Eilen vietettiin lapsettomien lauantaita. Monena vuotena minä olen ollut se, joka olisi voinut viettää tuota päivää. En ole koskaan oikein myöntänyt asiaa, mutta sana lapsettomuus on kaikunut korvissani monta vuotta. Koska meillä on biologinen lapsi, ilman lapsettomuushoitoja alkunsa saanut, en tiedä voiko meitä kutsua lapsettomuudesta kärsineiksi. Mutta kyllä me sitä kuitenkin olimme.

Kuten joskus olen kirjoittanut teille, ennen positiivista raskaustestiä Emmasta, olin jo jollain tapaa hyväksynyt asian ettei meistä ehkä ikinä tule vanhempia. Kaikki sellaiset ajatukset siitä, että olisi ihana leikkiä oman lapsensa kanssa ja viettää aikaa perheenä, katosivat mielestäni kun lasta ei niin vaan alkanut kuulua. Se teki surulliseksi, mutta loppujen lopuksi totuin siihen ajatukseen. Aloin ajatella, että voimme elää onnellisen elämän koirien kanssa ja matkustella jne.. Hakea sisältöä sitten muista jutuista.

Nyt vietän ensimmäistä äitienpäivää. Rakas tyttäremme on reilut 6kk vanha ja hän on ihaninta maailmassa. Tämä kuusi kuukautta on ollut aikamoisen ihmeellistä aikaa. Puolen vuoden aikana olen ollut varmasti väsyneempi kuin ikinä, olen ollut niin huolissani, että on ollut fyysisesti paha olo. Olen itkenyt paljon ja keikkunut jossain jaksamisen ja uupumisen rajoilla monesti.

Silti tämä puoli vuotta on aika, jota en ikinä vaihtaisi pois. Tämän puolen vuoden aikana olen oppinut elämästä niin paljon uutta. Olen kasvanut ihmisenä. Olen rakastanut niin paljon, että en ole tiennyt sellaisen rakastamisen määrän olevan mahdollista. Olen nauranut ja ollut niin super ylpeä pienestä tyttärestämme. Olen miettinyt niinä kaikista väsyneimpinäkin hetkinä, että ihanaa kun huomenna voin taas puuhata Emman kanssa kaikkea kivaa. Olen silmät väsymyksestä viiruina ja kyynel silmässä selannut kännykältä Emman kuvia, kun hän on mennyt jo nukkumaan. Olemme nauraneet Tuukan kanssa ihan vedet silmissä enemmän kuin koskaan.

Tämä kahdeksankiloinen pakkaus on tuonut meidän elämään niin paljon onnea ja rakkautta. Vaikka välillä väsyttää niin paljon, että ajatus ei kulje, silti tämän ihanan tytön nähdessään ei voi olla hymyilemättä. Mikään väsymyksen määrä ei peittoa tätä onnen tunnetta ja rakkautta.

Olen mennyt Emmasta sekaisin, äitiydestä sekaisin. Puoli vuotta sitten olin aivan ymmälläni, kun istuin Kätilöpiston perhehuoneessa pieni tytär sylissämme. Silloin satoi lunta aivan jumalattomasti, ensilumi – joka myöhemmin suli pois. Mutta lunta tuli paljon.

Nelisen kuukautta sitten olin vieläkin ymmälläni, istuin Ilmarinkadulla Töölössä, meidän vanhassa kodissamme. Emma nukkui vaunuissa, koska ei nukahtanut juuri muualle silloin ihan pienenä. Tuukka nukkui makuuhuoneessa koirat vieressään. Katselin pimeään Töölön yöhön ja mietin, että mitenkähän me tästä selvitään. Miten osaan olla äiti, miten tiedän mitä pitää tehdä missäkin tilanteessa. Samaan aikaan sain kuraa niin kovaa niskaani täällä blogin puolella, että meinasin hajota kappaleiksi. Olin ihan tietämätön siitä miten pitäisi olla äiti, halusin vaan parasta tytöllemme. Ihan koko ajan. Halusin sitä luultavasti niin paljon, että olin eksyksissä. Luulin myös, että on olemassa sellaisia äitejä, jotka tekevät kaiken oikein ja sitten niitä, jotka eivät osaa ihan kaikkea.

Vasta myöhemmin ymmärsin, että jokainen äiti on omanlaisensa. Jokainen äiti tekee parhaansa oman lapsensa eteen. Niin minäkin. Kun itse tietää sen, se riittää. Iloinen, tyytyväinen lapsi on siitä myös aika hyvä mittari. 😉

***

Nyt vietän tätä päivää suuri rakkaus sydämessäni. Minulla on niin hyvä näin. Niin kiitollinen tästä meidän viisihenkisestä perheestämme; rakas pieni prinsessamme Emma, koirat Gere & Pimu ja me Tuukan kanssa. Ei tässä mitään muuta tarvitse. <3

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille, isoäideille ja koira – & kissaäideille!

Niin onnellinen minä, äiti.

Eilen meidän pieni rakas tyttömme täytti kuusi kuukautta! Siis puoli vuotta! Apua sentään, hän on jo ihan iso tyttö. 😀 No, pieni vielä. Mutta tuntuu tosissaan, että aika lentää aivan hurjaa vauhtia!

Me päätimme juhlistaa tätä puolivuotispäivää ja kutsuimme Emman kummit kylään. Me tykkäämme siitä, että Emma tottuu pienestä pitäen siihen, että meillä käy ystäviä kylässä. Ja tulevaisuudessa tietysti hänkin saa aina tuoda ystäviään kotiin.

Lauantaina aamusta siivoilimme kotona, kun Emma nukkui aamupäikkäreitään parvekkeella. Kun Emma heräsi, otettiin hänestä puolivuotiskuvat. <3

Perjantaina kyselin instagramin MyStoryssä vinkkejä johonkin hyvään, mutta suht terveelliseen tarjoiltavaan. Sain niin monta ehdotusta smoothiekakusta, että sellaisen tein. Aluksi näytti, että se ei hyydy… 😀 Mutta hyytyi kuitenkin ja meni kaupaksi koko kakku, kehujakin tuli. 😉 Jaan reseptin teille lähipäivinä!

Mietin ennen vieraiden saapumista, että mitenhän Emma ottaa vieraat vastaan. Hän on nimittäin ihan tässä muutaman viikon sisällä alkanut hieman vierastamaan. Alahuuli menee mutrulle ja sitten pitää äkkiä päästä äidin tai iskän syliin. Vierastamista on ollut varsinkin miehiä kohtaan. Olenkin jostain lukenut, että vauvat saattavat helposti vierastaa miehiä, mutta ei naisia. Hassua. 😀

No, mutta joka tapauksessa Emma istuskeli juhlien ajan kaikkien vieraidemme sylissä ihan tyytyväisenä ja väliin höpötti omia juttujaankin. Pari kertaa lähti alahuuli väpättämään, mutta se meni ohi aina yhtä nopeasti kuin alkoikin. 🙂

Illalla juhlien jälkeen Emma päätti ottaa ryömimishommat haltuun ja lähtikin vetelemään tyynen rauhallisesti itseään eteenpäin. 😀 Tähän mennessä on siis pyöritti vain akselin ympäri ja peruutettu. Mutta nyt lähti eteenpäin ja kohta varmaan saa olla perässä juoksemassa. 😉

Juhlat taisi väsyttää pientä sankaria sen verran, että illalla nukutushommat meni aivan läskiksi. Uni tuli loppujen lopuksi silmään vasta klo 22, kun normaalisti Emma nukahtaa yöunille klo 20 aikoihin. Aamulla hän herää JOKA päivä klo 06, ihan sama monelta on menty nukkumaan. Niin kävi myös tänään. 😀

Niin suloinen, ihana prinsessamme. <3

***

Aurinkoista sunnuntaita kaikille! <3 

Ensi viikolla tulossa juttua hyvistä matkarattaista, smoothiekakun ohjetta ja kaikenlaista muuta mukavaa höpötystä! 😀 Ja postaustoiveita saa aina antaa!