Raskauden puolivälissä kirjoitin postauksen 20.viikko ja painonnousu. No siitäkös syntyi kovaa kommentointia puolesta ja vastaan ja minä olin hämilläni, koska kerroin vaan omaa tarinaani. Nyt kun luen postausta, on pakko myöntää etten tiennyt silloin mitä kaikkea voi raskaus tuoda tullessaan loppua kohden. Mistä olisinkaan voinut tietää, ensimmäistä kun odotan. No, joka tapauksessa olin varmasti hieman naiivi ja sekös sitten kokeneempia äitejä kiehutti. 😀

Tämän kuvan julkaisin postauksessa silloin.

Olin tyytyväinen siihen, että en ollut alkuraskauden aikana juurikaan kerännyt kiloja. Vain 5kg oli painoa kertynyt puoliväliin mennessä. Toki olen edelleen tyytyväinen, että painoa ei siihen mennessä ollut ehtinyt kertyä enempää – sillä nyt loppua kohden sitä on kertynyt ihan kivasti, vaikka ruokailutottumukset on pysyneet lähes samoina.

Siispä syön sanani ja myönnän, että raskausajan painonnousuun ei itse pysty vaikuttamaan täysin. Mutta en silti sano, että se olisi kokonaan itsestä riippumaton asia. 😉
Vaikka syömistottumukseni on pysyneet lähes samoina koko raskauden ajan, on tässä raskauden vikalla kolmanneksella painoa vain kertynyt jostain kummasta prosentuaalisesti paljon enemmän kuin ekan ja tokan kolmanneksen aikana yhteensä.

Tällä hetkellä puntari sanoo 85kg! Näin on! 🙂 Eli painoa on kertynyt yhteensä 16kg. Ja kuka tietää, kuinka paljon kerään vielä nesteitä ja muuta turvotusta loppuviikkojen aikana.
Toisaalta, nyt asia ei enää harmita minua. Mitä sen on väliä paljonko kukin painaa raskauden aikana? Kenelle tulee 20kg ja kenelle 10kg, mitä sen on väliä. Niinpä niin, ei mitään. Mutta enpä minä sitä tiennyt vielä kesällä.

Kirjoittelin muutama päivä sitten siitä, että olen nyt armollisempi itselleni. Niin fyysisesti kuin henkisestikin. Tämä painoasia on varmasti aika hyvä konkreettinen merkki siitä. 😉
Toki mietin, että kuinka isoksi voin vielä kasvaa, ihan senkin vuoksi etten tiedä kuinka isoa mahaa pystyn enää kuljettamaan mukana. 😀

Nyt mietin, että on todella mielenkiintoista nähdä mitä omalla kohdalla kiloille tapahtuu synnytyksen jälkeen. En enää oikeastaan murehdi sitä, että apua kuinka monta kiloa painan sen ja sen ajan kuluttua synnytyksestä, vaan nyt odotan sitä muutosta ja matkaa mielenkiinnolla. On super kiinnostavaa seurata oman vartalon muokkaantumista. Ja sitä miten eri tavalla naisten kropat palautuvat raskaudesta.

Nyt on enää kaksi päivää mammaloman alkuun ja tämän ison mahani kanssa tulen sitten tallustamaan hitaasti, mutta varmasti kohti pienokaisen syntymää. <3

Ja sitten loppuun vielä tällainen kevennys.. 😀 😀

Nähtäväksi jää, milloin tulee ”ennen ja jälkeen” -kollaasi sitten toisinpäin. 😉

Sain eräältä lukijalta muutama viikko sitten sähköpostia. Sen sisältö sai mut huokaisemaan todella syvään. Ja kyllä nousi kyyneleetkin silmiin. Lähettelimme hänen kanssaan sähköpostiviestejä muutamia kertoja ja lopuksi kysyin, saisinko jakaa hänen tarinansa blogissa. Hän vastasi, että saan.

Miksi haluan tämän jutun täällä jakaa, on siksi, että toivon edes jonkun kohtalotoverin lukevan tämän ja saavan tästä pontta omaan elämään. Saavan tsemppiä eteenpäin yrittämiseen ja itseensä uskomiseen. <3

En halua koko meiliä tänne laittaa, mutta laitan lainauksia siitä. Lukekaa tämä ensin ajatuksella läpi.

Olen ikäni ollut ylipainoinen, vaikka olen urheillut aikanaan kilpaakin. Kolme lasta ovat myös muokanneet vartaloani ei niin fitnesskuntoon kaikkine arpineen.
Nyt on kiloja karissut parikymmentä ja olen alkanut haaveilla taas vanhan harrastuksen uinnin, pyöräilyn ja juoksun yhdistämisestä. Sain synttärilahjaksi mieheltäni hienon motivaattorin, uuden sykemittarin jossa on sitten ominaisuuksia jopa liikaa tälläiselle tavispalleropyllerölle. Olin eilen suunnitellut meneväni uimaan, lapsen ollessa omissa harkoissa. Ja voi jestas minkä työn sain korvien välissä tehdä, että kehtasin laittaa sykemittarin uintiin mukaan! Tässä keväällä olen löytänyt taas ilon uinnista ja en ole enää välittänyt vaikka vähän virttyneessä kilpauikkarissa tissit ja selluliitit hölskyy. Olen vaan ajatellut, että jos jotakuta häiritsee niin katsokoon muualle tai hämmästyköön kuinka kovaa tommonen läski voi altaassa päästä. Mutta että tämmönen lyllerö laittaisi vielä sykemittarin ja esittäisi olevan joku pro? Noh, kuitenkin laitoin sen mittarin ja voi sitä hyvää oloa uinnin jälkeen! Mä tein sen ja olihan muuten hyvä treenikin! Ja siitä jäi muistoksi hienoja käppyröitä mittariin, joihin voi verrata tulevaa edistystä.

Aikaisemmin olen jo selättänyt kriisin pukea juoksutrikoot juoksulenkille (nehän ovat vain juoksijoille, eikä tämmöisille aloittelijoille), pyöräilytrikoot fillaroimaan jne. ja nyt sitten tämä uikkari+mittaritapaus. Pienin askelin kohti varmempaa itseä ja ehkä jopa sitä triathlonkisaa joskus tulevaisuudessa. Se, että lähden puolialastomana trikoissa kirmaamaan johonkin kisaan vaatii vielä korvien välissä extra paljon töitä.

On kamalan surullista, että erinäisten ulkonäkö- ja muidenkin paineiden alla niin moni väheksyy itseään, eikä pidä omaa vartaloaan tai omia taitojaan minkään arvoisena. Mutta tämä meili toi kuitenkin hymyn huulilleni. Kuinka hän uskalsi kaikkien pelkojen ja epäilyjen takaa pistää sen sykemittarin päälle ja mennä altaassa niin kovaa kuin pystyi. Ja ennen kaikkea, kuten meilissäkin luki, se olo itsensä ylittämisen jälkeen. Hän pystyi siihen.

Kenenkään ei pitäisi ajatella, että juoksutrikoot kuuluu vain tietynlaisille ihmisille, tai että sykemittaria ei voisi käyttää ellei olisi pro-urheilija. Kenenkään ei pitäisi ajatella olevansa ”vain” tällainen tai tuollainen. Pitäisi uskoa itseensä ja tehdä niitä asioita joita rakastaa. Välittämättä muiden katseista tai mielipiteistä.

Tämä lukijani otti yhteyttä kirjoitukseni Mitä muut ajattelevat sinusta? jälkeen. Hän oli saanut lisää uskallusta lähteä kohti sitä omaa haavettaan vielä joku päivä, eli triathlonia.
Tämä on oikeastaan parasta palautetta mitä voin lukijoiltani saada, että joku kirjoitukseni saa sen viimeisenkin pienen pelon rippeen karisemaan ja yrittämään kohti omia unelmia. Ja ennen kaikkea USKOMAAN ITSEENSÄ. <3

Mukavaa vappua kaikille! <3 Pitäkää lippu korkealla ja uskokaa itseenne!! <3