Sain postaustoiveen: ”Kertoisitko miten voi pysyä optimistisena melkein koko ajan?”

Mä olen aina ollut optimisti. Pienestä pitäen. Mutta elämä on opettanut mua vielä optimistisemmaksi. Asiat, jotka on mua opettaneet on sekä isoja pettymyksiä, että ihania onnistumisia. Mä uskonkin, että mun positiivisuus elämään kumpuaa aika kovaa siitä mitä oon joutunut ja saanut oppia tähän astisen elämäni aikana. Jos ihan koko elämä olis ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, luulen etten olisi tällainen kuin oon. Ja sitä paitsi, on mullakin huonoja päiviä. Usein! 😀 Mutta kuitenkin enemmän niitä hyviä.

Optimisti näkee asiat valoisammin, mutta ei ole hölmö.

Oon saanut monesti päälleni sellaisia ihan tuulesta temmattuja uskomuksia. Esimerkiksi, että annat itsestäsi tyhmän kuvan, kun aina naurat ja oot iloinen. Moni varmasti on kuullut myös sen, että ”pessimisti ei pety”. Mä ainakin henkilökohtaisesti haluan kumota tällaiset ajatukset ja uskomukset. Ei positiivisesti elämään asennoituva ihminen ole tyhmä. Mikä ihmeessä tekisi negailijoista jollain tapaa viisaampia? Miten ihmeessä sellainen asenne elämässä voisi olla jollain tapaa viisampaa, että pessimisti ei pety?

Kyllä mun mielestä pettymykset kuuluu elämään. Se miten niihin suhtautuu on se tärkein asia. Mä ajattelen niin, että jos pelkää koko ajan jo etukäteen kaikenlaisia pettymyksiä ja epäonnistumisia, ei uskalla elää täysillä. Jos koko ajan menee vain sitä varminta reittiä, voi elämä olla aika tylsää. Mä ajattelen näin. Kaikkihan ei missään tapauksessa ole samaa mieltä, eikä tarvikaan. 🙂

Optimisti näkee asiat valoisammin, mutta ei missään tapauksessa ole hölmö. Mä ajattelen, että jos en yritä en voi onnistua. Jos mä haluan jotain, oon valmis yrittämään ja tekemään asioita sen eteen, että se onnistuu. En tavallaan halua pelätä ja suhtautua negatiivisesti vain sen vuoksi, että mitä jos en onnistukkaan. Mitä sitten jos ei onnistu? Uutta juttua kohti!

Positiivisuus on asenne!

Mulla on elämä vienyt suuntaan jos toiseen. Varmasti isoin kivi on ollut oman isän kuolema. Sitä kiveä kipusin yli pitkään. Enkä usko, että läheisen ihmisen kuolemasta pääsee yli koskaan. Sen kanssa oppii elämään. Myös muut pettymykset ja epäonnistumiset on vienyt mua eteenpäin. Toki ne on harmittaneet sillä hetkellä ihan kamalasti. Joskus jopa päiviä ja viikkoja on mennyt mieli matalana. Mutta sitten oon muistanut taas, että hei nää jutut vain opettaa mua ja vie eteenpäin.

Vaikka se jonkun mielestä voi kuulostaa ihan höpönlöpön-jutulta, mutta positiivisuus on asenne. Se vaan pitää päättää ja se asenne pitää omaksua. Mä oon sitä mieltä, että elämä on rikkaampaa ja ihanempaa, kun asioihin suhtautuu lähtökohtaisesti positiivisuuden kautta. Mä en ainakaan jaksais elää niin, että koko ajan kulkisin naama nurinpäin ja mutisisin kuinka se ja tämäkin asia on pielessä. Sitä paitsi aika moneen asiaan pystyy vaikuttamaan itse. Jos joku asia on päin pyllyä, voi sille ehkä tehdä jotain. Jos ei voi, se kannattaa oppia hyväksymään ja jatkaa eteenpäin.

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

KAMALIN sanonta ikinä!!! Tätä ei mun mielestä pitäis ollenkaan viljellä! Jos ajatellaan tuota kysymystä, jonka sain postausta varten: Kuinka pysyä aina optimistisena – on mun vastaus siihen, että se on asia, jonka oppii elämän myötä. Lisäksi se on asenne, jonka voi sisäistää tai olla sisäistämättä. 🙂 Ehkei kukaan voi olla optimisti 24/7, se kannattaa myös muistaa. 🙂 Mutta voi opetella asenteen, että leuka ylös rinnasta ja innolla rohkeasti kohti uusia juttuja!

Vaikka mulle on sattunut tielle niitä pettymyksiä ja epäonnistumisia, mulle on sattunut tielle myös onnistumisia ja aivan super ihania juttuja! Totta hitossa nekin pistää positiivisuutta peliin lisää! Ajattelen, että jos kerta tuossa onnistuin, miksi en onnistuisi myös tuossa. Positiivinen suhtautuminen asioihin kantaa vaan pidemmälle! 🙂 Tulee sitten kohtaamaan huonoja tai hyviä uutisia tai asioita, niihin kannattaa pyrkiä suhtautumaan positiivisesti. Se on mun tapani ja sitähän tässä kysyttiin. 😀

Eikö se niin mene, että osa ajattelee kupin olevan puoliksi täynnä ja osa ajattelee sen olevan puoliksi tyhjä? 🙂 Mä ainakin pyrin näkemään asioista aina sen positiivisen puolen. Tottakai on asioita, josta ei voi löytää sellaista. Mutta suurimmasta osasta asioista voi sen löytää. Kyllä mä mietin vaikkapa puoliksi syödyn karkkipussin avatessani, että hei jes vielä näin paljon jäljellä! 😉 Voisin tietysti ajatella, että voi p*ska enää näin vähän jäljellä.. Mutta en halua. Otan ilon irti niistä asioista mitä on tarjolla.

Elämä on opettanut sen, että ne asiat jotka tuo vain ahdistusta ja negatiivisia fiiliksiä, on asioita joita pitää pyrkiä vähentämään.

—

Monna

Mun täytyy kertoa teille, että yksi iso unelmani toteutui tällä viikolla, kun Fit-lehden uusin nro tipahti postiluukusta. (kaupoissa tällä viikolla) Kannessa koreilin nimittäin minä!

Kun mun bloggaajan ura oli alussa ja olin toiminut pt:nä vasta vähän aikaa, mulla oli kaksi unelmaa. En kertonut niistä kellekkään, mutta pidin ne visusti mielessäni. Ensimmäinen unelma oli se, että joskus vielä koristaisin Fit-lehden kantta. Toinen unelma oli se, että saisin joskus tehdä oman treenivaatemalliston.

Mallisto lanseerattiin viime viikolla ja Fit-lehti ilmestyi tällä viikolla.

Mä muistan edelleen ne sanat muutama vuosi sitten, joita kuulin tuttavien suista silloin kun kerroin mun blogista. Muistan, kun kuulin ystävien kautta yhteisten tuttavien naureskelleen mun blogille ja mun jutuille. Epäilijöitä riitti ja niitä selän takana naureskelijoita.

Samaan aikaan tajusin sen, että mun on itse uskottava mun tekemisiini vaan entistä vahvemmin. Ajattelin, että se on ihan sama mitä ne epäilijät puhuu tai naureskelee. Mietin, että kukaan jolla on itsellään hyvä olla ei naureskele toisille. Ei kukaan sellainen, kenellä on omat hommat hyvin koe tarpeelliseksi haukkua tai lytätä muita. Se oli se ajatus, jonka avulla ponnistin eteenpäin.

Mulla on koko mun bloggaajan uran aikana riittänyt niitä lyttääjiä matkan varrella. Osa niistä on satuttanut mua, mutta osa ei. Ja tiedättekö mikä on yksi suuri tekijä siinä, mikä on auttanut mua sivuuttamaan ne lyttääjät? Se, että matkan varrella on ollut 95% teitä ihania ihmisiä ja seuraajia. Teidän ihanien ihmisten avulla mä oon kasvattanut uskoa tekemiseeni. Mä oon luottanut omaan juttuuni niin paljon, että ne p*skat kommentit ja jutut hukkui kaiken hyvän alle!! 🙂

Uusimmassa Fit-lehdessä myös äiti-lapsi-jumppa.

Se, että nyt oon saavuttanut kaksi mun isoa unelmaa antaa mulle vaan uskoa lisää. Mä en oo päässyt mitenkään helpolla, mun on täytynyt itse raivata tieni eteenpäin. Takapakkia on tullut paljonkin, mutta edelleen oon kuitenkin määrätietoisesti vaan uskonut omaan tekemiseen. Ja aion tehdä niin jatkossakin!

Kun oon saanut teiltä viestejä ja kommentteja miten oon motivoinut teitä, tuonut iloa teidän huonoihin päiviin, oon antanut vertaistukea väsymyksen keskellä ja kertonut myös niistä omista huonoista päivistä – oon tiennyt, että mä todellakin oon just siinä missä mun pitääkin.

Jokunen vuosi sitten mä opin myös sen, että elämä ei oo niitä ihmisiä varten, jotka ei usko suhun ja sun juttuihin. Mä oon todella onnellinen siitä, että mulla on tällä hetkellä ympärillä sellaisia ystäviä ja perhe, jotka uskoo muhun. Mä uskon heidän juttuihin ja unelmiin ja he myös mun. Se on ihan parasta!

Mä oon oikeasti tosi kiitollinen kaikesta mitä on tapahtunut. Koen myös onnistuneeni ja saan olla ylpeä tekemisistäni. Ja ihan pikkuisen mun myös tekee just nyt mieli sanoa niille epäilijöille ja selän takana naureskeille tyypeille, että IN YOUR FACE!!! 😀 😀 😀

IHANAA VAPPUA KAIKILLE!! Uskokaa unelmiinne oikeasti!! Epäilijöitä ja naureskelijoita riittää aina, mutta jos te itse uskotte siihen mitä teette ja mitä haluatte saavuttaa, on oikeasti kaikki mahdollista!

—

Monna

Ps. Paina alla olevaa sydäntä, jos oot sitä mieltä, että unelmointi kannattaa! ?❤