Hae
Monna Pursiainen

Tie yrittäjäksi, ala- ja ylämäet

Toivepostaus

…..

Viikonloppuna (5.9.2020) vietettiin Yrittäjän päivää. Itselläni takana on 8 vuotta yrittäjänä. Heinäkuussa 2012 perustin MT Personal Trainingin. Toinen yritykseni Vaikuttajamedia, täyttää pian 2 vuotta. Vaikuttajamediassa olen toinen omistaja, joten se ei tietysti ole kokonaan mun yritykseni. Myös MT Personal Training on meiän yhteisyritys Tuukan kanssa.

Saan monesti viestiä, että minkälainen on ollut mun yrittäjän tie. Miten oon päässyt tähän pisteeseen ja onko kaikki ollut yhtä ruusuilla tanssimista?

”Olispa mullakin tollainen työ!”

Sain jokunen aika sitten viestiä instgramin directiin yhdeltä seuraajaltani, että olispa mullakin tollainen työ. <3 Viesti oli ystävällinen ja tällä nostolla en tarkoita mitään pahaa seuraajaani kohtaan. 🙂 Mutta siitä viestistä tuli ajatus, josta haluankin tässä postauksessa kertoa.

Monilla saattaa olla aika ruusuinen kuva yrittäjyydestä. Ajatellaan, että olis ihanaa, kun vois vaan keskellä päivää istua omassa sängyssä kahvikuppi kädessä ja tehdä läppärillä töitä. Tai käydä salilla keskellä päivää, kun siellä ei ole muita treenaamassa. Tai pitää vapaapäivä silloin, kuin itseä huvittaa.

No, nuo kaikki esimerkihän on täysin totta! <3 Mutta! Yrittäjyys ei ole vain sitä. Kaikki rahaliikenne, minkä haluaa omalle tililleen, on omalla vastuulla. Se, että pitää yhtäkkiä ex tempore vapaapäivän tarkoittaa sitä, että jonain toisena päivänä on tehtävä enemmän töitä.

Tai se, että voi istuskella omassa sängyssä yökkäri päällä tekemässä töitä, on asia, jonka on mahdollistanut monien vuosien työ. En usko, että kukaan voi yrittäjän alkutaipaleella heittäytyä päikkäreille kesken työpäivän tai lähteä treenaamaan muutaman meiliin vastaamisen jälkeen.

Oma alkutaipaleeni, ne alamäet

Kun valmistuin PT:ksi ja perustin oman yrityksen, olin aika lailla starttirahan varassa. Sain starttirahaa 600€/kk. Sillä maksoin asunnosta osani ja laskut. Mulla oli vähän puskuria olemassa (tosi vähän säästöjä, mutta edes vähän). Lisäksi Tuukka maksoi pari ekaa kuukautta esim. ruokakaupassa vähän enemmän. Tuukka oli silloin vielä palkkatöissä ja ryhtyi yrittäjäksi n. vuosi mun jälkeen.

Tein jumppaohjauksia Urheiluhalleilla pari kertaa viikossa, vedin kehonkoostumusmittauksia yhdessä toisessa yrityksessä, olin yhden pienen kuntosalin respassa ”kesätöissä”. Ekat kaksi asiakastani sain aika pian, mutta toinen heistä asui Lahdessa. ajoin siis Lahteen asti joka toinen tapaamiskerta. Tein sen mielelläni, mutta esim. tällä hetkellä jos työmatkani asiakkaan luokse olisi ees-taas 300km, olisi pt-tapaamisten hinta myös hieman korkeampi. 😉

Yritin keksiä kaikenlaisia hyviä ideoita, joilla saisin asiakkaita lisää. Vein erään uimahallin seinään ilmoituksen, jossa oli kuva sauvakävelevästä siilistä. 😀 Ajattelin perustaa pienryhmän eläkkeellä oleville. Yhtään asiakasta ei ilmoittautunut. Tällaisia esimerkkejä oli monia.

Pikku hiljaa tunntettuutta ja uskottavuutta

Pääsin mukaan Fit-lehden treenijuttuihin, joissain muissakin lehdissä tein niitä. Blogini suosio kasvoi. Ne muutamat pt-asiakkaani alkoi kertoa ystävilleen hyviä kokemuksia. Sain ajan mittaan itsevarmuutta valmentajana, tunnettuutta ja uskottavuutta.

Vuonna 2015 oli sellainen tilanne, että en voinut enää ottaa yhtään asiakasta tai mitään muutakaan työjuttua. Kalenterini oli ihan täyteen buukattu.

Silti tähänkin päivään asti ja tästä hamaan tulevaisuuteen, on mietittävä esim. taloutta aina vain puoli vuotta kerralla. Monet työjutut, yhteistyöt, valmennukset jne kestää aina vain tietyn ajan. Tietää, että okei joulukuuhun asti mulla on tuloja about tän verran kuussa ja sitten on taas keksittävä jotain lisää.

plussat ja miinukset

Jos pitäisi listata yrittäjyyden plussat ja miinukset, niin mulla ne menis näin:

  • Plussat:
    • Oma päätäntävalta aikatauluissa
    • Työntekö vaikka siellä omassa sängyssä yökkäri päällä
    • Työn vaihtelevuus
    • Itse itsensä pomo
    • Omien unelmien mahdollistaminen
  • Miinukset:
    • Epäsäännölliset tulot
    • Välillä yksinäinen fiilis töitä tehdessä
    • Kaikki tilitykset, alvit sun muut kirjanpito-asiat
    • Huonot tuet, jos vaikka sairastuu / lapsi sairastuu, ei palkallisia sairaslomia
    • Ei mitään kesälomarahoja / lomaltapaluu rahoja

Vaikka välillä tulee hetkiä, kun mietin olisko helpompaa mennä takaisin palkkatöihin, en ehkä ikinä enää pystyisi kokonaan luopumaan omasta yrittäjyydestäni. Voisin (ja jopa ehkä toivoisin), että tekisin jossain vaiheessa jollekin toiselle töitä esim. 15h / vko ja sitten loput oman yrityksen hommia.

Mulla on syksylle myös yksi uusi työhön / tulevaisuuteen liittyvä juttu alkamassa, josta kerron myöhemmin lisää. Sekä myös uusi oma valmennus tulossa lokakuussa. <3

Ihania yrittäjyyden päiviä kaikille yrittäjille! Ja te, jotka haaveilette yrittäyydestä: lähtekää rohkeasti sille tielle! <3 Mutta muistakaa, että töitä joutuu tekemään!!

– Monna <3

Valmentajan näkökulma: Miksi moni heittää hanskat tiskiin?

Mä oon tehnyt personal trainerina ja valmentajana hommia nyt pian 8 vuotta. Mä aina välillä kohtaan varsinkin verkkovalmennuksissa, joissa osallistujia on satoja sen, että osa heittää hanskat tiskiin liian nopeasti.

Oon miettinyt usein sitä, että miksi jotkut ei jaksa nähdä paria viikkoa enempää vaivaa sen oman hyvinvoinnin eteen? Suurin osa meidän valmennuksissa mukana olleista jaksaa kyllä!! 🙂 Mutta silti jokaisessa verkkovalmennuksessa on mukana kuitenkin muutama prosentti heitä, jotka ensimmäisen tai toisen viikon jälkeen heittävät hanskat tiskiin ja luovuttavat.

Nyt kirjoitan vaan näistä muutamasta prosentista, nimittäin suurin osa ainakin meiän valmennuksissa mukana olleista ei heitä hanskoja tiskiin ja on valmis näkemään vaivaa! <3

Oma hyvinvointi ei ole tarpeeksi arvokas?

Mun mielestä on hassua, että jos halutaan lähteä parantamaan omaa elämänlaatua ja hyvinvointia, ei sitten oikeasti jakseta nähdä yhtään vaivaa sen eteen. Eka viikko on aina helppo ja usein tokakin. Mutta sitten aletaankin vaatimaan sitä motivaatiota oikeasti. Se on vaikea kaivaa esiin varsinkin jos toivottua muutosta ei ole alkanut näkymään heti parin ekan viikon aikana. Mä tiedän!

Kuitenkin ihmettelen sitä, että jos valmennuksesta on maksanut ei halua selvittää mistä kiikastaa, kun paino ei tipu samaan tahtiin, kuin vaikkapa muilla valmennuksissa olevilla? Vähän niin kuin rahoille vastinetta.. 😉 Eikö oma hyvinvointi ole sen arvoinen? Meiän Suurin Muutos -valmennuksen painonpudotukset on ihan huimia viikko toisensa jälkeen. Osalla tippuu ekoilla viikoilla useita kiloja, joka on jo aikamoisen hurja luku! Toisilla ei taas tipu pariin ekaan viikkoon grammaakaan.

Tähän on kuitenkin syy! Kaikkien meiän kroppa reagoi eri tavalla. Osalla kroppa reagoi heti, kun tulee jonkinlainen muutos esim. ruokailurytmeihin, ruuan määrään / laatuun, liikunnan määrään / laatuun -> nesteet lähteet liikkeelle ja paino tipahtaa alaspäin heti. Osalla taas kestää parisen viikkoakin ennen kuin kroppa tajuaa, että tässä tapahtuu nyt jotain ihmeellistä ja uutta. 😉

Pitkäjänteisyys on avain!

Jos ajatellaan, että kilot on hiipineet kroppaan pikkuhiljaa kuukausien ja vuosien aikana, miksi ihmeessä ne tippuisi parissa viikossa pois? Jos kroppa (ja mieli!) on tottunut saamaan herkkuja joka päivä ja luvan maata sohvalla päivät pitkät, miten se yhtäkkiä olisi valmis täysin uusiin tapoihin pitkään? Ei se olekaan! Mutta sitä pitää opettaa! Siksipä on olemassa sellainen käsite, kuin PITKÄJÄNTEISYYS.

Hitaasti hyvä tulee! Sen on varmasti aika moni kuullut joskus! Vai mitä?

Jos toivottuja tuloksia ei synny parissa viikossa, ei kannata luovuttaa. Silloin kannattaa katsoa peiliin ja miettiä onko tehnyt oikeasti muutoksia omiin vanhoihin elämäntapoihin? Jos taasen pystyy käsi sydämellä sanomaan kyllä, suosittelen jokaista teistä, jotka valmennuksissa (kenellä tahansa) olette -> kysykää valmentajalta miksi? Ammattitaitoinen valmentaja osaa kyllä laskea esim. perusaineenvaihdunnan, päivän kulutuksen ja tarvittavan energiamäärän, jotta vaikkapa se paino putoaa.

TAPA MUODOSTUU VASTA AJAN KULUESSA

Jos painonpudotus ei ole se juttu, mitä itse hakee, vaan vaikka esim. liikunta osaksi arkea – täytyy muistaa, että tapa muodostuu vasta ajan kuluessa. On jopa ihan tutkittu, että tapa muodostuu 21 päivässä. Tämä tietysti edellyttää sitä, että asiaa, jonka haluaa muuttaa, pitää päivien kuluessa toistaa systemaattisesti.

Jos liikunta ei ole kuulunut normaaliin arkeen vaikkapa vuosiin, ei riitä, että yhden viikon ajan jaksaa käydä jumpassa ja tehdä askelkyykkyä olkkarissa. Sitä pitää toistaa ja toistaa. Myös liikuntamuodon kannattaa olla sellainen, että sitä haluaa toistaa ja toistaa. 🙂

Btw. Käykää kattomassa Tuukan uus valmennus VIIMEINEN FEMMA! Se on tarkoitettu heille, jotka haluaa pudottaa just sen viimeisen viis kiloa! 😉 Valmennukseen Tuukka ottaa vaan 60 henkilöä!


Jos haluatte muuttaa jotain tapaa itsessänne tai elämässänne; antakaa sille muutokselle aikaa! <3 Mitään ei tapahdu viikossa! 😉

**

Monna