Miltä näyttää 165cm ja 73kg?
25Piia Pajunen kirjoitti reilu viikko sitten postauksen, miltä näyttää 156cm ja 61kg. Jonka jälkeen Umppu kirjoitti oman versionsa ja sitten vielä Mansikkapilvi omansa. Mielestäni kaikki postaukset olivat ihan huippuja! 🙂 Jo silloin ajattelin, että minäkin voisin kirjoittaa omani. Miltä näyttää 165cm ja 73kg?
Tässä tulee sitten taas rehellistä ajatusta tuutin täydeltä. Näppäilen kirjainta toisen perään ja suollan ajatukseni suoraan tähän.
Joku teistä ehkä näki instagram-päivitykseni keskiviikkona. Kirjoitin siihen näin:
Muistan miettineeni raskauden vikoina päivinä, kun painoa oli kertynyt reilut 20kg ja vaakalukema alkoi ysillä, että kuinkahan kauan palautuminen ”vanhoihin mittoihin” vie kohdallani aikaa. Mietin myös, tulenko koskaan olemaan saman kokoinen tai näköinen, kuin ennen raskautta. Nyt kilot on lähes tippuneet kokonaan, 2kg painoa nyt enemmän. Katson itseäni peilistä todella erilaisin silmin. En arvostele itseäni pepun koon tai timmin vatsan perusteella. Armollinen on varmasti se kuvaavin sana. Kun katson nyt itseäni peilistä, olen lempeä itselleni. Se on hienoa, että palautuminen on tapahtunut suhteellisen pian kohdallani. Mutta en jollain tapaa koe siitä mitään hurjaa riemuvoittoa! Olen tyytyväisempi kroppaani nyt, kuin silloin ennen raskautta. Vaikka se onkin pehmeämpi. Jollain tapaa rakastan vartaloani nyt enemmän. Lempeästi. ?
Tuohon samaan aikaan, raskauden loppuvaiheessa mietin, että en tule julkaisemaan enää mitään kuvia – jossa vatsani näkyy. Sillä siihen oli tullut raskausarpia. Mietin sitä ihan tosissani. Mietin, että en halua näyttää julkisesti löysää vatsanahkaani tai niitä raskausarpia. No, nyt arvet ovat haalentuneet ja vatsanahka kiristynyt. Se on kiva asia, mutta se ei merkitsekään enää mitään hurjaa hyväksymisen tunnetta kroppaani kohtaan. Arpia on edelleen, mutta se ei ole asia, joka tekisi itselleni pahanmielen tai saisi katsomaan itseäni halveksuen peilistä.
Olen rehellisesti sanoen yllättynyt siitä, kuinka nyt ajattelen vartalostani. Sitä on jopa vähän vaikea selittää. Nyt oikeastaan huomaan, että vielä viime vuonna ajattelin loppujen lopuksi kuitenkin aika pinnallisesti vartalostani. Nyt se, että pääsen taas kevään mittaan treenaamaan on enemmän henkinen asia. On se toki ollut sitä ennenkin, olen nauttinut treenaamisesta ihan älyttömästi. Mutta silloin kuitenkin olen treenannut MYÖS ulkonäkö mielessäni. Pakaroita pyöreämmäksi ja vatsaa timmimmäksi. Nyt tuntuu, että ihan oikeasti tärkeintä on kropan toimivuus ja liikkumisesta tuleva hyvänolon tunne.
Nyt kun kävelen peilin ohi, minulla on tämä rakas ihanuus sylissäni useasti. Peiliä tulee katsottua, että ”hihiii kukas se siellä kurkistaa?” ja sitten nauretaan yhdessä. Kun seison peilin edessä yksin, näen onnellisen, hyvinvoivan naisen. Äidin. Monnan. En katso sitä, että alavatsani pömpöttää tai peppu ei ole ihan yhtä terhakka kuin ennen. Olen jopa hieman hämilläni siitä, miten lempeästi ajattelen nyt itsestäni. Ja silti, pidän itseäni edelleen kauniina ja viehättävänä naisena.
Olen tammikuusta asti katsonut vähän tarkemmin mitä pistän suuhuni. Olen edelleen meidän Muutos-valmennuksessa mukana ja yritän pitää herkuttelun viikonlopuissa. Tällä viikolla olen kuitenkin syönyt tiistaina berliininmunkkia ja keskiviikkona irtokarkkeja ja eilenkin taisi jotain mennä. Ja varmasti menee myös viikonloppuna. 😀 En kuitenkaan ahdistu herkuttelusta. Mielestäni elämässä pitää kuitenkin nauttia asioista ja jos nautintoa tuo jonain päivänä herkuttelu ja toisena päivänä salitreeni ja kolmantena päivänä joku muu juttu, niin sitten pitää mennä niiden mukaan. Ei pipo tiukalla 24/7 voi elää onnellisesti. Tai ainakaan minä en voi.
Silti tämän vuoden puolella painoa on tippunut nelisen kiloa. Tämä on oikein todella hyvä esimerkki siitä, että kun kokonaisuus on kunnossa, voi silloin tällöin löysätä. Jos syö 80% ajasta järkevästi, tarpeeksi paljon ja terveellisesti – voi 20% ajasta ottaa vähän rennommin.
Mielestäni kokonaisuuteen pitäisi aina kiinnittää eniten huomiota kaikissa asioissa. Kenenkään terveyteen tai hyvinvointiin ei vaikuta yksittäiset asiat niin paljoa, kuin kokonaisuus. Jos syö päivittäin pikaruokaravintoloissa, ei liiku muuta kuin omalla autolla, syö karkkia useita kertoja viikossa ja alkoholiakin kuluu usein – on kokonaisuus jo sen verran epäterveellinen, että varmasti näkyy niin vartalossa kuin henkisessä hyvinvoinnissa. Jos syö 80% ajasta terveellisesti, liikkuu edes muutamia kertoja viikossa ja herkuttelee silloin tällöin, on kokonaisuus jo aivan toista luokkaa. Se, että ostaa spirulinaa ja BCAA-kapseleita ja luulee pelkästään niitä syömällä saavansa terveellisen ja hyvinvoivan vartalon – on homma pielessä. Yksinään mikään superfood ei vaikuta kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Eikä myöskään se, jos herkuttelee silloin tällöin.
Mutta nyt ajatukset näköjään meni jo seuraavaan aiheeseen.. 😀
***
Olen ihan hurjan onnellinen. Elämä tuntuu ihanalta. Se tuntuu ihanalta, koska meillä on tällainen maailman ihanin pieni tyttö elämässämme, meillä on ihanat koiramme, meillä on Tuukan kanssa toisemme. Ihanat isovanhemmat ja muu lähiperhe. Onnellisuuteeni ei vaikuta se, kuinka paljon vaakalukema näyttää tai onko minulla raskausarpia. Joka aamu kun herään, vaikka yöllä olisin nukkunut vain pari tuntia, olen ihan älyttömän onnellinen. Kun me täällä hääräämme pienen perheemme kanssa aamutoimia, jompi kumpi käy koirien kanssa ulkona, jompi kumpi vaihtaa Emmalle vaipat ja pesee pyllyn, jompi kumpi keittää kahvit ja tekee smoothiet ja sitten vain istuskellaan olkkarissa koko perheen voimin ja katsotaan aamu-tv:tä. Niinä hetkinä tuntuu siltä, että mikään ei voisi olla paremmin. <3
Ihanaa viikonloppua kaikille!! <3
Tässä vielä Piian, Nooran ja Umpun kirjoituksiin linkit:
Totuus raskauskiloista
* sis. mainoslinkkejä
Kuinka paljon puntari näytti loppuraskaudesta? Montako kiloa kertyi raskauskiloja? Kuinka monta niistä olisi oikeasti kuitenkin ollut omalla käytöksellä vältettävissä?
92kg näytti puntari viimeisen kerran kun sillä kävin. Noin viikko ennen synnytystä. En tiedä oliko lopullinen paino yli tuon vai ei. Joka tapauksessa painoa kertyi raskaudesta yhteensä 23kg. Jostain syystä olin ajatellut, että kunhan ei nyt ysillä alkaisi paino, niin ok. Mutta loppumetreillä sillä ei ollut mitään merkitystä. Olin myös ajatellut, että noin 15kg olisi sellainen sopiva määrä, mikä voisi raskauden aikana tulla. Mutta senkin merkitys hävisi loppuraskaudessa, eikä sillä ollut mitään väliä mitä puntari näytti.
Joillekin naisille kertyy raskaudessa helpommin painoa ja joillekin tulee tasan sen verran, mitä vauva + istukka + lapsivesi painaa. Hormonit vaikuttaa asiaan paljon ja myös se, kuinka keho kerää nesteitä. Silti omalla kohdallani varmasti ainakin viitisen kiloa olisi jäänyt lopullisesta painosta pois, jos en olisi repsahtanut vikan kuukauden aikana syömään JOKA PÄIVÄ karkkia, suklaata, pullaa tai jotain muuta herkkua.
Ristiäismekko sujahti päälle eilen, vaikka vielä masussa onkin kiloja ja turvotusta. 🙂
Nyt synnytyksestä on vähän reilu viikko ja paino on pudonnut 10kg. Mitään en ole sen eteen tehnyt, 6kg jäi Kätilöopistolle ja loput neljä on lähtenyt varmasti turvotuksen karistessa ja imetyksen käynnistyessä. Ruokailu on hyvin samanlaista kuin aina ennenkin, eli perus kotiruokaa, marjoja, hedelmiä jne.. Koska imetän ja pumppaan, on tärkeä saada tarpeeksi energiaa ettei keho mene säästöliekille. Ja uskonkin, että se riittävästi syöminen on pitänyt omalla kohdallani aineenvaihdunnan kunnossa.
Saan myös kiittää Tuukkaa siitä, että syön kunnolla. 😉 Ravitsemustieteitä opiskelevana hän pitää huolen siitä, että saan tarpeeksi energiaa. Eli käytännössä tarkkailee, että enhän unohda syödä. Tai syö vain keksejä ja karkkeja. 😀
Eilen kävin tosiaan puntarilla ja oli iloinen yllätys, että paino oli tipahtanut tuon 10kg. En kuitenkaan yritä tai tavoittele mitään huippu nopeaa painonpudotusta tai palautumista. On toki iloinen yllätys, että kehoni on toiminut nyt näin, mutta se ei ole mikään itseisarvo. Tärkeämpänä ajattelen tällä hetkellä leikkauksesta toipumistani ja vauvan terveyttä. Vasta sitten kiloja ja muuta palautumista.
Ja on minulla vielä kuitenkin se 13kg pudotettavana jos mielin sitä painoa, joka oli ennen raskautta. Myös aika kova turvotus on vielä vatsassa sektion jälkeen. En siis ole se, joka pystyy laittamaan timmejä masukuvia heti synnytyksen jälkeen, eikä se vaivaa. Tämä on tapa millä juuri minun kroppani palautuu, pikku hiljaa, päivä päivältä. Kuten sanoin, kiire ei ole kiloista tai turvotuksesta pois. Ihanaa on se, että olo on nyt hyvä ja sektiohaava näyttää paranevan mukavaa tahtia.
Mekko (samankaltainen) – Chiara ForthiPaita – Chiara Forthi
Bubbleroomista saa nyt uudet asiaakkaat -10% koodilla: NEWWEB
***
Puspus
