Sunnuntaina olin menossa hyvän ystäväni Saran luokse brunssille. Olimme suunnitteleet vanhojen koulukaverien kanssa sunnuntaibrunssia ja hyvällä fiiliksellä kurvasin kohti Saran kotia. Klo 13 oltiin sovittu treffit, olin paikalla 12.45, kuten lähes aina – vähän liian aikaisin. Kipusin neljänteen kerrokseen, välissä jouduin pysähtymään hengähdystauolle tokaan kerrokseen. Pimpotin Saran ovikelloa, Saran avatessa oven minä hengästyneenä suu vaahdoten selitin kuinka jouduin ottamaan stoppia tokassa kerroksessa.

Jotain päätöntä höpöttäen otin kengät jalastani ja ihmettelin mielessäni, että mites näitä koulukavereita on täällä näin paljon – kun vain neljä kertoi pääsevänsä. Kävelin olohuoneeseen ja siellä oli joukko rakkaita ystäviäni, äitini, tätini ja serkkuni. No itkuhan siinä sitten pääsi. <3

Halasin kaikki paikallaolijat ja sitten soi vielä muutamaan otteeseen ovikello, olinhan tullut liian ajoissa paikalle.. 😀 Kun kaikki rakkaat olivat koossa, kohotettiin minulle ja Vauva Pursiaiselle malja. Olin hengästynyt ja sydän pamppaili edelleen. Mutta ei enää portaista, vaan siitä yllätyksestä ja hämmästyksen tunteesta.

Olin arvellut, että jonkinlaiset vauvakutsut minulle järkätään. Sillä yksi Vauva Pursiaisen tulevista kummeista, ystäväni Sara, oli kysellyt tykkäänkö sellaisista juhlista ja jos tykkään niin ketä sinne haluaisin paikalle jne.. 😉

Mutta tämä tuli kyllä niin puskista! Olin varma, että BabyShowerit olisivat vasta lokakuun alussa. Ystävät saivatkin minut yllätettyä ajoissa. 😀
Kotona ennen Saralle lähtöä mietin vielä, että en jaksa oikein nyt panostaa ulkonäköön. Laitoin lökäpöksyt ja t-paidan päälle ja harjasin hiukset. Mietin ettei tarvitse olla nyt ihan tiptop, kun paikalle tulee koulukavereita, joista ei oikeastaan kukaan ole mikään somehirmu. No toisin kävi! 😀 Siellä oli sitten snäpit ja ig:t heti kuumana kun hikipäässä saavuin paikalle. 😀 Mutta eipä sillä vaatetuksella tai meikin määrällä ole mitään merkitystä, kun on rakkaita ihmisiä ympärillä tupa täynnä.

Kaikki oli tuonut juhliin ruokaa. Keittiössä pöytä notkui herkullisista ruuista ja jälkkäreistä.
Oli niin ihana tunnelma istua siinä pöydän ääressä ja katsoa ympärilleen, nähden vain niitä kaikkein rakkaimpia ihmisiä. Eihän siinä meinannut malttaa syödä.

Oli ihana nähdä kuinka kaikki ne ihmiset, jotka olivat paikalla jotenkin soljuivat toistensa rytmeihin. Läheskään kaikki ei olleet toisilleen tuttuja entuudestaan, mutta silti juttu solisi ja nauru raikasi. Katselin monta kertaa näitä ihmisiä ja mietin, miten upeita nämä kaikki ovat.

Tämä viimeinen kuva kiteyttää aika hyvin sen tunnelman, mikä juhlissa oli.
Aito, rento, mutkaton, hauska, rakastava. Ja mitä muuta sitä voi toisaalta odottaakaan juhlista, jossa on vain niitä parhaimpia tyyppejä paikalla. <3

Sain upeita lahjoja ja sain kuulla ihania tarinoita. Ystäväni Inari oli myös järjestänyt hauskan tehtävän, jossa veikattiin tulevan lapsosen nimiä. Ajattelinkin laittaa tähän kaikki ne veikkaukset ja heittää mukaan myös pari meidän omaa ehdotusta. Saas nähdä, tuleeko näistä joku nimi olemaan Vauva Pursiaisen tuleva ristimänimi.

Maija, Melina, Minnea, Stiina, Ines, Pippa, Peppi, Henni, Nella, Sofia, Sira, Viivi, Aino, Minka, Olivia, Meea, Inka, Minttu, Miisa, Vilma, Inna, Marja-Liisa, Linnea ja Iona.

***

Olen ihan äärettömän kiitollinen siitä, että minulla on tällaisia ihmisiä ympärillä.
Katsoin eilen illalla ryhmäkuvaa showereista ja hymyilin jokaisen naaman kohdalla. Nämä ihmiset olivat tulleet tänne minun ja vauvan vuoksi. Nämä ihmiset olivat nähneet vaivaa juhlien järjestämiseen. Nämä ihmiset halusivat olla siellä. <3 KIITOS VIELÄ KERRAN KAIKILLE!!
Mietin kuvaa katsoessani, että sanonkohan tarpeeksi usein näille rakkaille ihmisille, kuinka rakkaita ne minulle onkaan. Toivottavasti sanon. Toivottavasti teistä paikalla olleista jokainen sen tietää – ja myös teistä, jotka ette päässeet paikalle, mutta olitte hengessä mukana. <3
Olette super rakkaita!! Älkää menkö koskaan pois! <3

*  Kuvista iso kiitos Annalle! <3

Eilen kaarsimme iltapäivällä Lauran ja Emmin kanssa Kruunuhakaan Nanan luokse sunnuntain myöhäiselle brunssille. Olimme sopineet, että kaikki tuo jotain syömistä. Minä lupasin tehdä suolaisen piirakan, Laura teki ruokaisan salaatin, Emmi leipoi jälkkärikakun ja Nana teki tuorepuristettua mehua ja herkulliset smoothiet.

Tein pitkästä aikaa piirakan, johon ostin ihan valmiin pohjan ja pistin tuorejuustoakin kehiin. Ja täytyy sanoa, että tuli muuten ihan pirun hyvä piirakka. Ja maistuikin viimeistä murusta myöten.

Piirakan resepti:

• Ruis-Kaura Piirakkapohja (Myllyn paras)
• 200g maustamaton tuorejuusto
• 1 keltainen paprika
• 1 punainen paprika
• 2 kpl kanan rintafile
• minimozzarellapalloja
• kirsikkatomaatteja
• ruohosipulia

Esipaista piirakkapohjaa n.10 min 200 asteessa. Tee sillä aikaa täyte. Pilko paprikat pieniksi paloiksi ja paista kanat. Viipaloi myös kanan rintafileet pieniksi paloiksi, kun otat ne pannulta.
Sekoita paprikat ja kana tuorejuustoon – mausta.
Levitä täyte esipaistetun pohjan päälle. Pilko kirsikkatomaatit viipaleiksi ja levitä ne tasaisesti täytteen päälle, lisää mozzarellapalloja sinne tänne. Viimeiseksi ripottele vielä ruohosipulia päälle.
Laita sitten uuniin n.30 minuutiksi 190 asteeseen. Kun otat piirakan uunista, anna sen jäähtyä / jähmettyä vielä n.30 minuuttia.

Meillä oli ihan älyttömän ihana iltapäivä ja ilta yhdessä.
Jostain syystä näiden naisten kanssa oma olo tuntuu todella helpolta ja mutkattomalta. Juteltiin elämän syvistä ja myös niistä keveämmistä aiheista. Kuultiin ja kuunneltiin, mitä jokainen kertoi omista kuulumisistaan tai mietteistään. Ja vaikka kaikki olemmekin bloggaajia ja somettajia, meillä pysyi kännykät visusti pöydällä koko kolmituntisen ajan. Kukaan ei tuijottanut ig:tä tai fb:tä samalla kun toinen kertoi omia ajatuksia.

Puhuimmekin, että oli hauska kun saatiin ruuat pöytään, otti kaikki ruuista kuvia ja snäppiä. Mutta kun ”sometushetki” oli valmis jäi kaikkien kännykät vaille huomiota. Huomio siirtyi meihin ihmisiin – läsnäolijoihin.

Laitoin illalla vielä tytöille viestiä meidän ryhmäkeskusteluun, että en ole pitkään aikaan nauranut vedet silmissä. Ja vielä useaan otteeseen. Olin aika väsynyt kun lähdin kotoa Nanan luokse, mutta siitä väsymyksestä ei ollut tietoakaan hyvin pian Nanalle saapumisen jälkeen.

Me emme ole nelistään viettäneet aikaa kuin pari kertaa aiemmin. Silti jotenkin meillä neljällä klikkaa jutut yhteen ihan älyttömän hyvin. Ja jotenkin se sellainen toisten kunnioittaminen ja aito kiinnostus kaikkien jutuille on ihan valtavaa. Se on tosi hienoa, kun jokaisen juttuja kuunnellaan yhtä paljon. Jokainen saa puhua omista asioistaan yhtä lailla, eikä kukaan puhu päälle tai näprää kännykkää samalla.

Kyllä tällaisista ystävistä haluaa pitää kiinni ihan satasella. <3
Kiitos vielä ihanasta brunssista rakkaat!

***

Iloista viikon starttia kaikille! <3