Oi!! Ehdottomasti yksi parhaimmista juhlista vuodessa: JOULU!

Meillä on ollut monta vuotta lila joulukuusi! Se on kasattu marraskuussa ja sen valot on loistaneet aina tammikuulle asti. Joulukuusi on mielestäni ihan ehdoton juttu olla!

Pienenä meillä kotona oli aina aito kuusi, se tuoksu on aivan ihana. Se tuo joulun, vähän kuin hyasintin tuoksu. Mutta nyt meillä on ollut tekokuusi, koska se on helppohoitoinen ja allergiaystävällinen. 😉
Kun muutimme tämän vuoden tammikuussa, pistimme vuosia meitä palvelleen tekokuusen kierrätykseen, sillä se alkoi vedellä viimeisiään. Erinäisissä muutoissa ja muissa siitä oli irronut oksia jne.

Kuva täältä!

Nyt me tilasimme meille valkoisen joulukuusen! Olen miettinytkin jo, että käytänkö siinä vanhoja palloja vai pitäisikö käydä hamstraamassa uusia? Sopiiko samat pallot valkoiseen kuin lilaan? 😀

Joka tapauksessa kuusi saa odotella vielä hetken paketissaan, koska aiomme pystyttää sen vasta kun tiedämme missä vietämme joulun. Jos käy niin hyvä onni, että vietämme joulun uudessa kodissa, avaamme kuusipaketin vasta siellä! <3

Tilasin Emmalle myös tonttumekon! 😀 Hänellä oli jo viime jouluna tonttumekko, mutta se on tietysti jo liian pieni. Mietin tonttumekon ja tonttupuvun väliltä, että kumman tilaan, mutta päädyin sitten tonttumekkoon.

Tonttumekko  TÄÄLTÄ

Tonttupuku  TÄÄLTÄ

Valkoinen joulukuusi TÄÄLTÄ

Muita ihania ideoita jouluun TÄÄLTÄ

Kaikki tekokuuset TÄÄLTÄ

Onko siellä muitakin jouluhössöttäjiä? 😀 Joko on kuusi pystytetty tai ainakin jotain ihania jouluvaloja ja koristeita koti täysi? 😉

***

Mitä se on? Tunteeko kaikki sitä?

Minä tunnen sitä lähes päivittäin. Varsinkin iltaisin, kun istun Emman sängyn vieressä ja katson pian nukahtavaa tai jo nukkuvaa pientä rakasta. Kurkkuun nousee pala ja sydäntä puristaa. Menettämisen pelko on välillä suuri!

Tiedän, että järjellä ajateltuna se ei kannata. Mikään liika pelkääminen ei ole hyvästä tai järkevää. Mutta ainakin itselläni tunteet välillä lyö kovaa järjen yli ja silloin tulee se olo, että miten ikinä selviäisin jos tämä rakkaan lapsen menettäisin. Jopa tämän sanominen tuntuu kamalalta.

Porvoossa tapahtuneesta pienen lapsen murhasta en voinut edes lukea. Näin otsikot, mutta en kertakaikkiaan pystynyt avaamaan artikkelia. Tuollainen on jotain niin käsittämätöntä, että en pysty mitenkään käsittämään sitä. Niin kamalaa, että alkaa itkettämään jos yhtään annan enemmän ajatusta sille. Miten kukaan voi tehdä lapselle niin?!? Sellainen ihminen on syvästi paha ja jos jollekin toivoisin kuolemantuomion olevan mahdollista, niin lapsenmurhaajalle!

Mutta se siitä, en halua puhua siitä enempää. En pysty.

Emma on minulle kaikki kaikessa. Haluan suojella häntä kaikelta pahalta. Niin uskon ajattelevan kaikkien vanhempien. Tai ainakin suurimman osan. En mitenkään jatkuvasti 24/7 pelkää jotain tapahtuvan, mutta iltaisin monesti se tunne tulee. Yritän silloin sulkea ajatukseni, tiedän ettei pelkääminen auta mitään.

Mutta mistä menettämisen pelko johtuu? Onko se asia, jota pystyy järjellä toppuuttelemaan? 

***