Hei! Minä olen tänään jo tasan seitsemän kuukautta vanha. Mitä teille kuuluu?

postaus sisältää mainoslinkin

Minä olen jo aika iso tyttö. Ainakin omasta mielestäni. Minä nimittäin haluan tehdä kaiken mahdollisen itse. Olen ihan satavarma, että osaan kyllä jo syödä itse ja juoda maitoa nokkamukista. Mutta äiti ja iskä ei ihan usko. Ne sanoo, että niiden pitää muka vielä jotenkin auttaa minua syömisessä.

Minä tykkään kaikista eniten tällä hetkellä sellaisesta soseesta, jossa on porkkanaa, mangoa ja omenaa. Se maistuu ihan älyttömän hyvältä. Ja minä itse pidän siitä pussista kiinni. Äiti ja iskä yrittää siinäkin minua vielä auttaa, vaikka en kyllä omasta mielestäni mitään apua tarvitse.
Myös maissinaksut on aikamoista herkkua! Niitä on kiva mutustella nyt varsinkin, kun minua ihan hirveästi kutittaa ikeniin. Äiti on sanonut, että minulta on kuulemma tulossa lisää niitä hampaita. Tällä kertaa tuonne yläriviin.

Minä olen oppinut istumaan ihan selkä suorassa. Neuvolantäti sanoi minulle viime viikolla neuvolassa, että nyt saan kuulemma jo alkaa istumaan syöttötuolissa. Ajattelin kyllä, että onpas siinä omituinen täti. Miten se muka voi sanoa, koska minä saan istua ja koska en. No, uskoin kuitenkin, kun äitikin uskoi.

Ryömin edelleen ihan täyttä päätä, välillä olen niin innoissani siitä vauhdista, että hihkun ja kiljun samalla kun ryömin. Se on aika hauskaa. Äiti ja iskä aina nauravat minulle ja sitten meillä on kaikilla tosi kivaa.

Olen nyt noin viikon ajan yrittänyt kovasti lähteä konttaamaan, mutta ihan kyllä en ole vielä hiffannut, että miten siinä asennossa pääsee etenemään. Nostan kyllä pepun ylös ja kädetkin on siinä ihan tanakasti, mutta kun koitan liikkua, niin hytkyn vain ees-taas.

Minä rakastan minun kahta karvaista sisarustani. Ne on aivan älyttömän hauskoja. Haluaisin ihan kamalan paljon jo osata leikkiä niiden kanssa, mutta se ei vielä oikein mene nappiin. Se isompi karvainen kaveri antaa minun kyllä olla siinä vieressä ja vähän kokeilla turkkia, tassua ja häntää. Mutta se pienempi aina luikkii karkuun, kun lähestyn sitä täysillä ryömien ja kiljuen. En ihan tajua miksi. Minusta olisi ihana mennä antamaan hänelle kuolaisia pusuja. Sellaisia mitä annan äitille ja iskällekin.

Äiti ja iskä laski minun pinnasängyssä minun nukkumistasoa alemmas ja samalla sitten ne reunat tulivatkin yhtäkkiä korkeammiksi. Nyt en oikein meinaa enää pystyä ottamaan reunasta kiinni ja keikkua. Mutta pian kyllä meinaan seistä siinä jo, että odottakaapahan vaan!

Minä nauraa räkätän aika paljon, se on hauskaa puuhaa. Äitiä ja iskääkin aina naurattaa, kun teen niin. Mutta kyllä nekin tekee jotain ihan hassuja juttuja, jonka vuoksi minua sitten alkaa naurattamaan kauhean paljon. Juttelen myös aika paljon, olen yrittänyt kovasti sanoa jo äiti, mutta se ei ole ehkä ihan tajunnut sitä vielä.

Äiti antoi minulle seitsemän kuukauden kunniaksi paketin, jossa oli kaikenlaista ihanaa. Mansikkahousua, pupupaitaa, kesähattua ja vaikka mitä!

***

Mutta nyt minä menen viettämään minun 7-kk päivääni! Mummu tulee kohta kylään ja aion vetää sitä taas hiuksista, koska se on tosi hauskaa!

– Emma

ps. Äiti käski sanoa teille, että ne kaikki hienot vaatteet on kuulemma Breden Kids:ltä ja sieltä saa -10% alea koodilla: MONNA. Se on minun äitini nimi, mutta sen ehkä jo tiesittekin.
Ne vaatteet on tehty jostain sellaisesta, kuin ekologisista materiaaleista. En tiedä mitä se tarkoittaa, mutta kait jotain hyvää. Breden Kids on Virolainen yritys ja kaikki vaatteet tehdään siellä Virossa. Siellä en ole vielä käynyt, Ruotsissa kylläkin olen.

Niin sitä lähdettiin liikkeelle eteenpäin! 😀 Samana päivänä, kun Emma täytti puoli vuotta lähti hän liikkeelle. 🙂 Nyt mennäänkin sitten jo kovempaa vauhtia ja mm. johdot on jo pikkuneidin metsästyslistalla.

Tahti on tosiaan kiihtynyt aikamoiseksi tässä muutaman viikon aikana. Kohta varmasti otetaan polvet alle. Nyt koirien tassut ja hännät, sähköjohdot ja koirien vesikippo on parasta hupia. Koirat on vähän ihmeissään, kun tämä pieni toukka onkin alkanut yhtäkkiä liikkumaan ja tulemaan kovaa vauhtia kohti. Myös hänen riemun kiljahdukset ovat uutta sointia täällä kotonamme. 😀

On hauskaa katsella Emman touhuja ja sitä, kuinka hän ihan oikeasti on itsekin aivan täpinöissään uusista taidoistaan. Hän hymyilee, kiljuu riemusta ja naureskelee vielä entistäkin enemmän. Riemun kiljahduksia tapahtuu varsinkin silloin, kun hän näkee Pimun tai Geren. Ja sitten täysillä kohti. 😉

Syömishommissa ollaan huomattu, että tämä pikku neiti haluaa itse tehdä senkin asian. Sormiruokailu on varmasti enemmän hänen juttujaan, kuin soseiden syöminen. Kun Emma istuu jossain välissä ihan kunnolla syöttötuolissa, saa hän varmasti mätettyä kaksin käsin ruokaa itse napaansa. Nyt on ihan neidin omasta fiiliksestä kiinni, meneekö lusikka äitin tai iskän kädestä suuhun vai ei. 😀 Jos hän saa omaan käteensä jotain (esim. oman lusikan), suostuu hän syömään paremmin myös vanhempien tarjoamasta lusikasta.

Päikkärien määrä on vähentynyt ja / tai ainakin lyhentynyt. On päiviä, kun Emma nukkuu vain parit 30min päikkärit ja riehuu muun ajan. Ja sitten on päiviä, kun hän nukkuu yhdet oikein kunnon pitkät päikkärit, yli kaksi tuntia. Yöunille nukahtaminen on taas helpottanut, lukuunottamatta viime yötä.. 😉 OMG!

On yhtä aikaa ihaninta ikinä katsella tämän pienen neidon touhuja ja temppuja. Ja samalla olla ihan rättinä itse tästä kaikesta. Kun eilen nukkumaanmeno oli sellaista showta, että oksat pois – samanaikaisesti nauratti Emman metkut ja turhautti, kun hän ei nukahtanut. Eilen illalla Emma nimittäin myös oppi, miten noustaan kontilleen pinnasängyn reunoja hyväksikäyttäen. Sekös vasta oli hauskaa ja nauratti niin paljon pientä neitiä, että eihän siinä nyt mikään uni maistunut.

Emma on aivan älyttömän energinen persoona. Eikä tietenkään ihme, kun katsoo peiliin.. 😀 Mutta hän ei siis todellakaan ole mikään sylissä viihtyvä halailija. Vaan hän haluaa koko ajan mennä. Uskon, että hän nauttii siitä aivan suunnattomasti, kun on oppinut nyt itsekseen liikkumaan. Hän mennä viipottaa täällä kotona huoneesta toiseen yksinään. Ainakaan vielä häntä ei kauhistuta jäädä yksin olohuoneeseen, jos äiti tai iskä käy keittiössä. Ei, kun hän tutkii maailmaa sillä aikaa. Ja sitten kuuluukin kopina, kun hän pylly heiluen viipottaa ohi keittiön oven kohti työhuonetta. Kun perästä hiipii katselemaan, hän tutkii siellä äitin crocsia tai jotain muuta mukavaa. 😀

Nyt kuitenkin sen verran ollaan iskän ja äitin perään, että vierastamista on ollut parisen viikkoa. Olen ymmärtänyt, että tässä puolen vuoden iässä vauva vierastaa jos on vierastaakseen. Silloin hän ymmärtää, että on oma itsensä ja eroahdistus vanhemmista / vierastaminen kulkee vähän käsikädessä. Se on hassua, kuinka Emma vierastaa ihan niitä lähimpiä. Ihmisiä, keitä hän on nähnyt viikottain syntymästä lähtien. Mutta itku tulee tällä hetkellä helposti, jos syli on jonkun muun kuin äidin tai isän.

Onneksi vierastaminenkin on vain vaihe. 😉

Eilen kävimme Geren 4-v synttärien kunniaksi Seurasaaressa koko perheen voimin. Emma oli sielläkin ihan tohkeissaan kaikesta mitä näki. Päikkärit ei todellakaan kiinnostanut, kun oli niin paljon uusia juttuja hämmästeltävänä. Meren kohina, kukat ja muu luonto. Kaikki oli ihmeellistä ja niin ihanaa, että rattaista kuului tasaiseen tahtiin juttua, kun suu kävi pienokaisella. 😀

***

Onko siellä muiden kotona tällaisia touhottajia ja ikiliikkujia? Ja kertokaa myös niitä tarinoita, jos teidän pienokaiset viihtyy sylissä ja on rauhallisia. 😉
Mukavaa Helatorstaita kaikille! <3