommentteja. Vaa se, että nykyään on oikeasti ihmisten mielestä ok laukoa mitä vain sylki suuhun tuo, koska TÄÄ NYT VAAN ON MUN MIELIPIDE.

Mielipide on esim. ”Mielestäni pakkoruotsi on pyllystä.” tai ”Olen sitä mieltä, että Back Street Boys on maailma parhain bändi.”

Haukku on esim. ”Sinä olet ruma.” tai ”Sinulla on liian pieni mekko, osta isompi.” tai ”Sinä olet tyhmä.”

Joku varmasti tarttuu, että onhan nuo haukutkin mielipiteitä. Joo, kyllä ne on. Mutta minkä vuoksi sellaisia pitää sanoa? Mulla on monta mielipidettä monista ihmisistä. En kuitenkaan näe millään tapaa tarpeelliseksi mennä sanomaan sitä heille päin näköä tai somekanavan kommenttiboksiin. Jos niin tekisin, se mielipiteeni muuttuisi haukkumiseksi.

On hullua, että nuorille opetetaan somekäyttäytymistä, mutta aikuisille ei. Usein nimittäin niiden ilkeiden ja pahojen kommenttien takana on ihan aikuisia ihmisiä. Umppu kirjoitti samasta aiheesta tämän postauksen, käykää ihmeessä lukemassa. Umpun tavoin myös minä käyn välillä googlettamassa oman nimeni, Jodeliin en oo koskaan kirjautunut, enkä aio kirjautua. Kun multa kysytään, että oletko kovettunut tai miksi et ole enää niin avoin kuin ennen, voisin kysyä kysymyksen takaisin; oletko sinä lukenut itsestäsi ilkeitä kommentteja ja täyttä kiusaamista sisältäviä viestiketjuja tuntemattomien ihmisten kesken?

Tiedän, että ei ole helppoa asettua toisen ihmisen nahkoihin. Tiedän myös, että ne ihmiset, jotka haukkuja kirjoittaa ei tule oppimaan näistä mun tai Umpun tai kenenkään postauksista. Mutta teille fiksuille ihmisille haluaisin kuitenkin esittää yhden toiveen: Ennen kuin kirjoitat yhtään kommenttia mihinkään, mieti haluaisitko kuulla sen kommentin itsellesi? Mieti myös sanoisitko sen asian jos törmäisit tähän ihmiseen kadulla? Uskaltaisitko sanoa kasvotusten, että ”sä oot lihava, sä oot ruma, sulla on kamala maha, liian isot reidet, väärän kokoinen mekko, sä oot huono äiti, itsekäs, itserakas, epävarma?

Tällä postauksella en kaipaa kommentteja siitä, että mekko oli kaunis ja niin minäkin. Tiedän, että mekko oli kaunis ja niin minäkin. 😀 En hae siis mitään kehuja kommenttiboksiin. Ainoa tarkoitus tällä postauksella on saada edes yksi haukku vähemmän somen syövereihin. Että edes yksi ihminen miettisi näitä asioita, ennen kuin painaa enteriä kommentin lähettämiseen.

Rauhaa ja rakkautta! ❤ Ja ihanaa viikonloppua kaikille!

Jos sä oot sitä mieltä, että kaikenlainen kiusaaminen ja haukkuminen on väärin, paina sydäntä tässä alla!

—

Monna

Klo 06.15 kaadan kahvia mukiin. Istun sohvalla ja mietin, että avaisinko työkoneen hetkeksi ennen kuin meen herättämään Emmaa. Selaan kuitenkin vaan somea ja katson uutiset, onko maailmalla tapahtunut mitään yön aikana. Varaan ajan ihotautilääkärille torstaiksi, sillä haluan mennä tarkistuttamaan yhden luomen. Pelottaa.

Klo 07.14 kuuluu Emman huoneesta ÄIIITIII. Jotenkin aina toivon, että Emma heräisi itsekseen. Arkiaamuina on mun mielestä tylsää, kun pikkuinen ei saa nukkua niin pitkään kuin unta riittäisi. Oli siis ihana, kun Emma sai herätä itsekseen. Emman herättyä pelattiin yksi rundi Sanapeliä ja sitten kömmittiin alakertaan. Teen meille aamusmoothiet, katsotaan vähän aikaa PikkuKakkosta. Puetaan vaatteet päälle, pestään hampaat ja lähdetään n.klo 08.05 kohti päiväkotia.

Klo 08.29 Istahdan työhuoneen pöydän ääreen ja avaan tietokoneen. Kirjoitan tähän asti tätä blogipostausta valmiiksi, koska illalla en enää muista näitä kellon aikoja. 😉 Sitten käyn läpi kaksi meiliäni, ”oman meilini”, sekä Vaikuttajatapahtumien meilini. Luen kiireisimmät meilit läpi ja vastaan. Sen jälkeen avaan To Do -listan Trellosta ja alan käymään sitä läpi kohta kohdalta.

Klo 09.00 Ovikello soi ja Stellan siivooja tulee. On taas kuukausittaisen siivouksen aika. Meillä on käynyt nyt neljä kuukautta siivoja kerran kuussa. Kerron tällä viikolla toisessa postauksessa miltä siivous on tuntunut ja onko siitä ollut ”hyötyä”. Päästän siivoojan hommiin ja palaan itse työhuoneeseen To Do -listan pariin.

Klo 11.28 kipitän alakertaan tekemään lounasta. Nälkä tuli jo yhdentoista maissa, mutta oli niin intensiivinen työjuttu menossa, että en malttanut / halunnut lopettaa kesken. Aamupäivän aikana oon saanut tehtyä jo tilityksen ja pistänyt pari todella tärkeää meiliä eteenpäin, sekä valmistellut mun elokuussa alkavan valmennuksen sisältöä! Teen lounaaksi taas kerran salaattia, johon lisää riisiä, tonnikalaa ja halloum-juustoa.

Klo 12.30 vien lautasen keittiöön ja pistän kahvin tippumaan. Tavoistani poiketen tein töitä samalla kun söin lounaan. Lounaan jälkeen laitan kevyen arkimeikkini ja sitten jatkan työntekoa alakerrassa, koska siivooja on siirtynyt yläkertaan siivoamaan.

Klo 13.37 lähden pyöräilemään K Supermarket Lasihytin avajaisiin. Meiltä tuonne on muutama kilometri ja paikalla pitäisi olla klo 14. Tiedän jo lähtiessäni, että oon luultavasti ajoissa, mutta en silti lähde myöhemmin. 😀 Meidän ”kylälle” avataan torstaina 6.kesäkuuta uusi K Supermarket ja sain kutsun myymälän VIP-avajaisiin. Halusin ehdottomasti mennä paikalle.

Klo 15.35 kaarran pyörällä kotipihaan. Pistän pyörän varastoon ja käyn kotona lukaisemassa vielä pari meiliä läpi.

Klo 15.55 lähden hakemaan Emmaa päiväkodista. Käydään yhdessä kaupassa ostamassa vähän ruokatarpeita ja sitten kotipihalle leikkimään. Naapurissa asuva Emman uusi kaveri ja Emma keinuu pihalla hetken aikaa ja juoksee päättömästi ympäriinsä ja kikattaa.

Klo 16.45 tullaan kotiin syömään. Lämmitän Emmalle jauhelihapastaa, mutta Emmalle ei maistu. Hän on sitä mieltä, että ”tyhmä äiti” ja hän haluaa keinumaan. Hetken aikaa keskustellaan ja sitten vähän syödään. 😀

Klo 17.30 mennään yläkertaan leikkimään Emman huoneeseen. Rakennetaan palapelejä ja Emma tekee mulle ruokaa hänen leikkiuunissaan. Tullaan alakertaan ja otetaan sormivärit esiin. Mä teippaan papereita keittiön pöydälle ja Emma käärii hihat. Emma piirtää sormiväreillä aivan innoissaan väriä kyynerpäitä myöden. Mä tyhjennän samalla astianpesukoneen.

Klo 19.00 kokeillaan syömistä uudemman kerran. Teen mulle ja Emmalle juustomunakasta. Se maistuu. Syödään rauhassa ja sitten otetaan tussit esiin ja piirretään yhdessä. Leikitään vielä tunnin verran ja sitten aletaan valmistautumaan yöpuulle.

Klo 20.45 mennään nukkumaan. Luen Emmalle iltasadun ja paijaan häntä hetken. Emma nukahtaa ja mä hiivin huoneesta ulos klo 21.15.

Klo 21.30 otan tietokoneen esiin vielä kerran. Lataan kuvat koneelle puhelimesta, muokkaan kuviin värit kohdilleen ja koot oikeaksi blogia varten. Kirjoitan illan tekemiset tähän blogipostaukseen ja ajastan julkaisun tiistai aamulle.

Klo 22.15 hiivin yläkertaa omaan sänkyyn.

—

Monna