Ajatella, että meidän pieni rakas tyttömme on tänään jo 10 kuukautta! Tässähän täytyy pian alkaa suunnittelemaan 1-vuotisjuhlia! Meillä niitä nimittäin meinataan juhlia oikein isosti! 😉

Emma on päivä päivältä isompi tyttö. Pieni, iso tyttö. Ihan pikkuinen vasta, mutta silti niin osaava jo. Emma on alkanut näyttämään jo ihan itseltään, ei enää vain pieneltä vauvalta – vaan ihan sellaiselta pikkutytöltä, omalta itseltään. Annan puheenvuoron taas Emmalle, kuten monesti näissä kuukausipostauksissa olen antanut. 😉

Tervehdys teille!

Minä olen tänään jo kymmenen kuukautta vanha. Minulla on suussa kahdeksan hammasta ja ehkä yhdeksäs tulossa, en ole antanut äidin tai iskän katsoa suuhuni, niin ne eivät tiedä onko sinne tulossa jo yhdeksäs. Kovasti minun kyllä tekee mieli jotain pureskella koko ajan. Kaikista maukkaimmalta maistuu äidin tai iskän sormi! Välillä kun oikein nopeasti toimin, saan haukattua heistä jomman kumman sormen suuhun ja sitten äkkiä puren niin kovaa kun osaan. Ne kyllä aina huudahtaa, kun sattuu ja sitten ne vetävät äkkiä sormensa pois. Siksi olenkin sitten joutunut pureskelmaan kaikenlaisia muita juttuja.

Minä puhua pälätän joka päivä kamalasti, koska minulla on ihan heti herättyäni jo todella paljon kerrottavaa. Herään usein kuuden ja seiskan välissä omasta sängystäni, äidin ja iskän sängyn päästä. Kipuan sitten ihan heti pystyyn ja alan höpöttämään, että äiti tai iskä heräisi. Monesti myös kiljahtelen veljelleni Gerelle, jotta hänkin tulisi minua moikkaamaan ja pussaamaan. 

Olen alkanut syömään ihan todella paljon! Minulla puhkesi jokunen aika sitten kauhean monta hammasta ja ei kyllä oikein mikään muu maittanut kun maito. Mutta nyt maistuu! Rakastan kaikenlaisia hedelmäsmoohtieita ja perunamuussi on hyvää ja lohi! Tykkään kovasti sellaisista ruuista mitä äiti ja iskä syövät. Suolaiset soseet eivät niinkään minuun maistu, mutta äidin tekemä makaronilaatikko on hyvää ja iskän uunilohi ja perunamuussi. 

Minä haluaisin kovasti kävellä koko ajan. Onneksi minulla on sellainen kärry, jonka kanssa saan mennä ees taas täällä kotona. Kun äiti ja iskä ei koko ajan jaksa taluttaa minua. Olen kerran jo koittanut seistä ilman tukea, mutta ihan vain muutaman sekunnin ajan uskalsin irrottaa molemmat kädet pöydän reunasta yhtä aikaa. Äiti sanoi minulle yksi päivä, että osaisin jo kuulemma seistä ilman tukea ja ehkä jopa kävellä ilman kärryä tai äidin käsiä! Täytyy ehkä kokeilla tässä vaikka 10-kk päivän kunniaksi!

Nukun nykyään yhdet pitkät päikkärit ja yhdet lyhyet, toissapäivänä nukuin koko päivänä vain yhdet päikkärit! Iltaisin minua alkaa väsyttämään kovasti joskus kahdeksan aikaan ja sitten yöllä herään kerran tai joskus kaksi kertaa syömään maitoa. Kuulin tuossa yksi päivä, kun äiti ja iskä puhuivat keskenään, että meinaavat kohta koittaa jotain lempeää unikoulua minulle! Hitto vieköön! En ehkä suostu siihen! Se nimittäin tarkoittaisi sitä, että en saisi sitä rakastamaani maitoa sitten enää yöllä!

Tätä unikoulu-asiaa täytyy vielä hieman sulatella. Mutta muuten minulla menee kyllä oikein kivasti! Toivottavasti teilläkin!

Minä olen nyt yhdeksän kuukautta vanha. Olen ollut tässä maailmassa yhtä kauan, kun olin äidin mahassa. Tavallaanhan minä olen ollut olemassa siis jo 18 kuukautta, vaikkakin tässä mahan ulkopuolisessa maailmassa vasta puolet siitä ajasta.

Joka päivä on minulle kyllä ihan uusi seikkailu ja opin kaikenlaista kivaa koko ajan. Tykkään tällä hetkellä seistä tukea vasten ja kävellä tuen kanssa. Kuten vaikkapa kävelykärryn kanssa tepastelemisen olen nyt oppinut. Äitin tai iskän ei tarvi enää pitää minua selästä kiinni, vaan saan mennä ihan itse. Olen oppinut, että on hyvä pitää kieli mukana näissä kävelyhommissa. Sujuu jollain tapaa paremmin tuo kävely, kun vääntää kieltä ulos suusta.

Iskä leikkasi multa eilen otsatukan pois. Oon kyllä vähän sitä mieltä, että seuraava kampaamokäynti varataan jollekin muulle, jollekin oikeelle kampaajalle. Mutta ihan kivat näistä nyt kuitenkin tuli, eipäainakaan oo hiukset koko ajan silmillä kun touhuan.

Äiti osti minulle sellaisen hirveän ison puuhäkkyrän. Siellä olen nyt päivittäin käynyt aina jonkun aikaa leikkimässä. Se on aika hauska paikka! Kaikki leluni on siellä ja saan viskoa niitä siellä ihan mielinmäärin! Niin ja sitä vasten on kanssa tosi kiva kiivetä, seisoskella tai tanssia. Jos äiti tai iskä laittaa jotain musiikkia telkkarista, niin sitten minä tanssin. Kaikkein eniten tykkään sellaisesta koira-laulusta, jossa on siinä videolla saman näköisiä koiria kuin se meidän Gere.

Minulla on jo seitsemän hammasta. Äiti sanoi, että kun neljä hammasta on puhjennut ylös ja kaksi alas, niin sitten kuulemma yleensä tulee tauko. Mutta minä kyllä meinasin puskea nämä kaikki nyt kerralla. Pääseepähän siitäkin vaivasta sitten. Viime viikolla putkahti alas kolmas ja äiti on vähän sitä mieltä, että sinne on näkyvissä jo neljäskin. Hitto vieköön! Hoidetaan nyt homma kerralla purkkiin, pääsenpähän sitten oikein vielä pikkaisen kovempaa puremaan äitiä tai iskää sormesta.

Äiti on yrittänyt alkaa opettamaan minulle jo jotain sellaisia asioita, joita saa tehdä ja ei saa tehdä. Kuten vaikkapa en saa repiä valokuvakehyksiä lattialle tai kiskoa äitiä niin kovaa hiuksista, että sitä sattuu. Mutta minua kyllä lähinnä tällä hetkellä naurattaa jos äiti yrittää olla tuimana. Muutenkin minun mielestä on kiva vähän jekuttaa äitiä ja iskää. Saatan antaa tutin heille, jos he pyytävät, mutta ihan viime hetkellä nappaankin sen takaisin päin. Se naurattaa!

Tykkään ihan älyttömän paljon koirista! Siis kaikista ja kaikkialla! Meidän omat koirat Gere ja Pimu on tietysti ihan parhaat, mutta aina kadulla jos nään koiran, niin vilkutan sille ja vähän juttelenkin. Kaupassakin yhtenä päivänä löysin koiria, ne oli jossain ihmeellisissä pahvipaketeissa ja tölkeissä. Yritin niillekin vilkuttaa, mutta äiti sanoi ettei ne ole oikeita koiria. Tai että ne on vaan jotain kuvia. No minusta ne näytti ihan samalta kuin oikea koira.

Syömishommat minulla menee vieläkin vähän niin ja näin. Tai äidin mielestä menee. Itse olen kyllä oikein tyytyväinen siihen maitoon ja muutamiin muihin juttuihin. Äiti lupasi niistä teille kertoa siellä sen instagramissa tänään maanantaina. Että kattokaa sinne, jos haluatte kuulla lisää minun syömishommista. 😀 Enpä kyllä tajua miksi minun syömiseni jotain kiinnostaa. Mutta hauskaahan se on, jos kiinnostaa!

Tänään minulla onkin ensimmäinen virallinen mummulapäivä! Äitillä alkaa työt ja minä menen mummulleni Käpylään. Siellä on kiva riehua! Vedän kyllä mummua ihan sata kertaa taas hiuksista ja sitten käkätän päälle.

Kivaa viikkoa kaikille! Ja varsinkin teille kaikille pienille tyypeille, niin kuin minä!

• Emma <3