Mä sain tällaisen toivepostaus-aiheen jokunen aika sitten. Ajattelin ensin, että kyselisin Tuukalta, mun äidiltä tai veljeltä tai joltain mun ystävältä näitä. Mutta sitten päätin, että mä kirjaan nää itse. Kyllähän sitä itse itsensä parhaiten tuntee. 😉 Tai ainakin luulee. 😀

Aloitetaan huonoista, koska mun mielestä on kiva aina lopettaa hyvään.

TOP 3 huonot

1. Nollasta sataan nanosekunnissa. 😀 Tää pätee ehkä kaikkein parhaiten kotona. Mulla on paljon pidempi pinna monen muun kanssa, kuin Tuukan. 😀 Hahaha.. 😉 Mä kiihdyn yksinäni paljon nopeammin, kuin jonkun toisen seurassa. Myös Tuukalle kiihdyn nopeammin, kuin vaikkapa mun veljelle.
2. Tunteella eläminen. Mä haluaisin välillä, että voisin olla paljon viileempi tyyppi, joka reagoi asioihin vain järjellä ja täysin tunteetta. Se vois olla vähän helpompaa, kuin se miten suuret tunteet mulla on pelissä koko ajan kaikessa. 😀
3. Mukavuudenhalu. Mä oon tosi mukavauudenhaluinen!!  Siis tosi!! Mä yritän etsiä monissa asioissa sellaisia helppoja ja mukavia ratkaisuja. Mä inhoon kiirettä ja tylsien asioiden tekemistä. Yritänkin aina keksiä sellaisen ratkaisun, jonka kautta asioiden tekeminen on rauhallista ja kivaa, mutta silti tehokasta ja hyvää. 😉

TOP 3 hyvät

1. Tunteella eläminen. Joo, tää oli huonoissa heti kakkosena. Mutta se on täällä hyvissä ykkösenä! Mä oon oppinut ja lukenut paljon erityisherkkyydestä. Koska tunnistan itseni sellaisena, oon oppinut sen olevan rikkaus jos voi tuntea niin laajasti kaiken. Mä rakastan sitä, että voin itse säädellä asioita mitä elämässäni teen. Aina kun voin valita, en tee asioita jotka aiheuttaa mussa negatiivisia tunteita. Mä myös oon oppinut pitämään sitä vahvuutenani, että itken helposti ja naura yhtä helposti. Se ei enää hävetä, että mulla saattaa nousta vedet silmiin ihan vaikka yhteistyöpalaverissa, kun selitän jotain asiaa niin tunteella ja se asia tuntuu sydämessä asti.
2. Toisista välittäminen. Mä haluan lähtökohtaisesti kaikille aina hyvää. Mä tykkään tosi paljon tehdä sellaisia asioita, joista tiedän tulevan jollekin mun läheiselle ihmiselle hyvä mieli. Mun mielestä on ihana yllättää kivasti, on ihana tehdä jotain arjen pieniä tekoja, jotka voi helpottaa toisen elämää tai päivää. 😉 Mä välitän tosi paljon mun läheisistä! Joskus (ja aika usein) niinkin paljon, että heidän hyvinvointinsa menee oman edelle.
3. Myönteinen elämänasenne. Se on mun voimavara. Mä suhtaudun kaikkeen positiivisuuden kautta. Ainakin yritän! Joskus toki on niin inhottavia asioita, että ei niihin paljon hymyillen tee mieli suhtautua. Mutta silti oon oppinut löytämään asioista, myös niistä negatiivisista jotain positiivista. Kaikesta voi ainakin oppia jotain, jollei muuta.

Iloista viikonloppua, ihania valmistujaisia ja lakkiaisia kaikille!

—

Monna

Yleisesti uskotaan, että asiat kulkee seitsemän vuoden sykleissä. Kun seitsemän vuotta on kulunut, on aika jonkinlaiselle murrokselle. Joko tilanne jatkuu entisellään tai siihen tulee joku muutos, mutta ihmisen mieli kuitenkin seitsemän vuoden välein käy läpi jonkinlaisen muutoksen. Itävaltalainen filosofi Rudolf Steiner on sanonut, että ihmisen elämä rytmittyy seitsemän vuoden jaksoihin. Psykiatri C. G. Jung jakoi ihmisen elinkaaren seitsemän vuoden jaksoihin kuten jo aikoinaan myös antiikin Kreikan lääkäri Hippokrates.

Numeron seitsemän kerrotaan merkitsevän henkistä ja fyysistä täyttymystä, valon ja pimeyden yhdistymistä. Meillä on seitsemän päivää viikossa ja sateenkaaressakin on seitsemän väriä. Kehomme solut uusiutuvat joka seitsemäs vuosi. Meillä on seitsemän kuolemansyntiä, seitsemän chakraa, seitsemän merta ja seitsemän veljestä. Seitsemän on onnenlukumme!

Lainaus: Tara Lange / Hidasta Elämää

MT Personal Trainingin ekat viralliset kuvaukset takana vuonna 2012.

Parin viikon päästä tulee kuluneeksi tasan seitsemän vuotta, kun perustettiin MT Personal Training. Samana vuonna muutamaa kuukautta aiemmin olin perustanut blogin. Koko alkuvuosi 2019 tähän asti on tuntunut siltä, että jotenkin asiat on murroksessa ja jotain tulee tapahtumaan. En vieläkään tiedä mitä tuleman pitää, mutta huomaan ajattelevani paljon sitä mikä alkoi seitsemän vuotta sitten.

Mä mietin tosi paljon mun menneisyyttä ja sitä minkälainen mä oon ollut. Kun katon mun blogin alkutaipaleen kuvia, en ihmettele, että oon saattanut käydä kuvineni joidenkin hermoille. Ne kuvat on voineet näyttäytyä mua tuntemattomille ihmisille itseriittoisilta – minä sivusta, minä takaa, minä edestä, peppu sivusta, peppu takaa… Mutta kun katson nyt noiden kuvien taakse ja mun silmiin kuvissa, näen epävarmuuden. Mua jotenkin jopa alkaa vähän itkettämään.

Voi luoja kuinka sitä onkaan ollut kriittinen, epävarma ja katsonut itseään ja tekemisiään läpi hauraiden lasien. Alkutaival bloggaajana, personal trainerina ja yksityisyrittäjänä oli jännittävää ja kiehtovaa. Samaan aikaan koki hienoja onnistumisia ja kaikki oli uutta. Mutta samalla sitä oli ihan hirveän epävarma omasta osaamisestaan ja uskottavuudestaan.

Jäin äitiysloman jälkeen / aikana sivuun hyvinvointibisneksestä. Tai no en kokonaan, mutta jättäydyin kuitenkin vähän sivulle. Keskityin täysipäiväisesti blogiin ja valmennushommat oli sivutyö. Tavallaan se toiminta millä yrittäjyyden aloitin heitti täyden ympyrän. Silloin bloggaaminen oli sivutyö ja valmennushommat päätyö, sitten niiden osuus kääntyi toisin päin. Tänä päivänä valmennan vain yhtä ryhmää kerran viikossa. Syksylle mulla on suunnitteilla ihana valmennus. Mutta se ei oo ihan normi hyvinvointi-valmennus.

Mä huomaan, että se ”mainstreamin” valmennustyö (en tiedä voiko noin sanoa, mut hiffaatte varmaan) ja hyvinvointibisnes ei oo mun juttu. Se ei oo ollut sitä nyt pariin vuoteen, mutta oon pitänyt kuitenkin sen portin auki taustalla. Mä luulen ymmärtäväni pian sen, että mä haluan vaan entistä kovemmin motivoida ihmisiä voimaan hyvin ja rakastamaan itseään sellaisena kuin on ja tehdä sitä kautta niitä ”parempia” tai keholleen terveellisempiä valintoja.

Oon iloinen siitä, että meitä on täällä planeetalla sen verran paljon porukkaa ettei kaikki pidä samoista asioista tai samantyylisistä valmetajista. Siksi onkin tärkeä löytää ne omat kulmat asioihin. Sama koskee blogia ja instagramia, miksi ihmeessä yrittäisi kopioida samanlaista sisältöä mitä jollain muulla on. Yksi tärkeimmistä asioista somessa on löytää oma juttu ja sitten mennä sillä tiellä eteenpäin.

Joka tapauksessa käyn nyt jonkinlaista seitsemän vuoden tilannetta läpi. Mietinnässä on oikeastaan tosi moni asia, mukaan lukien blogi. Mä tykkään kirjoittaa ja saan palautetta, että mun kirjoituksia on kiva lukea. Mutta onko blogien tulevaisuus jo kirjattu maailman papereihin suuntaamaan tiensä alaspäin?

Saa nähdä mitä elämä heittää eteen! Paljon on suunnitelmia ja aion olla avoin niille fiiliksille mitä tässä eteen tulee. Eiköhän tän vuoden loppuun mennessä ainakin selviä. 😉

—

Monna